Vistbacka Ymmärtääkseni

Kuseen upotessa ei riitä äänestäminen eikä välttämättä mikään muukaan

  • Kuseen upotessa ei riitä äänestäminen eikä välttämättä mikään muukaan

Äänestämisen vaikutukset ovat rajalliset. Äänestäminen ei riitä. Vastuuta ei voi jättää vain muiden käsiin.

Itse aion silti äänestää, ja rohkaisen muitakin tekemään niin. Ihmiset eivät ole saarekkeita, ja valintamme vaikuttavat toisiinsa. Vaikka mikään puolue ei tuntuisi oikealta, ja vaikka koko nykyjärjestelmämme herättäisi lähinnä kyynisyyttä, äänestämättä jättäminen tarkoittaa voimasuhteiden kallistumista niiden vaihtoehtojen suuntaan, joille kaikkein vähiten toivoisit valtaa. 

Yksi keskeinen asia, jota omassa äänestyspäätöksessäni huomioin on kysymys siitä, kuinka tosissaan potentiaalinen ehdokas ja ennen kaikkea hänen puolueensa vaikuttavat ottavan ihmissivilisaation toiminnan reunaehtoja määrittävät fysikaaliset ja biologiset tosiseikat, siis esimerkiksi ilmastonmuutoksen, biodiversiteettikadon, vesien tilan, sekä energian ja muiden sivilisaatiomme pyörittämiselle välttämättömien resurssien rajallisuuden.

Ekologisten kriisiemme ratkaisussa pelkästään markkinoiden tai teknoratkaisujen taianomaisten voimien varaan laskevat skenaariot tapaavat kuulostaa korvaani uskonnollis-ideologiselta hurmospuheelta. Muutenkin pidän haitallisissa määrin naiiveina narratiiveja, joissa ilmastonmuutoksen esitetään talttuvan jollain yksittäisellä ihmeratkaisulla. Oletan meidän tarvitsevan hajautettua, monipolkuista lähestymistapaa, jossa ratkaistaan ilmastonmuutoksen ja muiden ekologisten kriisien rinnalla muitakin aikamme keskeisiä yhteiskunnallisia ongelmia, joiden ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi työelämää ravisteleva automaatio, yhteisöllisyyden pirstaloituminen ja eskaloituvat mielenterveysongelmat. 

Vaikka ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon luopumisen ja rajujen toimenpiteiden kielellä, yhteiskunnan ekologinen jälleenrakentaminen voi kulkea synergiassa muidenkin tarpeellisten yhteiskunnallisten kehityskulkujen kanssa.

Ydinvoima ja sumutustaktiikka

Eräs mielenkiintoinen ilmastonmuutoskeskustelun aihealue on ydinvoima. Olen todennut suhtautuvani suopeasti esimerkiksi Helsingin valtuustossa esillä olleisiin pienydinvoimaloihin, ja uskon ydinvoiman näyttelevän roolia ilmastonmuutoksen jarruttamisessa.

Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota erääseen varsin yleiseen sumutustaktiikkaan: Monet ehdokkaat antavat ymmärtää, että pelkkä ydinvoimamyönteisyys osoittaa heidän ottavan ilmastonmuutoksen tosissaan. Yksinään ydinvoiman kannattaminen ei kuitenkaan kerro mitään siitä, miten vakavasti ihminen ilmastonmuutokseen suhtautuu. Ydinvoima on tehokas työkalu, joka saattaa pahimmillaan vain auttaa meitä jatkamaan ylikulutustamme. Merkittävä osa nykyisistä vaikeuksistamme kytkeytyy siihen, että käytettävissämme on ollut valtavasti energiaa, jonka hyödyntämisessä emme ole kyenneet tekemään riittävän vastuullisia ja kauaskantoisia päätöksiä.

Tarvitaan siis laajempia järjestelmämuutoksia, joiden puitteissa ydinvoima voi toimia yhtenä elementtinä. 

Kriisivyyhdin juuret

Olennaista on myös, ettei pelkkää ilmastonmuutosta paljon laajempien ongelmiemme ratkaisukeinojen tuottaman hintalapun voida antaa iskeä kohtuuttomasti niihin, jotka ovat jo valmiiksi heikoimmassa asemassa. Emme tarvitse lisää inhimillistä kurjuutta tai siitä seuraavia väkivaltaisia kansannousuja. Siksi äänestysvalinnassani painottuu myös pyrkimys käyttää valtaa vallan hajauttamiseen – sen sijaan, että sitä käytettäisiin vallan pitämiseksi niillä, joilla sitä on jo lähtökohtaisesti kohtuuttoman paljon. 

Tuntuu aika banaalilta höpistä siitä, miten ongelmia kannattaa hoitaa mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, mutta tämän itsestäänselvältä vaikuttavan ajatuksen soveltaminen käytäntöön näyttää olevan hämmästyttävän vaikeaa. Vastuullinen politiikka ei jätä ihmisiä oman onnensa nojaan vaan edistää puitteita, joissa mahdollisimman moni saa tarvitsemaansa tukea ajoissa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sellaista mielenterveys- ja päihdepolitiikkaa, joka analysoi ongelmia ilmeisimpiä oireita syvemmältä ja välttää yksilöiden patologisointia ja ruoskintaa tilanteessa, jossa ongelmien juurisyyt ovat monilla yhteiskunnan tasolla. 

Vastuullinen politiikka takaa, että ihmisillä on olosuhteiden puolesta mahdollisimman hyvät edellytykset taakkansa kantamiseen.

Filosofi John Rawlsin tietämättömyyden verho kehottaa pohtimaan yhteiskunnan kehittämistä sitä silmälläpitäen, millaista yhteiskuntaa kannattaisi jos ei olisi mitään ennakkotietoa siitä, millaisessa roolissa tulee itse tuossa yhteiskunnassa olemaan. Tämä näkökulma on aina ajankohtainen.

Syvällä

Jokainen ihminen kaipaa perustarpeidensa turvaamista ja mahdollisuutta käyttää voimavarojaan merkityksellisiin asioihin – kokemusta siitä, että omat teot vaikuttavat siihen, millaisiksi oma ja yhteinen tulevaisuus muodostuvat. Kaikilla ei ole tähän yhtäläisiä edellytyksiä. Filosofi Frank Martelaa lainatakseni, jokainen ei ole oman onnensa seppä vaan pikemminkin oman elämänsä keskushyökkääjä: muut kentällä tapahtuvat asiat vaikuttavat ihmisen mahdollisuuksiin tehdä kestäviä valintoja.

Tämä palauttaa huomion myös siihen, miten paljon realiteetteja "pienellä Suomella ei ole juurikaan merkitystä" -tyyppinen puhe sivuuttaa. Aikamme kriisivyyhdissä on kyse syvästä addiktiosta elämän edellytyksille tuhoisaan, tulevia sukupolvia toimintamalleillaan halveksivaan elämäntapaan. Olemme syvällä kusessa emmekä oikein tiedä, miten nousta sieltä ylös. Kuten vaikkapa useimmat alkoholismista toipuneet tietävät, vertaistuella on perustavanlaatuisissa elämänmuutoksissa kullanarvoinen rooli. Valintamme ovat perustavanlaatuisesti toisiinsa kietoutuneita. 

Onko näissä vaaleissa sitten ylläkuvaamiani seikkoja sisäistäneitä puolueita? No, ainakaan mikään Sipilän hallituksessa istuneista puolueista ei ole vakuuttanut. Heidän suuntaansa ääni ei siis missään tapauksessa ainakaan lähde.

Pelkkä äänestäminen ei tosiaankaan riitä ekokatastrofien äärellä, enkä tiedä riittääkö mikään. Mutta moraalinen selkäranka pakottaa yrittämään.

Jotta lapsillamme ois tulevaisuutta johon viittii uskoa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

"Vastuullinen politiikka takaa, että ihmisillä on olosuhteiden puolesta mahdollisimman hyvät edellytykset taakkansa kantamiseen."

Politiikan vastuullisuus on Max Jakobsonin sanoin - veteen piirretty viiva!

Yhteisten asioiden hoitaminen on politiikan tunnus, mutta riippuu aina siitä, millaisen johtajan/hallituksen kansa valitsee.

Meillä on poliittisten puolueiden rypäs, jotka ovat päässeet kansakunnan niskan päälle, niin demokratiassa kuin elämmekin.

Suomalainen demokratia on valitettavasti 'hyvä veli' -konsensusta ja rakennekorruptiota.

Ihmisten edellytykset selviytyä taakkansa kantamisesta, ovat rajalliset.

Onneksemme tai epäonneksemme, olemme sopeutuvia, alistuvia ja tarvittaessa vähään tyytyviä.

Viimeiset kaksikymmentä keskusta/kokoomusvuotta ovat varmistaneet sen, että puoli miljoonaa kansalaista on ulosotossa, maksuhäiriöisiä tai muutoin vain epäkelpoja kansalaisia.

On hyvä, että äänestät ja kannustat muitakin.

Äänestäminen on ainoa keino toivotulle muutokselle.

Äänestysoikeuden saamisen eteen on tehty aikanaan paljon työtä ja muutoksia on saatu.

Yksikin ääni on tärkeä.

Toimituksen poiminnat