Ateismi http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132346/all Wed, 05 Dec 2018 17:46:26 +0200 fi Maailmankuvakritiikistä http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265268-maailmankuvakritiikista <p>Kävin hyvin erikoisen väännön erään &quot;kirkollisen&quot; kanssa. En voi tavoistani poiketen mainita hänen nimeään tässä yhteydessä, koska hänellä on ollut tapana vaatia blogikirjoitusten poistoja jos hänen nimensä mainitaan. Tämä on toki ymmärrettävää. Hän sanoo facebookin suljetuissa ryhmissä ja kasvokkainkommentointi -messengertyylisissä paikoissa asioita samalla kun hänellä on tiettyä statusta kirkossa. Hänellä on melko paljon menetettävää.<br /><br />Keskustelun viesti oli (tällä kertaa) se, että hän oli huomannut että minulla on ollut positiivisiakin yhteyksiä uskonnolliseen toimintaan. Hän oli huomannut miten kävin Firenzen kirkkorakennuksissa. (Toki hän vähän asiattomasti jätti huomiotta matkani <em>magnus opuksen</em>,&nbsp; taulukoin renessanssitaiteen teokset ehdottoman objektiiviseen &quot;mielenkiintoisuus-pervous&quot; -nelikenttään ja tähän liittyvään kuva-aineistoon joka koostuu esimerkiksi erityisen kuuluisien veistosten pakarain lähikuvauksista. Taiteilijat olivat muuten huolestuttavan tietämättömiä anatomiasta. Esimerkiksi veistoksista löytyi harmittavan harvoin peräreikää.) Lähestymiseni Firenzeen on toki muutenkin <strong><em>&quot;Assassin&#39;s Creed&quot;</em></strong>-keskeinen. (Voitte tämän jälkeen miettiä mitä Templarit minulle edustavat.)<br /><br />Toisaalta hän oli kiinnittänyt huomiota siihen miten paras työkaverini on muslimi.&nbsp;Hänen viestinsä oli että koulujen osallistuttava uskonnonopetus - jota hän tietää minun vastustavan syvästi - on selvästi toiminut kun olenkin niin avomielinen uskontoihin tutustuja joka ymmärtää kristillisestä kulttuurista. (<em>Bollocks</em>. Kirjaimellisesti. Minulla on myös T-paita jossa on kuvana Torinon Käärinliinan pyhä jälki, tarkalleen ottaen itsensä Jeesuksen Kristuksen ahteri. Kai sekin vaatii kulttuurintuntemusta.)</p><p>Olin huvittunut miten hänen henkensä oli se, että jos kykenen tulemaan toimeen uskonnollisten kanssa, että se on ikään kuin kiitos kristilliselle koulutukselle. Tässä mielessä hän pelasikin tutuntyylistä (1) Jos olet äkäinen, todistat että uskonnottomat ovat militantti vihaliike ja uskonto (2) jos olet rauhallinen kiitos on kristillisen kasvatuksen jonka tuotos olet.<br /><br />Hän oli sitten hieman jauhot suussa nostaessani esiin (hänen aiemmin tietämänsä) tapaukset joihin jouduin armeijassa. Minullahan oli nuorempana seurakuntanuoritausta. Ja olin tietenkin myös sen kuulumisen nollatason eli &quot;konfirmoitu seurakunnan jäsen&quot;. Sitten minulla oli aika tiukka kriisi uskonyhteisön kanssa - käytännössä oma näkemykseni on, että yhteisössä olevat intoilijat savustivat minua esim. yrittäen estää työnsaamistani ja torpata kaiken sosiaalisen elämän tasolla joka sai minut yrittämään itsemurhaa. Minulla oli ymmärrettävästi antipatioita. Depressiossa oli kuitenkin muutakin tehtävää, kuin erota kirkosta. Kävinkin armeijan tavalla jossa oli kaikki normaali &quot;osallistuttaminen&quot;. Tähän liittyi tiettyjä asenneongelmia joista minulle tulikin niskurointimerkintöjä. Eroaminen ei siihen aikaan todellakaan onnistunut millään nettilomakkeella.</p><p>Eli toisin sanoen koultukseni oli hyvin jännittävä ja se kontekstoituu hyvin jännittävästi. Olen tiettyyn osallistuttamiseen hyvinkin &quot;militantti&quot;. (Olenkin suoraan sanonut että jos esimerkiksi joudun sotaan ja joku pyytää minua viettämään ehtoollista kenttäjumalanpalveluksen, niin saahan sitä pyytää. Ja kieltäydyn ensin kohteliaasti. Mutta jos tätä ei ymmärretä on pyytäjän todellakin oltava valmis tappamaan minut koska jos kysymys on siitä että minut viedään tälläiseen rituaaliin niin jompi kumpi meistä ampuu toisen sillä aseella jonka Suomen valtio on viisaudessaan meille molemmille antanut.) Että mitä se hyvä kasvatus olikaan tehnyt?<br /><br />Muutenkin ongelmana näyttää olevan ennen kaikkea uskonnottomien vastahankaisuus siihen että ei ota täytenä faktana kun joku sanoo että &quot;sinun kulttuuriasi on osallistua jeesusteluun&quot;. Perusselitys on että tietoa ei ole riittävästi. Se on kuitenkin saatu siitä mahtavasta koulutuksesta joka mahdollistaa sen, että nautin renessanssitaiteilijoiden veistämistä, joskin anatomisesti virheellisistä, Daavidin takamuksista.&nbsp;</p><p><strong>Oma uskontokritiikkini ydin on tavallaan helppo</strong><br /><br />Yleensä kun islamkritiikistä puhutaan, sävynä tuntuu olevan se että täytyy leimata koko uskonto. Ja asettaa ne paremmuusjärjestykseen jotenkin globaalisti ja myös historiallisesti. (Tosin samalla on selvää että ei kuulemma saa kalibroida kristinuskoa sen historialla. Noitavainot ovat olkiukko joka hämää kuulemma arviota. Näen että tässä rigataan itse mittaria. Joko uskonnon toimintahistoria ja tätä myötä esim. Muhammadin toiminta otetaan mukaan tai sitten ei.)<br /><br />Itse ajattelen hyvin lokaalisti ja paikallisesti. Tämän hetken Suomessa ei ole kertaakaan käynyt niin että islamilainen olisi tuonut minulle ongelmia tai pakottanut minua siihen mitä armeijassa pakotettiin. Ei ole kertaakaan ollut niin että jos joulun koulunlopetuksellisessa joulujuhlassa tai kevätjuhlassa tai vastaavassa ei ole laulettu jotain islamilaista pyhää laulua (koska eihän yksi laulu tee uskonnonharjoittamista, tiemmä) että he huutelisivat siitä miten heidän pyhien arvojensa päälle oksennetaan. Minua ei ole pakotettu olemaan läsnä hiljaa näissä rukoussessioissa kertaakaan.<br /><br />Uskovaista paskiaismaista kohtelua netissä tulee käytännössä vastaan päivittäin. Islam ei ole koskaan aikaansaanut minulle mitään ongelmia. Ja tässä mielessä näiden uskontojen välillä on mielenkiintoinen ero. En koe islamkritiikkiä tässä kulmassa oikeastaan yhtään tärkeänä. Aivan samasta syystä kuin en ole kokenut tarvetta juutalaisten kritisointiin kovin suuresti. Heillä on toki ympärileikkauksen kaltaisia periaatteita joihin suhtaudun hyvin nihkeästi. Mutta juutalainen ei ole koskaan tullut käännyttämään ja kertomaan että &quot;koska olet ateisti niin olet ääliö ja idiootti, maailmankuvassasi ei ole mitään järkeä&quot;. (Tässä oleellista on se, että en edes ole ateisti.) Ei ole ollenkaan tavatonta tulla kuulemaan miten ateistit ovat yhteiskunnan vapaamatkustajia jotka tuhoavat yhteiskunnan jatkuvuuden. Vastustus leimataan usein nimenomaan kansanpetturuusmakuisilla kuvauksilla joissa perussävynä on että (1) moraalisuus (2) täysivaltainen kansalaisuus ja muut vastaavat asiat ovat vähintään kyseenalaisia.<br /><br />Mielestäni tämänlainen ei ansaitse kunnioitusta. Aivan kuten ei tuollainen alussa kuvaamani &quot;kirkollisen&quot; &quot;kruuna minä voitan - klaava sinä häviät&quot; -kikkailu. Joka sellaisenaan muistuttaa lähinnä siitä että jos kristillinen kouluopetus ja siihen liittyvä vierailukulttuuri todella tekee avaramielisiä ja sivistyneitä ihmisiä niin miksi se ei näy melko korkeissa virkasuhteissa olevien ihmisten facebookkäyttäytymisessä (jossa on sellaisia sävyjä että sen suora siteeraaminen nähdään syyksi uhriutua heidän suunnaltaan.)<br /><br />Uskonnot eivät ole yhtä relevantteja. Pahuuden lisäksi esimerkiksi suosion laajuus vaikuttavat. Täällä on hyvin triviaalia moittia jotain marginaalista luonnonuskoa esimerkiksi. (Vaika kieltämättä pidän niitäkin pöhköinä. Toisaalta he eivät koskaan ole tulleet minua käännyttämään ja vielä vähemmän sanomaan että &quot;tämä kuule on se sinun oma maailmankuvasi jonka osaamista tässä vähän niinkuin syvennetään luontevan kirkollisen läsnäolon hengessä&quot;.)<br /><br /><strong>Uskonrauhan pykälistöstä</strong><br /><br />Vastustin kovasti nuorempana sitä, että lainsäädännössä oli ns. jumalanpilkkapykälistöä. (Laveasti ja arkikielisesti ilmaisten.) Maamme oli silloin kristillinen aika laajasti. Yleishenkenä oli, että pykälästä valittaminen oli <em>nörtti-idiootin turhaa vininää</em>. (Suora sitaatti noilta ajoilta.) Olisi pitänyt tajuta että pykälä on käytännössä kuollutta kirjainta.<strong> Hannu Salamasta</strong> ja ties mistä <em><strong>&quot;sikamessiaista&quot;</strong></em> oli kuulemma niin pitkä aika että ei pitäisi välittää. (Eikä silloin edes ollut.)<br /><br />Nyt mielipiteistöt ovat sitten selvästi muuttuneet. Aika monet ymmärtävät nyt sen mitä silloin aikanani pidettiin idioottimaisena; Eli niin kauan kuin laki on säädöksissä, kysymys on vain siitä että sovelletaanko sitä käytännössä. Tuulen muutos ja pieni vallanpitäjien oikku muuttaa kaiken. (Samasta syystä en muuten nykyään luota &quot;rauhanomaiseen kirkkoon&quot; jolla on valtava henkilörekisteri. Sanoisin että kirkko on &quot;toistaiseksi rauhanomainen ja enimmäkseen harmiton&quot;.) Tärkein syy ymmärtämiseen oli tietenkin se, että pykälistön nähtiin ennen suojelevan kristittyjä kun taas nyt sen nähdään estävän hyökkäämistä islaminuskoa vastaan.</p><p>Suomessa onkin kieltämättä paljon kaikenlaista. Moni siitä itse asiassa on sitä että sekoitetaan kritisointi ja vainoaminen. Esimerkiksi tiedän että islamia kritisoivat ateistit jotka ovat kääntyneet pois islamista ovat nostattaneet kiukkua esimerkiksi feminismipiireissä. Heidän saamansa kritiikki on toki ankaraa mutta ei sensuristista. Ymmärrän että turhauttaa, mutta jos kritisoi niin myös kritiikin kritiikki on sitä sananvapautta. Se, että sanoo jotain ei tarkoita että muut eivät saisi äänekkäästi ja ryhmässäkin vastustaa.<br /><br />Tässä mielessä voidaan sanoa että jos katsotaan miten vallitsevaa islamkritiikki on ollut, niin eri blogipohjien poistamista kauheampia asioita on tapahtunut hyvin muutaman kerran. Tapaukset ovat myös olleet melko räikeitä. Eli selvästi ei ole tavallista ja jokapäiväistä että näistä kiukunpurkauksista tulee tuomioita. Toki voidaan nähdä että sitä on niin paljon että aika isolla määrällä islamkriitikoita on tavallaan lottoarvonta päällä siinä mielessä että he ovat melko lähellä oikeuteen joutumista. Heidät erottaa jo tuomituista yleensä näkyvä asema poliitikkona. Ja tuuri. Ja ymmärrän, että islamkritiikki on tässä mielessä suuremmissa vaikeuksissa kuin pelkkä tuomioiden matala lukumäärä antaa ymmärtää.<br /><br />Näkisin, että esimerkiksi<strong> Sakari Rajamäki</strong> <a href="http://sakarirajamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265212-miksi-islamin-kritisoinnin-vaikeus-kielletaan">oikoo laskiessaan tuomioita</a>. Hän näkee, että islamkritiikistä tuomitaan mutta kristinuskon kritiikistä ei. Minulta jää hieman auki kannattaako hän vapaata pilkkaa jolloin ei pidä pahastua kristinuskon moittimisesta. Vai pitäisikö näitä sitten tuomita laajemminkin, esimerkiksi laajentaen kristinuskon kritiikistä tulevia oikeusjuttuja. Tilastoja ajatellen voidaan löytää suoria virheitä.<br /><strong>1:</strong> Rajamäen valitus toimii jos ja vain jos asiaa ei katsota ilmiönä. Hän laskee pelkästään sitä että islamkritiikistä on tullut tuomioita ja kristittyjen pilkasta ei. Kuitenkin voitaisiin ajatella, että koska islamkritiikki on ollut tiukkaa valtavirtaa, sen lukumäärä voi olla moninkertainen. Jolloin&nbsp; se, että tuomioiden määrä on selvästi alle 30 (eli on otoskooltaan hyvin pieni ilmiö tutkittavaksi, jolloin erilaista heilahtelua tulee helposti) jolloin tuomioiden määräkin on tietenkin moninkertainen vaikka tuomiot tulisivat juuri täsmälleen yhtä ankarasti.&nbsp; asiaa ei ole vaikeaa todentaa laskemalla pelkästään niitä ei-poistettuja blogauksia uudessa suomessa. Montako niitä on verrattuna niihin muutamiin jotka ovat moittineet kristinuskoa. Jos islamkritiikkiä on paljon enemmän, on selvää että vaikka tuomioehdot olisivat samat, . Voidakseen vetää päätelmänsä Rajamäki joutuisi todentamaan islamkritiikin todelliset määrät ja verrata niitä kristinuskon pilkkaamiseen. Haluaisin nähdä miten Rajamäki on todentanut tämän muuttujan.<br /><strong>2:</strong> Toisaalta Rajamäki ei ole todistanut että kristinuskon kritiikki olisi hyvinkin yhtä tiukkaa ja ilkeää. Tämä paistaa hänen omissa kritiikeissäänkin. Hänen esillenostamansa kristinuskokritiikit ovat senlaatuisia että hänkin joutuu selittämään ilmiötä kuin ne olisivat ihan toisenlaisia. Kun kommenteissa esitettiin epäanalogia <em>&quot;Jos Jeesusta nimittäisi pedofiiliksi niin olisi heikoilla jäillä. Keronen ei muuten kutsunut paavia pedofiiliksi, Halla-aho teki tämän profeetta Muhammadille.&quot;</em> hän selitti, että <em>&quot;No ei varmasti olisi, sillä häntä voi aivan vapaasti esittää vaikka sikana, eikä siitä tule nykyisin mitään tuomiota&quot;</em>. Rajamäen näkemä tuomioero vaatisi sen olettamista että kristinuskon kritiikki olisi sävyltään kategorisoivampaa ja kaikki kristityt tuomitsevampaa tai vähintään yhtä tuomitsevaa ja rajua kuin islamkritiikki. Hänen tekstistään puuttui tilastoanalyysi tälle. Toisin sanoen hänen yleistyksensä nojaa siihen että kristinuskon kritiikille väitetään luonne jota hän ei ole todistanut. Hänen esimerkkinsä eivät kuvaa asiaa ja hän joutuu selittelemään kuin tosiasiat voisivat olla toisenlaisia. Tämä kertoo että ajatus on aika heikoilla.<br /><br />Mutta tietenkin kaikista hauskintahan syntyy kun mietitään että mitä tapahtuisi jos Rajamäen tuomiokysymykset nostettaisiin esiin vakavana faktana ja että hänen tekstinsä olisi todellinen argumentti jotsain. Sillä Suomessa on todellakin erilaisia kristinuskon kritiikin marttyyreitä joita on tuomittu. (Hannu Salama ja &quot;sikamessias&quot; -teos varmaan kuuluisimpina.) Ateismikritiikistä ei koskaan ole tuomittu kristittyjä. (Tässä vaiheessa kristityt voisivat ymmärtää, että pienempi tuomiomäärä ei ehkä johdukaan jostain uskonnonvapauskysymyksestä jossa toisia tuomitaan kevyemmin. Kristinuskon lempeys nousee tässä Jeesuksen seuraajan mieleen esiin välittömästi.)<br /><br /><strong>Mitä oma mutukokemukseni sanoo?</strong><br /><br />Näen että maassamme uskontojen kritisoiminen on kaiken kaikkiaan hyvin hankalaa. Mutta niistä tulee hyvin erilaisia ongelmia. Olen itse härvännyt luultavasti kaikkia tärkeimpiä alakulttuureita ja pääkulttuureita ärsyttävällä tavalla. (Hikipedian ylläpitäjänä se on ylpeyden asia että kaikki poliittiset puolet syyttävät tasapuolisesti siitä miten kauhean julmia ollaan heille. Sekä kansallismielis-maahanmuuttokriittiset että Takkulaiset dissaavat meitä.) Tässä mielessä uskallan sanoa jotain siitä miten eri ihmiset helposti reagoivat;<br /><br /><strong>Jos minä sanon jotain joka ärsyttää &quot;kunnon konservatiivikristittyä&quot; (</strong>anteeksi oksymoronilta maistuva termini), hän helpommin joko blokkaa tai vaatii tekstin poistoa tai uudelleenkirjoittamista. He eivät yleensä vedä asiaa poliisiin tai lakitupaan päin. Sen sijaan asioita hoidetaan henkilökohtaisesti. Joko henkilökohtainen blockaus tai sitten henkilökohtainen välienselvittely.<br /><br />Esimerkiksi ärsytettyäni Aito Avioliittolaisia sain aktiivien usuttamana aika paljon kommentointia jossa pyrittiin nimenomaan henkilökohtaiseen lähestymiseen. Kristitty pahastuja tunkee usein privaattiin. Heillä ei ole mitään terveen ihmisen rajoja siinä mikä sosiaalinen kontakti millä tuntemisella on liikaa. He pyrkivät tulemaan kontaktiin. Heille luontevin viestintä on nimenomaan henkilökohtainen kirje. Jossa sitten on pahastumista ja joskus myös tappouhkailuja. Kommentointi pitää sisällän erilaisia arvolauselmia mallia<em> &quot;</em><em>Jos nyt käy niin ikävästi, että sinä päädyt helvettiin, niin tiedä siellä sitten, että olet kirjoittelullasi vastuussa myös ainakin muutaman muun joutumisesta sinne, kun valheelliset ja naurettavat tekstisi ovat pitkittäneet heidän kääntymyksensä pisteeseen,jossa on jo liian myöhäistä.</em><em>&quot;</em>&nbsp;(sic) Joskus ne täydentävät viestintäänsä strategioilla, jotka ovat myös vetoavia sellaisella tavalla joka lähentelee sensurismia <em>&quot;</em><em>Ajattelisitte heitä edes senverran,että pitäisitte suunne kiinni, vaikka itse evoon uskoisittekin.</em><em>&quot;&nbsp;</em>(sic.)<br /><br />Toisin sanoen kristityiltä tulee spontaania pursketta kun yhdessä spontaanisti ilmestytään viestimään. Mikä on internetmaailman vastine ovelle kolkuttaville talikko-ja-soihtu -mallisille vihaisille kansanjoukoille.<br /><br /><strong>Jos minä sanon jotain joka ärsyttää muslimeja</strong>, eivät muslimit tule sanomaan minulle yhtään mitään. Sen sijaan heidän puolestaan pahastuu erilainen ryhmä. Ja heillä on hyvin mielenkiintoinen tapa pyrkiä ilmoittamaan ilmaisu vaikka &quot;yhteisövirheeksi&quot; (joka esimerkiksi youtubessa tarkoittaa keskustelua siitä bannitaanko kanava vai ei). Samoin on pienempi kynnys nimenomaan siihen että hoidetaan asia lain kautta.<br /><br />Näkisinkin että islamkritiikin ja kristinuskon kritiikin ympärille rakentuu tässä toinen mutka. Nimittäin ilmoitusalttius. Ei olekaan niin että yhteiskunta ja lainsäädäntö olisi rigattu kristittyjä vastaan. Vaan vikana on tavallaan kristittyjen oma passiivisuus. (Tai kenties, jos minulta kysytään, niin pikemminkin sen toisen osapuolen erilainen mutta liioitteluun taipuvainen aktiivisuus.) He itse eivät klikkaa &quot;yhteisövirheeksi&quot; ja ihmettelevät että miksi vain heidän juttujaan ilmoitetaan sellaiseksi. (Itse en ole koskaan ilmaissut mitään tai ketään yhteisövirheeksi. Jopa yhden saamani tappouhkauksen jätin viemättä poliisille koska minusta oli hauskempaa ratkaista asiaan liittyvä pulma henkilökohtaisesti tämän kyseisen ihmisen kotiovella, yllättäen ja spontaanisti.)<br /><br /><strong>Entäs ateismikritiikki?</strong><br /><br />Nähdäkseni tällä hetkellä keskusteluissa painotetaan niin paljon &quot;pyhyyttä&quot; vaatimuskena tuomioille, että se asettaa ateistit erikoiseen asemaan. Asema on omituinen koska viestintä alkaa sillä, että ateismi on uskonto. Mutta sitten sitä ei suojaisi uskontojen saamat oikeudet koska siinä ei voi olla mitään pyhää. (Jos ei voi olla mitään pyhää niin mikä uskonto se sitten mukamas on?) Selvästi tarvittaisiin jotain joka muuttaisi pyhän joksikin &quot;kunnioittavaksi&quot; tai vastaavaksi. (Itse muuten näen että Raamattu-uskoisen ja evolutionistin erottaa aivan eri kategorioihin se, että kreationistille voi olla aivan luontevaa aloittaa keskustelu sanomalla että <em>&quot;Väitän,että pystyn kumoamaan kaikki väittämäsi Saatanallisiksi huuhaaksi, mitä tulee niiden suhteeseen Raamattuun&quot;</em> (sic.) mutta evolution kannattaja ei pyhitä Darwinin syntymäpäivää vapaapäiväksi jona lahjotaan lapsia. Eikä hän ratko myöskään tiedekysymyksiä siten, että ongelmatilanteissa pelkästään tankkaa ja uudelleentulkitsee alkuperäismateriaalina <em><strong>&quot;Lajien syntyä&quot; </strong></em>miettien miten sen sanavalinnat voisi tulkita asiaankuuluvalla tavalla niin että kirjasta ei tarvitsisi muuttaa kirjaintakaan.)<br /><br />Ainakin itse saan hyvin tavallisesti melko tymäkkää materiaalia nimenomaan kristityiltä. Viesteistä käy selvästi irti se, että ei riitä että on erikoiskoulutettu veronmaksaja ja aktiivinen kansalainen. Se, että käy töissä ja hoitaa velvollisuutensa eikä puutu toisten elämään ei ole selvästi ollenkaan riittävää. Kristityt näyttävät pitävän sekä normaalina että jopa älyllisenä, että uskonnottoman kanssa keskustelu aloitetaan halveksunnalla. Miten ollaan &quot;Vapaamatkustaja&quot; ja muutenkin kakkosluokan kansalainen. Itse en ole saanut kertaakaan kunnioittavaa kohtelua uskonnottomuuskontekstissa keneltäkään kristityltä. Ja sitten he samanaikaisesti (1) ihmettelevät miten olen niin &quot;militantti&quot; ja epäkunnioittava heille että (2) selittävät kiitollisena miten tulen toimeen esimerkiksi muslimien kanssa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kävin hyvin erikoisen väännön erään "kirkollisen" kanssa. En voi tavoistani poiketen mainita hänen nimeään tässä yhteydessä, koska hänellä on ollut tapana vaatia blogikirjoitusten poistoja jos hänen nimensä mainitaan. Tämä on toki ymmärrettävää. Hän sanoo facebookin suljetuissa ryhmissä ja kasvokkainkommentointi -messengertyylisissä paikoissa asioita samalla kun hänellä on tiettyä statusta kirkossa. Hänellä on melko paljon menetettävää.

Keskustelun viesti oli (tällä kertaa) se, että hän oli huomannut että minulla on ollut positiivisiakin yhteyksiä uskonnolliseen toimintaan. Hän oli huomannut miten kävin Firenzen kirkkorakennuksissa. (Toki hän vähän asiattomasti jätti huomiotta matkani magnus opuksen,  taulukoin renessanssitaiteen teokset ehdottoman objektiiviseen "mielenkiintoisuus-pervous" -nelikenttään ja tähän liittyvään kuva-aineistoon joka koostuu esimerkiksi erityisen kuuluisien veistosten pakarain lähikuvauksista. Taiteilijat olivat muuten huolestuttavan tietämättömiä anatomiasta. Esimerkiksi veistoksista löytyi harmittavan harvoin peräreikää.) Lähestymiseni Firenzeen on toki muutenkin "Assassin's Creed"-keskeinen. (Voitte tämän jälkeen miettiä mitä Templarit minulle edustavat.)

Toisaalta hän oli kiinnittänyt huomiota siihen miten paras työkaverini on muslimi. Hänen viestinsä oli että koulujen osallistuttava uskonnonopetus - jota hän tietää minun vastustavan syvästi - on selvästi toiminut kun olenkin niin avomielinen uskontoihin tutustuja joka ymmärtää kristillisestä kulttuurista. (Bollocks. Kirjaimellisesti. Minulla on myös T-paita jossa on kuvana Torinon Käärinliinan pyhä jälki, tarkalleen ottaen itsensä Jeesuksen Kristuksen ahteri. Kai sekin vaatii kulttuurintuntemusta.)

Olin huvittunut miten hänen henkensä oli se, että jos kykenen tulemaan toimeen uskonnollisten kanssa, että se on ikään kuin kiitos kristilliselle koulutukselle. Tässä mielessä hän pelasikin tutuntyylistä (1) Jos olet äkäinen, todistat että uskonnottomat ovat militantti vihaliike ja uskonto (2) jos olet rauhallinen kiitos on kristillisen kasvatuksen jonka tuotos olet.

Hän oli sitten hieman jauhot suussa nostaessani esiin (hänen aiemmin tietämänsä) tapaukset joihin jouduin armeijassa. Minullahan oli nuorempana seurakuntanuoritausta. Ja olin tietenkin myös sen kuulumisen nollatason eli "konfirmoitu seurakunnan jäsen". Sitten minulla oli aika tiukka kriisi uskonyhteisön kanssa - käytännössä oma näkemykseni on, että yhteisössä olevat intoilijat savustivat minua esim. yrittäen estää työnsaamistani ja torpata kaiken sosiaalisen elämän tasolla joka sai minut yrittämään itsemurhaa. Minulla oli ymmärrettävästi antipatioita. Depressiossa oli kuitenkin muutakin tehtävää, kuin erota kirkosta. Kävinkin armeijan tavalla jossa oli kaikki normaali "osallistuttaminen". Tähän liittyi tiettyjä asenneongelmia joista minulle tulikin niskurointimerkintöjä. Eroaminen ei siihen aikaan todellakaan onnistunut millään nettilomakkeella.

Eli toisin sanoen koultukseni oli hyvin jännittävä ja se kontekstoituu hyvin jännittävästi. Olen tiettyyn osallistuttamiseen hyvinkin "militantti". (Olenkin suoraan sanonut että jos esimerkiksi joudun sotaan ja joku pyytää minua viettämään ehtoollista kenttäjumalanpalveluksen, niin saahan sitä pyytää. Ja kieltäydyn ensin kohteliaasti. Mutta jos tätä ei ymmärretä on pyytäjän todellakin oltava valmis tappamaan minut koska jos kysymys on siitä että minut viedään tälläiseen rituaaliin niin jompi kumpi meistä ampuu toisen sillä aseella jonka Suomen valtio on viisaudessaan meille molemmille antanut.) Että mitä se hyvä kasvatus olikaan tehnyt?

Muutenkin ongelmana näyttää olevan ennen kaikkea uskonnottomien vastahankaisuus siihen että ei ota täytenä faktana kun joku sanoo että "sinun kulttuuriasi on osallistua jeesusteluun". Perusselitys on että tietoa ei ole riittävästi. Se on kuitenkin saatu siitä mahtavasta koulutuksesta joka mahdollistaa sen, että nautin renessanssitaiteilijoiden veistämistä, joskin anatomisesti virheellisistä, Daavidin takamuksista. 

Oma uskontokritiikkini ydin on tavallaan helppo

Yleensä kun islamkritiikistä puhutaan, sävynä tuntuu olevan se että täytyy leimata koko uskonto. Ja asettaa ne paremmuusjärjestykseen jotenkin globaalisti ja myös historiallisesti. (Tosin samalla on selvää että ei kuulemma saa kalibroida kristinuskoa sen historialla. Noitavainot ovat olkiukko joka hämää kuulemma arviota. Näen että tässä rigataan itse mittaria. Joko uskonnon toimintahistoria ja tätä myötä esim. Muhammadin toiminta otetaan mukaan tai sitten ei.)

Itse ajattelen hyvin lokaalisti ja paikallisesti. Tämän hetken Suomessa ei ole kertaakaan käynyt niin että islamilainen olisi tuonut minulle ongelmia tai pakottanut minua siihen mitä armeijassa pakotettiin. Ei ole kertaakaan ollut niin että jos joulun koulunlopetuksellisessa joulujuhlassa tai kevätjuhlassa tai vastaavassa ei ole laulettu jotain islamilaista pyhää laulua (koska eihän yksi laulu tee uskonnonharjoittamista, tiemmä) että he huutelisivat siitä miten heidän pyhien arvojensa päälle oksennetaan. Minua ei ole pakotettu olemaan läsnä hiljaa näissä rukoussessioissa kertaakaan.

Uskovaista paskiaismaista kohtelua netissä tulee käytännössä vastaan päivittäin. Islam ei ole koskaan aikaansaanut minulle mitään ongelmia. Ja tässä mielessä näiden uskontojen välillä on mielenkiintoinen ero. En koe islamkritiikkiä tässä kulmassa oikeastaan yhtään tärkeänä. Aivan samasta syystä kuin en ole kokenut tarvetta juutalaisten kritisointiin kovin suuresti. Heillä on toki ympärileikkauksen kaltaisia periaatteita joihin suhtaudun hyvin nihkeästi. Mutta juutalainen ei ole koskaan tullut käännyttämään ja kertomaan että "koska olet ateisti niin olet ääliö ja idiootti, maailmankuvassasi ei ole mitään järkeä". (Tässä oleellista on se, että en edes ole ateisti.) Ei ole ollenkaan tavatonta tulla kuulemaan miten ateistit ovat yhteiskunnan vapaamatkustajia jotka tuhoavat yhteiskunnan jatkuvuuden. Vastustus leimataan usein nimenomaan kansanpetturuusmakuisilla kuvauksilla joissa perussävynä on että (1) moraalisuus (2) täysivaltainen kansalaisuus ja muut vastaavat asiat ovat vähintään kyseenalaisia.

Mielestäni tämänlainen ei ansaitse kunnioitusta. Aivan kuten ei tuollainen alussa kuvaamani "kirkollisen" "kruuna minä voitan - klaava sinä häviät" -kikkailu. Joka sellaisenaan muistuttaa lähinnä siitä että jos kristillinen kouluopetus ja siihen liittyvä vierailukulttuuri todella tekee avaramielisiä ja sivistyneitä ihmisiä niin miksi se ei näy melko korkeissa virkasuhteissa olevien ihmisten facebookkäyttäytymisessä (jossa on sellaisia sävyjä että sen suora siteeraaminen nähdään syyksi uhriutua heidän suunnaltaan.)

Uskonnot eivät ole yhtä relevantteja. Pahuuden lisäksi esimerkiksi suosion laajuus vaikuttavat. Täällä on hyvin triviaalia moittia jotain marginaalista luonnonuskoa esimerkiksi. (Vaika kieltämättä pidän niitäkin pöhköinä. Toisaalta he eivät koskaan ole tulleet minua käännyttämään ja vielä vähemmän sanomaan että "tämä kuule on se sinun oma maailmankuvasi jonka osaamista tässä vähän niinkuin syvennetään luontevan kirkollisen läsnäolon hengessä".)

Uskonrauhan pykälistöstä

Vastustin kovasti nuorempana sitä, että lainsäädännössä oli ns. jumalanpilkkapykälistöä. (Laveasti ja arkikielisesti ilmaisten.) Maamme oli silloin kristillinen aika laajasti. Yleishenkenä oli, että pykälästä valittaminen oli nörtti-idiootin turhaa vininää. (Suora sitaatti noilta ajoilta.) Olisi pitänyt tajuta että pykälä on käytännössä kuollutta kirjainta. Hannu Salamasta ja ties mistä "sikamessiaista" oli kuulemma niin pitkä aika että ei pitäisi välittää. (Eikä silloin edes ollut.)

Nyt mielipiteistöt ovat sitten selvästi muuttuneet. Aika monet ymmärtävät nyt sen mitä silloin aikanani pidettiin idioottimaisena; Eli niin kauan kuin laki on säädöksissä, kysymys on vain siitä että sovelletaanko sitä käytännössä. Tuulen muutos ja pieni vallanpitäjien oikku muuttaa kaiken. (Samasta syystä en muuten nykyään luota "rauhanomaiseen kirkkoon" jolla on valtava henkilörekisteri. Sanoisin että kirkko on "toistaiseksi rauhanomainen ja enimmäkseen harmiton".) Tärkein syy ymmärtämiseen oli tietenkin se, että pykälistön nähtiin ennen suojelevan kristittyjä kun taas nyt sen nähdään estävän hyökkäämistä islaminuskoa vastaan.

Suomessa onkin kieltämättä paljon kaikenlaista. Moni siitä itse asiassa on sitä että sekoitetaan kritisointi ja vainoaminen. Esimerkiksi tiedän että islamia kritisoivat ateistit jotka ovat kääntyneet pois islamista ovat nostattaneet kiukkua esimerkiksi feminismipiireissä. Heidän saamansa kritiikki on toki ankaraa mutta ei sensuristista. Ymmärrän että turhauttaa, mutta jos kritisoi niin myös kritiikin kritiikki on sitä sananvapautta. Se, että sanoo jotain ei tarkoita että muut eivät saisi äänekkäästi ja ryhmässäkin vastustaa.

Tässä mielessä voidaan sanoa että jos katsotaan miten vallitsevaa islamkritiikki on ollut, niin eri blogipohjien poistamista kauheampia asioita on tapahtunut hyvin muutaman kerran. Tapaukset ovat myös olleet melko räikeitä. Eli selvästi ei ole tavallista ja jokapäiväistä että näistä kiukunpurkauksista tulee tuomioita. Toki voidaan nähdä että sitä on niin paljon että aika isolla määrällä islamkriitikoita on tavallaan lottoarvonta päällä siinä mielessä että he ovat melko lähellä oikeuteen joutumista. Heidät erottaa jo tuomituista yleensä näkyvä asema poliitikkona. Ja tuuri. Ja ymmärrän, että islamkritiikki on tässä mielessä suuremmissa vaikeuksissa kuin pelkkä tuomioiden matala lukumäärä antaa ymmärtää.

Näkisin, että esimerkiksi Sakari Rajamäki oikoo laskiessaan tuomioita. Hän näkee, että islamkritiikistä tuomitaan mutta kristinuskon kritiikistä ei. Minulta jää hieman auki kannattaako hän vapaata pilkkaa jolloin ei pidä pahastua kristinuskon moittimisesta. Vai pitäisikö näitä sitten tuomita laajemminkin, esimerkiksi laajentaen kristinuskon kritiikistä tulevia oikeusjuttuja. Tilastoja ajatellen voidaan löytää suoria virheitä.
1: Rajamäen valitus toimii jos ja vain jos asiaa ei katsota ilmiönä. Hän laskee pelkästään sitä että islamkritiikistä on tullut tuomioita ja kristittyjen pilkasta ei. Kuitenkin voitaisiin ajatella, että koska islamkritiikki on ollut tiukkaa valtavirtaa, sen lukumäärä voi olla moninkertainen. Jolloin  se, että tuomioiden määrä on selvästi alle 30 (eli on otoskooltaan hyvin pieni ilmiö tutkittavaksi, jolloin erilaista heilahtelua tulee helposti) jolloin tuomioiden määräkin on tietenkin moninkertainen vaikka tuomiot tulisivat juuri täsmälleen yhtä ankarasti.  asiaa ei ole vaikeaa todentaa laskemalla pelkästään niitä ei-poistettuja blogauksia uudessa suomessa. Montako niitä on verrattuna niihin muutamiin jotka ovat moittineet kristinuskoa. Jos islamkritiikkiä on paljon enemmän, on selvää että vaikka tuomioehdot olisivat samat, . Voidakseen vetää päätelmänsä Rajamäki joutuisi todentamaan islamkritiikin todelliset määrät ja verrata niitä kristinuskon pilkkaamiseen. Haluaisin nähdä miten Rajamäki on todentanut tämän muuttujan.
2: Toisaalta Rajamäki ei ole todistanut että kristinuskon kritiikki olisi hyvinkin yhtä tiukkaa ja ilkeää. Tämä paistaa hänen omissa kritiikeissäänkin. Hänen esillenostamansa kristinuskokritiikit ovat senlaatuisia että hänkin joutuu selittämään ilmiötä kuin ne olisivat ihan toisenlaisia. Kun kommenteissa esitettiin epäanalogia "Jos Jeesusta nimittäisi pedofiiliksi niin olisi heikoilla jäillä. Keronen ei muuten kutsunut paavia pedofiiliksi, Halla-aho teki tämän profeetta Muhammadille." hän selitti, että "No ei varmasti olisi, sillä häntä voi aivan vapaasti esittää vaikka sikana, eikä siitä tule nykyisin mitään tuomiota". Rajamäen näkemä tuomioero vaatisi sen olettamista että kristinuskon kritiikki olisi sävyltään kategorisoivampaa ja kaikki kristityt tuomitsevampaa tai vähintään yhtä tuomitsevaa ja rajua kuin islamkritiikki. Hänen tekstistään puuttui tilastoanalyysi tälle. Toisin sanoen hänen yleistyksensä nojaa siihen että kristinuskon kritiikille väitetään luonne jota hän ei ole todistanut. Hänen esimerkkinsä eivät kuvaa asiaa ja hän joutuu selittelemään kuin tosiasiat voisivat olla toisenlaisia. Tämä kertoo että ajatus on aika heikoilla.

Mutta tietenkin kaikista hauskintahan syntyy kun mietitään että mitä tapahtuisi jos Rajamäen tuomiokysymykset nostettaisiin esiin vakavana faktana ja että hänen tekstinsä olisi todellinen argumentti jotsain. Sillä Suomessa on todellakin erilaisia kristinuskon kritiikin marttyyreitä joita on tuomittu. (Hannu Salama ja "sikamessias" -teos varmaan kuuluisimpina.) Ateismikritiikistä ei koskaan ole tuomittu kristittyjä. (Tässä vaiheessa kristityt voisivat ymmärtää, että pienempi tuomiomäärä ei ehkä johdukaan jostain uskonnonvapauskysymyksestä jossa toisia tuomitaan kevyemmin. Kristinuskon lempeys nousee tässä Jeesuksen seuraajan mieleen esiin välittömästi.)

Mitä oma mutukokemukseni sanoo?

Näen että maassamme uskontojen kritisoiminen on kaiken kaikkiaan hyvin hankalaa. Mutta niistä tulee hyvin erilaisia ongelmia. Olen itse härvännyt luultavasti kaikkia tärkeimpiä alakulttuureita ja pääkulttuureita ärsyttävällä tavalla. (Hikipedian ylläpitäjänä se on ylpeyden asia että kaikki poliittiset puolet syyttävät tasapuolisesti siitä miten kauhean julmia ollaan heille. Sekä kansallismielis-maahanmuuttokriittiset että Takkulaiset dissaavat meitä.) Tässä mielessä uskallan sanoa jotain siitä miten eri ihmiset helposti reagoivat;

Jos minä sanon jotain joka ärsyttää "kunnon konservatiivikristittyä" (anteeksi oksymoronilta maistuva termini), hän helpommin joko blokkaa tai vaatii tekstin poistoa tai uudelleenkirjoittamista. He eivät yleensä vedä asiaa poliisiin tai lakitupaan päin. Sen sijaan asioita hoidetaan henkilökohtaisesti. Joko henkilökohtainen blockaus tai sitten henkilökohtainen välienselvittely.

Esimerkiksi ärsytettyäni Aito Avioliittolaisia sain aktiivien usuttamana aika paljon kommentointia jossa pyrittiin nimenomaan henkilökohtaiseen lähestymiseen. Kristitty pahastuja tunkee usein privaattiin. Heillä ei ole mitään terveen ihmisen rajoja siinä mikä sosiaalinen kontakti millä tuntemisella on liikaa. He pyrkivät tulemaan kontaktiin. Heille luontevin viestintä on nimenomaan henkilökohtainen kirje. Jossa sitten on pahastumista ja joskus myös tappouhkailuja. Kommentointi pitää sisällän erilaisia arvolauselmia mallia "Jos nyt käy niin ikävästi, että sinä päädyt helvettiin, niin tiedä siellä sitten, että olet kirjoittelullasi vastuussa myös ainakin muutaman muun joutumisesta sinne, kun valheelliset ja naurettavat tekstisi ovat pitkittäneet heidän kääntymyksensä pisteeseen,jossa on jo liian myöhäistä." (sic) Joskus ne täydentävät viestintäänsä strategioilla, jotka ovat myös vetoavia sellaisella tavalla joka lähentelee sensurismia "Ajattelisitte heitä edes senverran,että pitäisitte suunne kiinni, vaikka itse evoon uskoisittekin.(sic.)

Toisin sanoen kristityiltä tulee spontaania pursketta kun yhdessä spontaanisti ilmestytään viestimään. Mikä on internetmaailman vastine ovelle kolkuttaville talikko-ja-soihtu -mallisille vihaisille kansanjoukoille.

Jos minä sanon jotain joka ärsyttää muslimeja, eivät muslimit tule sanomaan minulle yhtään mitään. Sen sijaan heidän puolestaan pahastuu erilainen ryhmä. Ja heillä on hyvin mielenkiintoinen tapa pyrkiä ilmoittamaan ilmaisu vaikka "yhteisövirheeksi" (joka esimerkiksi youtubessa tarkoittaa keskustelua siitä bannitaanko kanava vai ei). Samoin on pienempi kynnys nimenomaan siihen että hoidetaan asia lain kautta.

Näkisinkin että islamkritiikin ja kristinuskon kritiikin ympärille rakentuu tässä toinen mutka. Nimittäin ilmoitusalttius. Ei olekaan niin että yhteiskunta ja lainsäädäntö olisi rigattu kristittyjä vastaan. Vaan vikana on tavallaan kristittyjen oma passiivisuus. (Tai kenties, jos minulta kysytään, niin pikemminkin sen toisen osapuolen erilainen mutta liioitteluun taipuvainen aktiivisuus.) He itse eivät klikkaa "yhteisövirheeksi" ja ihmettelevät että miksi vain heidän juttujaan ilmoitetaan sellaiseksi. (Itse en ole koskaan ilmaissut mitään tai ketään yhteisövirheeksi. Jopa yhden saamani tappouhkauksen jätin viemättä poliisille koska minusta oli hauskempaa ratkaista asiaan liittyvä pulma henkilökohtaisesti tämän kyseisen ihmisen kotiovella, yllättäen ja spontaanisti.)

Entäs ateismikritiikki?

Nähdäkseni tällä hetkellä keskusteluissa painotetaan niin paljon "pyhyyttä" vaatimuskena tuomioille, että se asettaa ateistit erikoiseen asemaan. Asema on omituinen koska viestintä alkaa sillä, että ateismi on uskonto. Mutta sitten sitä ei suojaisi uskontojen saamat oikeudet koska siinä ei voi olla mitään pyhää. (Jos ei voi olla mitään pyhää niin mikä uskonto se sitten mukamas on?) Selvästi tarvittaisiin jotain joka muuttaisi pyhän joksikin "kunnioittavaksi" tai vastaavaksi. (Itse muuten näen että Raamattu-uskoisen ja evolutionistin erottaa aivan eri kategorioihin se, että kreationistille voi olla aivan luontevaa aloittaa keskustelu sanomalla että "Väitän,että pystyn kumoamaan kaikki väittämäsi Saatanallisiksi huuhaaksi, mitä tulee niiden suhteeseen Raamattuun" (sic.) mutta evolution kannattaja ei pyhitä Darwinin syntymäpäivää vapaapäiväksi jona lahjotaan lapsia. Eikä hän ratko myöskään tiedekysymyksiä siten, että ongelmatilanteissa pelkästään tankkaa ja uudelleentulkitsee alkuperäismateriaalina "Lajien syntyä" miettien miten sen sanavalinnat voisi tulkita asiaankuuluvalla tavalla niin että kirjasta ei tarvitsisi muuttaa kirjaintakaan.)

Ainakin itse saan hyvin tavallisesti melko tymäkkää materiaalia nimenomaan kristityiltä. Viesteistä käy selvästi irti se, että ei riitä että on erikoiskoulutettu veronmaksaja ja aktiivinen kansalainen. Se, että käy töissä ja hoitaa velvollisuutensa eikä puutu toisten elämään ei ole selvästi ollenkaan riittävää. Kristityt näyttävät pitävän sekä normaalina että jopa älyllisenä, että uskonnottoman kanssa keskustelu aloitetaan halveksunnalla. Miten ollaan "Vapaamatkustaja" ja muutenkin kakkosluokan kansalainen. Itse en ole saanut kertaakaan kunnioittavaa kohtelua uskonnottomuuskontekstissa keneltäkään kristityltä. Ja sitten he samanaikaisesti (1) ihmettelevät miten olen niin "militantti" ja epäkunnioittava heille että (2) selittävät kiitollisena miten tulen toimeen esimerkiksi muslimien kanssa.

]]>
2 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265268-maailmankuvakritiikista#comments Ateismi Islam Juutalaisuus Kristinusko Uskontokritiikki Wed, 05 Dec 2018 15:46:26 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265268-maailmankuvakritiikista
Tarvitaanko uskontoja ja mihin, hyvään vai pahaan ? http://hannelealhamzawi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262624-tarvitaanko-uskontoja-ja-mihin-hyvaan-vai-pahaan <p>Monien kuulee sanovan, että maailma olisi paljon parempi paikka ilman uskontoja, koska uskontojen nimissä on tehty niin paljon pahaa ja uskontoja on käytetty ja käytetään henkilökohtaisen ja poliittisen vallan ja ahneuden välineenä. Ihmisellä on kuitenkin luonollinen tarve ymmärtää oman olemassaolonsa ja kaiken ympärillään olevan merkitystä. Ajatus siitä että tänne syntyisi sattumalta tuntuu lohduttomalta. Syntyä, elää ja kuolla ja kaikki olisi siinä. Joku kuolee jo ennen syntymäänsä ja toinen elää pitkän ja hyvän elämän ja jonkun elämä on pelkkää kärsimystä. Silloin elämä olisi vain pelkkää sattumanvaraista arpapeliä. Ihminen tarvitsee merkityksen elämälleen, eikä useimmille riitä elämän onnelliseksi tekemiseksi edes se, että asiat ovat taloudellisesti ja materialistisesti hyvässä järjestyksessä.</p><p>Ihminen on kaksinainen olento, sekä fyysien, että henkinen (sielullinen), jolla on sekä fyysisiä että henkisiä tarpeita, eikä kaikkia henkisiäkään tarpeita ihminen itse ja muut ympärillä olevat ihmiset kykene täyttämään. Siitä huolimatta , monet ihmiset pitävät nimenomaan fyysisen ruumiin tarpeiden täyttämistä niin merkittävänä. Tämä näkyy ihmisten pinnallisuuden ja materialisoitumisen lisääntymisenä, kulutusyhteiskuntina, jonka seurauksena ihmiskunnalle on muodostunut monia erilaisia ongelmia. Erilaiset muoti-ilmiöt saavat ihmiset mukaansa ja etsimään onnellisuutta ja ratkaisuja elämäänsä. Oli kyse sitten materialisitisista tai henkisistä muoti-ilmiöistä, niin ahneuden ja vallan vuoksi kaikella tehdään myös bisnestä ja johdetaan muita ihmisiä harhaan. Henkiset muoti-ilmiöt valtaavat kokoajan vain enemmän alaa. Tämän on mahdollistanut juuri ihmisten materialisoituminen ja pinnallistuminen. Henkiseille muotivirtauksislle on syntynyt samanlainen markkinanako kuin materialistisillekkin. Monien kulutustuotteiden saannin helpottuminen, jotka on tarkoitettu palvelemaan ja helpottamaan ihmisten elämää ja arkea, ei enää tyydytä ihmisen tarpeita, vaan halutaan aina vain enemmän ja erikoisempia asioita ja kokemuksia. Kulutustuotteista on tullut asia, jotka eivät vain palvele ihmistä, vaan ihmiset palvelevat niiden tuottajien olemassaoloa, hankkimalla aina vain enemmän ja monimutkaisempia tuotteita. Henkisille/uskonnollisille muoti-ilmiöille on käynyt samoin. Rahasta on tullut ihmisille eräänlainen jumalaan verrattava asia, jolla kuvitellaan voivan osaa onnellisuutta.</p><p>Nykypäivänä löytyykin kaikenlaisia mahdollisia henkisiä tarpeita täyttäviä uskomussuuntia ja uskontoja. Tarvitaanko tätä kaikkea henkistä &quot;monimuoitoisuutta&quot;, tekeekö se ihmisistä onnellisempia ? Kaikissa näissä on kuitenkin kyse samoista asioista, ihmisen tarpeesta ymmärtää itseään ja olemassaoloaan ihmisen henkisen olemusken/sielun tarpeiden tyydyttämiseksi. Itse ajattelen että erilaisissa henkisissä suuntauksissa on kyse samasta asioista kuin uskonnot, vaikka näitä suuntauksia ei uskonnoiksi määritetlläkään. Myös erillaisissa henkisissä suuntauksissa on olemassa korkempi ihmistä ohjaava voima/jumaluus joka on itsensä ulkopuolella tai myös ihmisessä itsessään ja ihmisen kyvystä uskoa, ymmärtää ja oppia oman suuntauksensa mukaisesti paremmaksi ihmiseksi, saavuttaakseen jotain syvällisempää ja totuudellisempaa tässä elämässä ja fyysisen kuolemansa jälkeen.</p><p>Ihmisen aistit, näkö, kuulo, maku, haju ja tunto ovat maallisia fyysisen ruumiin aisteja, joiden avulla ihminen voi suoda itselleen mielihyvää, täyttämällä niiden tarpeita omien mieltymystensä mukaan ja jotka sen kautta vaikuttavat myös ihmisen henkiseen hyvinvointiin. Näiden tarpeiden täyttäminen ei kuitenkaan poista ihmisen henkisiä/sielullisia tarpeita. Uskonnot antavat elämälle syvemmän merkityksen, selittävät maallisen kärsimysten tarkoitusta, antavat lohtua, mahdollisuuden korjata menneitä virheitä, oppia ja mahdollisuuden anteeksiantamiseen ja saamiseen . Miten elät elämäsi, mitä opit ja mitä kykenet muuttamaan itsessäsi, sen mukaan tulee palkka tai rangaistus kuolemasi jälkeen. Miksi ihmiset kuitenkin keskittyvät niin paljon vain fyysisen ruuminsa olemassaoloon ? Fyysien ruumis ilman henkeä/sielua ei ole toimivana kokonaisuutena olemassa, vaan ainoastaan maatuva materialinen esine tai yksikkö.</p><p>Pitääkö &quot;aika kultaa muistot&quot; tai &quot;ennen kaikki oli kuitenkin paremmin&quot; paikkansa ? Ajattelen että kyse ei ole vain muistojen kultaamisesta. Yksinkertaisemmat elämäntavat kuin mitä nykypäivän elämä monesti on, mahdollistaisivat sen, että ihminen kykenisi paremmin hallitsemaan elämänsä kokonaisuutta ja ajattelemaan asioita pidempikantoisesti. Niin monet ihmiset ovat päätyneet tilanteeseen, jossa mikään ei enää riitä ja lähteneet tielle jossa tavoitellaan asioita niin moninaisin ja monimutkaisin tavoin, ettei ihmisen oma ymmärrys riitä enää hallitsemaan kaikkea ja syntyy kaaos, jossa syöksytään aatteesta toiseen, tarpeesta tarpeeseen ja ojasta allikkoon. Syöksytään mukaan uusiin muoti-ilmiöihin, joukkohuumaan jossa lietsotaan toinen toistaan. Halataan koko maailmaa ja koetaan sen vuoksi olevan parempia ja viisaampia kuin muut, mutta unohdetaan se , että maailmassa on valtava määrä niitä ihmisiä, joita hallitsee valta, ahneus ja halu alistaa muita oman aatteensa alle ja omien halujensa täyttäminen. Unelma kauniista ajatuksesta, että rakkauteen vastataan aina rakkaudella, on pelkkää harhaa. Iso osa ihmiskuntaa ei ole kehttynyt henkisesti niin pitkälle, että rakkauden osoittamisella muutetaan muita hyväksikäyttävien toimintatapoja, vaan nämä &quot;koko maailman halaajat&quot; tulevat monien näiden vallanhavittelijoiden hyväksikäyttämäski ja pettämiksi.</p><p>Onko edes jokaisen uskonnon ja aatteen Jumala/jumaluus hyvä ja vain ihmiset pahoja? Eikö Jumalan kuitenkin pitäsi olla hyvä, niinhän kaikissa uskonnoissa väitetään, miten Jumala on ihmistä rakastava ja armollinen ja kehoittaa ihmisiä hyvään. Miksi sitten jonkun uskonnon Jumala kehoittaa alistamaan, halveksimaan ja myös tuhoamaan muita ? Voiko sellainen Jumala olla hyvä ? Maailmassa ja ihmisissä on paljon pahuutta ja sen tosiasian realistinen ymmärtäminen ei ole tyhmyyttä vaan viisautta. Ei hyvää maailmalle ja muille ihmisille haluvan ihmisen tule hyväksysä uskontoja ja ideologioita jotka kehoittavat ja mahdollistavat vääryyteen ja muiden alistamiseen. Kun jonkin uskonnon Jumala/jumaluus kehoittaa pahuuteen, polittiiseen vallankäyttöön, vääryyteen, muiden alistamiseen ja tuhoamiseen, ei voi olla kyse rakkauden Jumalasta, vaan pimeän puolen johtajasta. Onko ihminen, joka raivaa tilaa pahuuteen kehottavalle uskonnolle/ideologialle suvaistevaisuuden ja kaiken ymmärtämisen nimissä viisas, vai mahdollistaako hän juuri sen pahan leviämisen ja muiden alistamisen sokeassa uskossaan tehdä maailmaa paremmaksi.</p><p>&quot;Kukaan ihminen ei ole niin kuuro, kuin se joka ei halua kuulla. Kukaan ihminen ei niin sokea, kuin se joka ei halua nähdä&quot;. Maailman halaajat ovat kuin sokeita ja kuuroja lampaita, jotka kauniissa mutta harhaisessa uskossaan, eivät näe ihmisen ominaisuuksien realitetteja myös pahassa ja ovat asettaneet itsensä täysin niiden kaikkien ihmisten käytettäviksi, jotka vievät omaa aatettaan ja uskoaan eteenpäin, näitä maailmanhalaajia säälimättä hyväksikäyttämällä valta ja ahneus päämääränään. Näiden maailman halaajien saadessa valtaa ja asemaa myös polittiisina päättäjinä, he eivät aseta vain itseään uhrilampaiksi ahneiden, vallanhaluisten ja muita alistavien uskontojen tai uskonnon edustajille, vaan koko sen kansansa jonka edustajina päätöksiä tekevät.</p><p>Uskonnot eivät lakkaa olemasta, niin kauan kuin on ihmisiä, piti niitä kuinka turhina tai väärinä tahansa, koska ihmisen tarve ymmärtää olemansolonsa merkitystä ja saada lohtua, ei katoa mihinkään.</p><p>&nbsp;</p> Monien kuulee sanovan, että maailma olisi paljon parempi paikka ilman uskontoja, koska uskontojen nimissä on tehty niin paljon pahaa ja uskontoja on käytetty ja käytetään henkilökohtaisen ja poliittisen vallan ja ahneuden välineenä. Ihmisellä on kuitenkin luonollinen tarve ymmärtää oman olemassaolonsa ja kaiken ympärillään olevan merkitystä. Ajatus siitä että tänne syntyisi sattumalta tuntuu lohduttomalta. Syntyä, elää ja kuolla ja kaikki olisi siinä. Joku kuolee jo ennen syntymäänsä ja toinen elää pitkän ja hyvän elämän ja jonkun elämä on pelkkää kärsimystä. Silloin elämä olisi vain pelkkää sattumanvaraista arpapeliä. Ihminen tarvitsee merkityksen elämälleen, eikä useimmille riitä elämän onnelliseksi tekemiseksi edes se, että asiat ovat taloudellisesti ja materialistisesti hyvässä järjestyksessä.

Ihminen on kaksinainen olento, sekä fyysien, että henkinen (sielullinen), jolla on sekä fyysisiä että henkisiä tarpeita, eikä kaikkia henkisiäkään tarpeita ihminen itse ja muut ympärillä olevat ihmiset kykene täyttämään. Siitä huolimatta , monet ihmiset pitävät nimenomaan fyysisen ruumiin tarpeiden täyttämistä niin merkittävänä. Tämä näkyy ihmisten pinnallisuuden ja materialisoitumisen lisääntymisenä, kulutusyhteiskuntina, jonka seurauksena ihmiskunnalle on muodostunut monia erilaisia ongelmia. Erilaiset muoti-ilmiöt saavat ihmiset mukaansa ja etsimään onnellisuutta ja ratkaisuja elämäänsä. Oli kyse sitten materialisitisista tai henkisistä muoti-ilmiöistä, niin ahneuden ja vallan vuoksi kaikella tehdään myös bisnestä ja johdetaan muita ihmisiä harhaan. Henkiset muoti-ilmiöt valtaavat kokoajan vain enemmän alaa. Tämän on mahdollistanut juuri ihmisten materialisoituminen ja pinnallistuminen. Henkiseille muotivirtauksislle on syntynyt samanlainen markkinanako kuin materialistisillekkin. Monien kulutustuotteiden saannin helpottuminen, jotka on tarkoitettu palvelemaan ja helpottamaan ihmisten elämää ja arkea, ei enää tyydytä ihmisen tarpeita, vaan halutaan aina vain enemmän ja erikoisempia asioita ja kokemuksia. Kulutustuotteista on tullut asia, jotka eivät vain palvele ihmistä, vaan ihmiset palvelevat niiden tuottajien olemassaoloa, hankkimalla aina vain enemmän ja monimutkaisempia tuotteita. Henkisille/uskonnollisille muoti-ilmiöille on käynyt samoin. Rahasta on tullut ihmisille eräänlainen jumalaan verrattava asia, jolla kuvitellaan voivan osaa onnellisuutta.

Nykypäivänä löytyykin kaikenlaisia mahdollisia henkisiä tarpeita täyttäviä uskomussuuntia ja uskontoja. Tarvitaanko tätä kaikkea henkistä "monimuoitoisuutta", tekeekö se ihmisistä onnellisempia ? Kaikissa näissä on kuitenkin kyse samoista asioista, ihmisen tarpeesta ymmärtää itseään ja olemassaoloaan ihmisen henkisen olemusken/sielun tarpeiden tyydyttämiseksi. Itse ajattelen että erilaisissa henkisissä suuntauksissa on kyse samasta asioista kuin uskonnot, vaikka näitä suuntauksia ei uskonnoiksi määritetlläkään. Myös erillaisissa henkisissä suuntauksissa on olemassa korkempi ihmistä ohjaava voima/jumaluus joka on itsensä ulkopuolella tai myös ihmisessä itsessään ja ihmisen kyvystä uskoa, ymmärtää ja oppia oman suuntauksensa mukaisesti paremmaksi ihmiseksi, saavuttaakseen jotain syvällisempää ja totuudellisempaa tässä elämässä ja fyysisen kuolemansa jälkeen.

Ihmisen aistit, näkö, kuulo, maku, haju ja tunto ovat maallisia fyysisen ruumiin aisteja, joiden avulla ihminen voi suoda itselleen mielihyvää, täyttämällä niiden tarpeita omien mieltymystensä mukaan ja jotka sen kautta vaikuttavat myös ihmisen henkiseen hyvinvointiin. Näiden tarpeiden täyttäminen ei kuitenkaan poista ihmisen henkisiä/sielullisia tarpeita. Uskonnot antavat elämälle syvemmän merkityksen, selittävät maallisen kärsimysten tarkoitusta, antavat lohtua, mahdollisuuden korjata menneitä virheitä, oppia ja mahdollisuuden anteeksiantamiseen ja saamiseen . Miten elät elämäsi, mitä opit ja mitä kykenet muuttamaan itsessäsi, sen mukaan tulee palkka tai rangaistus kuolemasi jälkeen. Miksi ihmiset kuitenkin keskittyvät niin paljon vain fyysisen ruuminsa olemassaoloon ? Fyysien ruumis ilman henkeä/sielua ei ole toimivana kokonaisuutena olemassa, vaan ainoastaan maatuva materialinen esine tai yksikkö.

Pitääkö "aika kultaa muistot" tai "ennen kaikki oli kuitenkin paremmin" paikkansa ? Ajattelen että kyse ei ole vain muistojen kultaamisesta. Yksinkertaisemmat elämäntavat kuin mitä nykypäivän elämä monesti on, mahdollistaisivat sen, että ihminen kykenisi paremmin hallitsemaan elämänsä kokonaisuutta ja ajattelemaan asioita pidempikantoisesti. Niin monet ihmiset ovat päätyneet tilanteeseen, jossa mikään ei enää riitä ja lähteneet tielle jossa tavoitellaan asioita niin moninaisin ja monimutkaisin tavoin, ettei ihmisen oma ymmärrys riitä enää hallitsemaan kaikkea ja syntyy kaaos, jossa syöksytään aatteesta toiseen, tarpeesta tarpeeseen ja ojasta allikkoon. Syöksytään mukaan uusiin muoti-ilmiöihin, joukkohuumaan jossa lietsotaan toinen toistaan. Halataan koko maailmaa ja koetaan sen vuoksi olevan parempia ja viisaampia kuin muut, mutta unohdetaan se , että maailmassa on valtava määrä niitä ihmisiä, joita hallitsee valta, ahneus ja halu alistaa muita oman aatteensa alle ja omien halujensa täyttäminen. Unelma kauniista ajatuksesta, että rakkauteen vastataan aina rakkaudella, on pelkkää harhaa. Iso osa ihmiskuntaa ei ole kehttynyt henkisesti niin pitkälle, että rakkauden osoittamisella muutetaan muita hyväksikäyttävien toimintatapoja, vaan nämä "koko maailman halaajat" tulevat monien näiden vallanhavittelijoiden hyväksikäyttämäski ja pettämiksi.

Onko edes jokaisen uskonnon ja aatteen Jumala/jumaluus hyvä ja vain ihmiset pahoja? Eikö Jumalan kuitenkin pitäsi olla hyvä, niinhän kaikissa uskonnoissa väitetään, miten Jumala on ihmistä rakastava ja armollinen ja kehoittaa ihmisiä hyvään. Miksi sitten jonkun uskonnon Jumala kehoittaa alistamaan, halveksimaan ja myös tuhoamaan muita ? Voiko sellainen Jumala olla hyvä ? Maailmassa ja ihmisissä on paljon pahuutta ja sen tosiasian realistinen ymmärtäminen ei ole tyhmyyttä vaan viisautta. Ei hyvää maailmalle ja muille ihmisille haluvan ihmisen tule hyväksysä uskontoja ja ideologioita jotka kehoittavat ja mahdollistavat vääryyteen ja muiden alistamiseen. Kun jonkin uskonnon Jumala/jumaluus kehoittaa pahuuteen, polittiiseen vallankäyttöön, vääryyteen, muiden alistamiseen ja tuhoamiseen, ei voi olla kyse rakkauden Jumalasta, vaan pimeän puolen johtajasta. Onko ihminen, joka raivaa tilaa pahuuteen kehottavalle uskonnolle/ideologialle suvaistevaisuuden ja kaiken ymmärtämisen nimissä viisas, vai mahdollistaako hän juuri sen pahan leviämisen ja muiden alistamisen sokeassa uskossaan tehdä maailmaa paremmaksi.

"Kukaan ihminen ei ole niin kuuro, kuin se joka ei halua kuulla. Kukaan ihminen ei niin sokea, kuin se joka ei halua nähdä". Maailman halaajat ovat kuin sokeita ja kuuroja lampaita, jotka kauniissa mutta harhaisessa uskossaan, eivät näe ihmisen ominaisuuksien realitetteja myös pahassa ja ovat asettaneet itsensä täysin niiden kaikkien ihmisten käytettäviksi, jotka vievät omaa aatettaan ja uskoaan eteenpäin, näitä maailmanhalaajia säälimättä hyväksikäyttämällä valta ja ahneus päämääränään. Näiden maailman halaajien saadessa valtaa ja asemaa myös polittiisina päättäjinä, he eivät aseta vain itseään uhrilampaiksi ahneiden, vallanhaluisten ja muita alistavien uskontojen tai uskonnon edustajille, vaan koko sen kansansa jonka edustajina päätöksiä tekevät.

Uskonnot eivät lakkaa olemasta, niin kauan kuin on ihmisiä, piti niitä kuinka turhina tai väärinä tahansa, koska ihmisen tarve ymmärtää olemansolonsa merkitystä ja saada lohtua, ei katoa mihinkään.

 

]]>
220 http://hannelealhamzawi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262624-tarvitaanko-uskontoja-ja-mihin-hyvaan-vai-pahaan#comments Agnostismi Ateismi Henkisyys Jumaluskonto Tue, 16 Oct 2018 15:17:10 +0000 Hannele Al-Hamzawi http://hannelealhamzawi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262624-tarvitaanko-uskontoja-ja-mihin-hyvaan-vai-pahaan
TARVITAANKO USKONTOJA JA MIHIN, HYVÄÄN VAI PAHAAN ? http://hannelealhamzawi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262623-tarvitaanko-uskontoja-ja-mihin-hyvaan-vai-pahaan <p>Monien kuulee sanovan, että maailma olisi paljon parempi paikka ilman uskontoja, koska uskontojen nimissä on tehty niin paljon pahaa ja uskontoja on käytetty ja käytetään henkilökohtaisen ja poliittisen vallan ja ahneuden välineenä. Ihmisellä on kuitenkin luonollinen tarve ymmärtää oman olemassaolonsa ja kaiken ympärillään olevan merkitystä. Ajatus siitä että tänne syntyisi sattumalta tuntuu lohduttomalta. Syntyä, elää ja kuolla ja kaikki olisi siinä. Joku kuolee jo ennen syntymäänsä ja toinen elää pitkän ja hyvän elämän ja jonkun elämä on pelkkää kärsimystä. Silloin elämä olisi vain pelkkää sattumanvaraista arpapeliä. Ihminen tarvitsee merkityksen elämälleen, eikä useimmille riitä elämän onnelliseksi tekemiseksi edes se, että asiat ovat taloudellisesti ja materialistisesti hyvässä järjestyksessä.</p><p>Ihminen on kaksinainen olento, sekä fyysien, että henkinen (sielullinen), jolla on sekä fyysisiä että henkisiä tarpeita, eikä kaikkia henkisiäkään tarpeita ihminen itse ja muut ympärillä olevat ihmiset kykene täyttämään. Siitä huolimatta , monet ihmiset pitävät nimenomaan fyysisen ruumiin tarpeiden täyttämistä niin merkittävänä. Tämä näkyy ihmisten pinnallisuuden ja materialisoitumisen lisääntymisenä, kulutusyhteiskuntina, jonka seurauksena ihmiskunnalle on muodostunut monia erilaisia ongelmia. Erilaiset muoti-ilmiöt saavat ihmiset mukaansa ja etsimään onnellisuutta ja ratkaisuja elämäänsä. Oli kyse sitten materialisitisista tai henkisistä muoti-ilmiöistä, niin ahneuden ja vallan vuoksi kaikella tehdään myös bisnestä ja johdetaan muita ihmisiä harhaan. Henkiset muoti-ilmiöt valtaavat kokoajan vain enemmän alaa. Tämän on mahdollistanut juuri ihmisten materialisoituminen ja pinnallistuminen. Henkiseille muotivirtauksislle on syntynyt samanlainen markkinanako kuin materialistisillekkin. Monien kulutustuotteiden saannin helpottuminen, jotka on tarkoitettu palvelemaan ja helpottamaan ihmisten elämää ja arkea, ei enää tyydytä ihmisen tarpeita, vaan halutaan aina vain enemmän ja erikoisempia asioita ja kokemuksia. Kulutustuotteista on tullut asia, jotka eivät vain palvele ihmistä, vaan ihmiset palvelevat niiden tuottajien olemassaoloa, hankkimalla aina vain enemmän ja monimutkaisempia tuotteita. Henkisille/uskonnollisille muoti-ilmiöille on käynyt samoin. Rahasta on tullut ihmisille eräänlainen jumalaan verrattava asia, jolla kuvitellaan voivan osaa onnellisuutta.</p><p>Nykypäivänä löytyykin kaikenlaisia mahdollisia henkisiä tarpeita täyttäviä uskomussuuntia ja uskontoja. Tarvitaanko tätä kaikkea henkistä &quot;monimuoitoisuutta&quot;, tekeekö se ihmisistä onnellisempia ? Kaikissa näissä on kuitenkin kyse samoista asioista, ihmisen tarpeesta ymmärtää itseään ja olemassaoloaan ihmisen henkisen olemusken/sielun tarpeiden tyydyttämiseksi. Itse ajattelen että erilaisissa henkisissä suuntauksissa on kyse samasta asioista kuin uskonnot, vaikka näitä suuntauksia ei uskonnoiksi määritetlläkään. Myös erillaisissa henkisissä suuntauksissa on olemassa korkempi ihmistä ohjaava voima/jumaluus joka on itsensä ulkopuolella tai myös ihmisessä itsessään ja ihmisen kyvystä uskoa, ymmärtää ja oppia oman suuntauksensa mukaisesti paremmaksi ihmiseksi, saavuttaakseen jotain syvällisempää ja totuudellisempaa tässä elämässä ja fyysisen kuolemansa jälkeen.</p><p>Ihmisen aistit, näkö, kuulo, maku, haju ja tunto ovat maallisia fyysisen ruumiin aisteja, joiden avulla ihminen voi suoda itselleen mielihyvää, täyttämällä niiden tarpeita omien mieltymystensä mukaan ja jotka sen kautta vaikuttavat myös ihmisen henkiseen hyvinvointiin. Näiden tarpeiden täyttäminen ei kuitenkaan poista ihmisen henkisiä/sielullisia tarpeita. Uskonnot antavat elämälle syvemmän merkityksen, selittävät maallisen kärsimysten tarkoitusta, antavat lohtua, mahdollisuuden korjata menneitä virheitä, oppia ja mahdollisuuden anteeksiantamiseen ja saamiseen . Miten elät elämäsi, mitä opit ja mitä kykenet muuttamaan itsessäsi, sen mukaan tulee palkka tai rangaistus kuolemasi jälkeen. Miksi ihmiset kuitenkin keskittyvät niin paljon vain fyysisen ruuminsa olemassaoloon ? Fyysien ruumis ilman henkeä/sielua ei ole toimivana kokonaisuutena olemassa, vaan ainoastaan maatuva materialinen esine tai yksikkö.</p><p>Pitääkö &quot;aika kultaa muistot&quot; tai &quot;ennen kaikki oli kuitenkin paremmin&quot; paikkansa ? Ajattelen että kyse ei ole vain muistojen kultaamisesta. Yksinkertaisemmat elämäntavat kuin mitä nykypäivän elämä monesti on, mahdollistaisivat sen, että ihminen kykenisi paremmin hallitsemaan elämänsä kokonaisuutta ja ajattelemaan asioita pidempikantoisesti. Niin monet ihmiset ovat päätyneet tilanteeseen, jossa mikään ei enää riitä ja lähteneet tielle jossa tavoitellaan asioita niin moninaisin ja monimutkaisin tavoin, ettei ihmisen oma ymmärrys riitä enää hallitsemaan kaikkea ja syntyy kaaos, jossa syöksytään aatteesta toiseen, tarpeesta tarpeeseen ja ojasta allikkoon. Syöksytään mukaan uusiin muoti-ilmiöihin, joukkohuumaan jossa lietsotaan toinen toistaan. Halataan koko maailmaa ja koetaan sen vuoksi olevan parempia ja viisaampia kuin muut, mutta unohdetaan se , että maailmassa on valtava määrä niitä ihmisiä, joita hallitsee valta, ahneus ja halu alistaa muita oman aatteensa alle ja omien halujensa täyttäminen. Unelma kauniista ajatuksesta, että rakkauteen vastataan aina rakkaudella, on pelkkää harhaa. Iso osa ihmiskuntaa ei ole kehttynyt henkisesti niin pitkälle, että rakkauden osoittamisella muutetaan muita hyväksikäyttävien toimintatapoja, vaan nämä &quot;koko maailman halaajat&quot; tulevat monien näiden vallanhavittelijoiden hyväksikäyttämäski ja pettämiksi.</p><p>Onko edes jokaisen uskonnon ja aatteen Jumala/jumaluus hyvä ja vain ihmiset pahoja? Eikö Jumalan kuitenkin pitäsi olla hyvä, niinhän kaikissa uskonnoissa väitetään, miten Jumala on ihmistä rakastava ja armollinen ja kehoittaa ihmisiä hyvään. Miksi sitten jonkun uskonnon Jumala kehoittaa alistamaan, halveksimaan ja myös tuhoamaan muita ? Voiko sellainen Jumala olla hyvä ? Maailmassa ja ihmisissä on paljon pahuutta ja sen tosiasian realistinen ymmärtäminen ei ole tyhmyyttä vaan viisautta. Ei hyvää maailmalle ja muille ihmisille haluvan ihmisen tule hyväksysä uskontoja ja ideologioita jotka kehoittavat ja mahdollistavat vääryyteen ja muiden alistamiseen. Kun jonkin uskonnon Jumala/jumaluus kehoittaa pahuuteen, polittiiseen vallankäyttöön, vääryyteen, muiden alistamiseen ja tuhoamiseen, ei voi olla kyse rakkauden Jumalasta, vaan pimeän puolen johtajasta. Onko ihminen, joka raivaa tilaa pahuuteen kehottavalle uskonnolle/ideologialle suvaistevaisuuden ja kaiken ymmärtämisen nimissä viisas, vai mahdollistaako hän juuri sen pahan leviämisen ja muiden alistamisen sokeassa uskossaan tehdä maailmaa paremmaksi.</p><p>&quot;Kukaan ihminen ei ole niin kuuro, kuin se joka ei halua kuulla. Kukaan ihminen ei niin sokea, kuin se joka ei halua nähdä&quot;. Maailman halaajat ovat kuin sokeita ja kuuroja lampaita, jotka kauniissa mutta harhaisessa uskossaan, eivät näe ihmisen ominaisuuksien realitetteja myös pahassa ja ovat asettaneet itsensä täysin niiden kaikkien ihmisten käytettäviksi, jotka vievät omaa aatettaan ja uskoaan eteenpäin, näitä maailmanhalaajia säälimättä hyväksikäyttämällä valta ja ahneus päämääränään. Näiden maailman halaajien saadessa valtaa ja asemaa myös polittiisina päättäjinä, he eivät aseta vain itseään uhrilampaiksi ahneiden, vallanhaluisten ja muita alistavien uskontojen tai uskonnon edustajille, vaan koko sen kansansa jonka edustajina päätöksiä tekevät.</p><p>Uskonnot eivät lakkaa olemasta, niin kauan kuin on ihmisiä, piti niitä kuinka turhina tai väärinä tahansa, koska ihmisen tarve ymmärtää olemansolonsa merkitystä ja saada lohtua, ei katoa mihinkään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Monien kuulee sanovan, että maailma olisi paljon parempi paikka ilman uskontoja, koska uskontojen nimissä on tehty niin paljon pahaa ja uskontoja on käytetty ja käytetään henkilökohtaisen ja poliittisen vallan ja ahneuden välineenä. Ihmisellä on kuitenkin luonollinen tarve ymmärtää oman olemassaolonsa ja kaiken ympärillään olevan merkitystä. Ajatus siitä että tänne syntyisi sattumalta tuntuu lohduttomalta. Syntyä, elää ja kuolla ja kaikki olisi siinä. Joku kuolee jo ennen syntymäänsä ja toinen elää pitkän ja hyvän elämän ja jonkun elämä on pelkkää kärsimystä. Silloin elämä olisi vain pelkkää sattumanvaraista arpapeliä. Ihminen tarvitsee merkityksen elämälleen, eikä useimmille riitä elämän onnelliseksi tekemiseksi edes se, että asiat ovat taloudellisesti ja materialistisesti hyvässä järjestyksessä.

Ihminen on kaksinainen olento, sekä fyysien, että henkinen (sielullinen), jolla on sekä fyysisiä että henkisiä tarpeita, eikä kaikkia henkisiäkään tarpeita ihminen itse ja muut ympärillä olevat ihmiset kykene täyttämään. Siitä huolimatta , monet ihmiset pitävät nimenomaan fyysisen ruumiin tarpeiden täyttämistä niin merkittävänä. Tämä näkyy ihmisten pinnallisuuden ja materialisoitumisen lisääntymisenä, kulutusyhteiskuntina, jonka seurauksena ihmiskunnalle on muodostunut monia erilaisia ongelmia. Erilaiset muoti-ilmiöt saavat ihmiset mukaansa ja etsimään onnellisuutta ja ratkaisuja elämäänsä. Oli kyse sitten materialisitisista tai henkisistä muoti-ilmiöistä, niin ahneuden ja vallan vuoksi kaikella tehdään myös bisnestä ja johdetaan muita ihmisiä harhaan. Henkiset muoti-ilmiöt valtaavat kokoajan vain enemmän alaa. Tämän on mahdollistanut juuri ihmisten materialisoituminen ja pinnallistuminen. Henkiseille muotivirtauksislle on syntynyt samanlainen markkinanako kuin materialistisillekkin. Monien kulutustuotteiden saannin helpottuminen, jotka on tarkoitettu palvelemaan ja helpottamaan ihmisten elämää ja arkea, ei enää tyydytä ihmisen tarpeita, vaan halutaan aina vain enemmän ja erikoisempia asioita ja kokemuksia. Kulutustuotteista on tullut asia, jotka eivät vain palvele ihmistä, vaan ihmiset palvelevat niiden tuottajien olemassaoloa, hankkimalla aina vain enemmän ja monimutkaisempia tuotteita. Henkisille/uskonnollisille muoti-ilmiöille on käynyt samoin. Rahasta on tullut ihmisille eräänlainen jumalaan verrattava asia, jolla kuvitellaan voivan osaa onnellisuutta.

Nykypäivänä löytyykin kaikenlaisia mahdollisia henkisiä tarpeita täyttäviä uskomussuuntia ja uskontoja. Tarvitaanko tätä kaikkea henkistä "monimuoitoisuutta", tekeekö se ihmisistä onnellisempia ? Kaikissa näissä on kuitenkin kyse samoista asioista, ihmisen tarpeesta ymmärtää itseään ja olemassaoloaan ihmisen henkisen olemusken/sielun tarpeiden tyydyttämiseksi. Itse ajattelen että erilaisissa henkisissä suuntauksissa on kyse samasta asioista kuin uskonnot, vaikka näitä suuntauksia ei uskonnoiksi määritetlläkään. Myös erillaisissa henkisissä suuntauksissa on olemassa korkempi ihmistä ohjaava voima/jumaluus joka on itsensä ulkopuolella tai myös ihmisessä itsessään ja ihmisen kyvystä uskoa, ymmärtää ja oppia oman suuntauksensa mukaisesti paremmaksi ihmiseksi, saavuttaakseen jotain syvällisempää ja totuudellisempaa tässä elämässä ja fyysisen kuolemansa jälkeen.

Ihmisen aistit, näkö, kuulo, maku, haju ja tunto ovat maallisia fyysisen ruumiin aisteja, joiden avulla ihminen voi suoda itselleen mielihyvää, täyttämällä niiden tarpeita omien mieltymystensä mukaan ja jotka sen kautta vaikuttavat myös ihmisen henkiseen hyvinvointiin. Näiden tarpeiden täyttäminen ei kuitenkaan poista ihmisen henkisiä/sielullisia tarpeita. Uskonnot antavat elämälle syvemmän merkityksen, selittävät maallisen kärsimysten tarkoitusta, antavat lohtua, mahdollisuuden korjata menneitä virheitä, oppia ja mahdollisuuden anteeksiantamiseen ja saamiseen . Miten elät elämäsi, mitä opit ja mitä kykenet muuttamaan itsessäsi, sen mukaan tulee palkka tai rangaistus kuolemasi jälkeen. Miksi ihmiset kuitenkin keskittyvät niin paljon vain fyysisen ruuminsa olemassaoloon ? Fyysien ruumis ilman henkeä/sielua ei ole toimivana kokonaisuutena olemassa, vaan ainoastaan maatuva materialinen esine tai yksikkö.

Pitääkö "aika kultaa muistot" tai "ennen kaikki oli kuitenkin paremmin" paikkansa ? Ajattelen että kyse ei ole vain muistojen kultaamisesta. Yksinkertaisemmat elämäntavat kuin mitä nykypäivän elämä monesti on, mahdollistaisivat sen, että ihminen kykenisi paremmin hallitsemaan elämänsä kokonaisuutta ja ajattelemaan asioita pidempikantoisesti. Niin monet ihmiset ovat päätyneet tilanteeseen, jossa mikään ei enää riitä ja lähteneet tielle jossa tavoitellaan asioita niin moninaisin ja monimutkaisin tavoin, ettei ihmisen oma ymmärrys riitä enää hallitsemaan kaikkea ja syntyy kaaos, jossa syöksytään aatteesta toiseen, tarpeesta tarpeeseen ja ojasta allikkoon. Syöksytään mukaan uusiin muoti-ilmiöihin, joukkohuumaan jossa lietsotaan toinen toistaan. Halataan koko maailmaa ja koetaan sen vuoksi olevan parempia ja viisaampia kuin muut, mutta unohdetaan se , että maailmassa on valtava määrä niitä ihmisiä, joita hallitsee valta, ahneus ja halu alistaa muita oman aatteensa alle ja omien halujensa täyttäminen. Unelma kauniista ajatuksesta, että rakkauteen vastataan aina rakkaudella, on pelkkää harhaa. Iso osa ihmiskuntaa ei ole kehttynyt henkisesti niin pitkälle, että rakkauden osoittamisella muutetaan muita hyväksikäyttävien toimintatapoja, vaan nämä "koko maailman halaajat" tulevat monien näiden vallanhavittelijoiden hyväksikäyttämäski ja pettämiksi.

Onko edes jokaisen uskonnon ja aatteen Jumala/jumaluus hyvä ja vain ihmiset pahoja? Eikö Jumalan kuitenkin pitäsi olla hyvä, niinhän kaikissa uskonnoissa väitetään, miten Jumala on ihmistä rakastava ja armollinen ja kehoittaa ihmisiä hyvään. Miksi sitten jonkun uskonnon Jumala kehoittaa alistamaan, halveksimaan ja myös tuhoamaan muita ? Voiko sellainen Jumala olla hyvä ? Maailmassa ja ihmisissä on paljon pahuutta ja sen tosiasian realistinen ymmärtäminen ei ole tyhmyyttä vaan viisautta. Ei hyvää maailmalle ja muille ihmisille haluvan ihmisen tule hyväksysä uskontoja ja ideologioita jotka kehoittavat ja mahdollistavat vääryyteen ja muiden alistamiseen. Kun jonkin uskonnon Jumala/jumaluus kehoittaa pahuuteen, polittiiseen vallankäyttöön, vääryyteen, muiden alistamiseen ja tuhoamiseen, ei voi olla kyse rakkauden Jumalasta, vaan pimeän puolen johtajasta. Onko ihminen, joka raivaa tilaa pahuuteen kehottavalle uskonnolle/ideologialle suvaistevaisuuden ja kaiken ymmärtämisen nimissä viisas, vai mahdollistaako hän juuri sen pahan leviämisen ja muiden alistamisen sokeassa uskossaan tehdä maailmaa paremmaksi.

"Kukaan ihminen ei ole niin kuuro, kuin se joka ei halua kuulla. Kukaan ihminen ei niin sokea, kuin se joka ei halua nähdä". Maailman halaajat ovat kuin sokeita ja kuuroja lampaita, jotka kauniissa mutta harhaisessa uskossaan, eivät näe ihmisen ominaisuuksien realitetteja myös pahassa ja ovat asettaneet itsensä täysin niiden kaikkien ihmisten käytettäviksi, jotka vievät omaa aatettaan ja uskoaan eteenpäin, näitä maailmanhalaajia säälimättä hyväksikäyttämällä valta ja ahneus päämääränään. Näiden maailman halaajien saadessa valtaa ja asemaa myös polittiisina päättäjinä, he eivät aseta vain itseään uhrilampaiksi ahneiden, vallanhaluisten ja muita alistavien uskontojen tai uskonnon edustajille, vaan koko sen kansansa jonka edustajina päätöksiä tekevät.

Uskonnot eivät lakkaa olemasta, niin kauan kuin on ihmisiä, piti niitä kuinka turhina tai väärinä tahansa, koska ihmisen tarve ymmärtää olemansolonsa merkitystä ja saada lohtua, ei katoa mihinkään.

]]>
0 http://hannelealhamzawi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262623-tarvitaanko-uskontoja-ja-mihin-hyvaan-vai-pahaan#comments Ateismi Jumaluskonto Tue, 16 Oct 2018 15:09:33 +0000 Hannele Al-Hamzawi http://hannelealhamzawi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262623-tarvitaanko-uskontoja-ja-mihin-hyvaan-vai-pahaan
Jyrkkä uskontokielteisyys sopii ainakin teineille ja älyllisesti laiskoille http://vistbacka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257829-jyrkka-uskontokielteisyys-sopii-ainakin-teineille-ja-alyllisesti-laiskoille <p>Ateisti tässä terve. Mielestäni uskonnollisten ihmisten pitäminen urpoina vain siksi, että he uskovat asioihin, joihin en itse usko, ilmentää useimpien aikuisten tapauksessa silkkaa älyllistä laiskuutta. Se voi toki olla hyvinkin tarpeellinen vaihe käydä läpi vaikkapa uskontoon indoktrinoidulle teini-ikäiselle, joka on ensimmäistä kertaa löytänyt sellaisia näkökulmia, jotka auttavat kyseenalaistamaan dogmia, ja ehkäpä kokenut vapautumista uskonnon kahleista. Mutta mitä enemmän vuosia karttuu, sitä vähemmän uskonnon näkeminen ainoastaan uskontoa kritisoivasta näkökulmasta on jees &ndash; ainakaan kenellekään, joka pitää aidosti kriittistä ajattelua ja maailman monipuolista ymmärtämistä arvossa.<br /><br />Oli epäilemättä aika, jona yksiselitteinen uskontokielteisyys oli laajemminkin cool ja punk, mutta nykyään se näyttäytyy lähinnä väljähtäneenä, tyhjänpäiväisenä meuhkaamisena.<br /><br />Uskontokritiikkiin kannattaa totta kai perehtyä, siis esimerkiksi niihin perus-Dawkinseihin, Harriseihin ja vastaaviin. On yleissivistystä ymmärtää, miten paljon uskontojen nimissä on tehty pahaa. Niinikään on hyödyllistä tiedostaa, millaisin tavoin uskontojen avulla voidaan manipuloida, ohjailla, tukahduttaa ja pahoinpidellä ja jopa tappaa ihmisiä. Ja totta kai on hyvä juttu, että on kykyä pureskella uskonnollisten teosten sisältöpuolta kriittisellä aivolla. Nämä ovat kelpo näkökulmia, enkä katso, että niitä koskevaa keskustelua ja pohtimista olis mitään syytä kiirehtiä lopettamaan.<br /><br />Mutta samanaikaisesti myös uskontojen myönteisten puolien ymmärtämisen tulisi olla yleissivistystä. Tätä koskevan ymmärryksen kartuttamisessa meillä on mielestäni todella paljon tekemistä. Tulevaisuudessa on toivottavasti ihan perusjuttu tiedostaa, millaisia terveyttä ja hyvinvointia lisääviä psykologisia ja sosiaalisia tehtäviä monet uskonnolliset käytännöt toteuttavat. Näiden arvon ymmärtääkseen ei ole välttämätöntä omaksua niitä uskonnon sisäisiä narratiiveja, jotka selittävät toimintaa vaikkapa jonkin kaikkivoivan autoritäärisen olennon mieltymyksillä. Kyseisiä asioita voi ymmärtää, ja pitää arvossa, ihan vain ihmislajia koskevien faktojen pohjalta.<br /><br /><strong>Uskonto voi tuoda elämään järkeä</strong><br /><br />Vaikken uskoisi minkään jumalaolennon vaativan ihmiseltä kirkossa käyntiä joka sunnuntai, se ei tee kirkossa käynnistä typerää. Kun katsoo, millaisia asioita ihmiset parhaan nykytiedon valossa pitävät arvossa (esim. terveitä perhesuhteita ja yhteisöllisyyttä, ystävyyttä, yhteisiä rituaaleja, vakautta ja turvaa, vapautta, jaettuja arvoja), ei ole vaikea huomata, että uskonnot ja uskonnolliset yhteisöt tarjoavat tai tukevat näistä monia &ndash; ja että monien uskonnottomien ihmisten on toisaalta vaikea löytää niitä elämäänsä. Ihmisten arvostamien asioiden näkökulmasta monet uskonnolliset ihmiset toimivat siten itse asiassa järkevämmin kuin monet sekulaarit ihmiset. Kun usko siihen, että Jumala haluaa ihmisen pitävän huolta kanssaihmisistään, tukee ihmisen kykyä tehdä niin, annan tälle täyden tukeni vaikken itse uskoisi siihen, että mikään jumala haluaa yhtään mitään.&nbsp;<br /><br />Voin kuvitella, että monen sekulaarin liberaalin on vaikea nähdä, mitä tekemistä uskonnolla voi olla vaikkapa vapauden kanssa. Jos tunnistat ajatuksen, haluan rohkaista funtsimaan asiaa lisää. Vapaus ei ole ainoastaan sitä, että on mahdollisimman paljon erilaisia asioita, joiden välillä valita.<br /><br />Toinen yleinen vastaväite on, että mikään edelläkuvatuista myönteisistä asioista ei edellytä uskontoa. Ehkä. Mutta, edelleenkin ateistina, olen nähnyt monia ihmisiä, jotka ovat löytäneet niitä vasta uskonnollisesta yhteisöstä. Mikään ei toistaiseksi ole saanut minua vakuuttuneeksi siitä, että se, että ihminen löytää uskonnosta hyveellistä elämää tukevia elementtejä olisi selkeän ongelmallinen asia vain siksi, etten jaa hänen uskomusjärjestelmäänsä. Moni ateisti (tiedän tämän, koska olen itse ollut tällainen ateisti) mieltää asian jotakuinkin niin, että jos uskontoa on mukana, kokonaisuus jää aina miinuksen puolelle. Minusta tämä on yksinkertaisesti naiivi ja suppea ajattelutapa.<br /><br />Ylipäänsäkin annamme mielestäni aivan liian vähän arvoa sille, millaisia tekoja ihmisten uskomuksista seuraa, ja liikaa sille, että heidän maailmaa jäsentävät tarinansa eroavat omistamme.&nbsp;Kun hahmotamme todellisuutta eri käsitekartastoilla kuin nuo toiset, &ndash; kun yksi porukka puhuu jumalasta ja toinen ei &ndash;, meidän on vaikea huomata ajattelun ja toiminnan monia yhdenmukaisuuksia. Ihmisen ajatusmaailman vaikutukset ovat tärkeämpi asia kuin se kieli ja ne myytit, joilla he maailmaa jäsentävät.<br /><br />Emme tietenkään voi lakata pyrkimästä kohti eheämpää, totuudenmukaisempaa kuvaa todellisuudesta, eikä tarvitsekaan. Kriittisen ajattelukykymme&nbsp;vuosituhansia kestäneen&nbsp;jalostumisen myötä monet aiemmin totena pitämämme käsitykset ovat vähitellen karisseet pois. Olemme korvanneet monia huonosti toimivia myyttejä paremmin toimivilla myyteillä. Voi olla, että tämä kehityskulku johtaa siihen, että uskontojen hyviä puolia on tulevaisuudessa riittämiin tarjolla ilman uskontoakin. Ilmeinen tosiasia kenelle tahansa asiaa älyllisellä rehellisyydellä tarkastelevalle kuitenkin on, että toistaiseksi uskonnoille on paljon tilausta. Uskonnot tarjoavat lukemattoman monille ihmisille jotain sellaista, mitä he eivät ole mistään muualta löytäneet. Ne palvelevat monia inhimillisiä tarpeita, ja siinä määrin kuin yhtä hyviä tai parempia sekulaareja vaihtoehtoja onkin tarjolla, se ei suurelle osalle tämän maailman ihmisistä ole vielä millään muotoa ilmeistä.<br /><br /><strong>Sokea piste</strong><br /><br />Meillä ihmisillä on monesti vaikeuksia ymmärtää, miten jonkun maailmaa toisin jäsentävän ihmisen elämäntavasta ja maailmankuvasta voisi oppia jotain hyödyllistä.&nbsp;<br /><br />Mitä huonommin uskonnottomat ihmiset ymmärtävät uskontojen mekanismeja, sitä todennäköisemmin he kuvittelevat olevansa itse vapaita kyseisistä mekanismeista, jotka eivät todellisuudessa ilmene ainoastaan selkeän uskonnollisissa ihmisissä: myös uskonnottomat ihmiset toteuttavat tietämättään, hyvässä ja pahassa, monia niistä ajattelu- ja toimintamalleista, joita uskonnollisissa ihmisissä havaitsevat ja usein kritisoivat.&nbsp;<br /><br />Kun uskonnottomat ihmiset ymmärtävät huonosti uskontojen myönteisiä funktioita, heidän on vaikea muodostaa uskontojen roolista sellaista eheää kokonaiskuvaa, joka edesauttaisi uskontojen &ndash; siis myös niiden aidosti haitallisten puolten &ndash; käsittelyä kestävällä tavalla. Kun kokonaiskuva on liian yksipuolinen, on myös epätodennäköisempää, että he saavuttaisivat uskonnollisten ihmisten kanssa kunnioittavia, vaikutuksiltaan rakentavia vuorovaikutussuhteita, jollaisia voi jännitteisessä maailmanajassamme pitää välttämättömänä asiana.</p><p><br />Tämä kaikki ilmentää mielestäni aivan valtavan räikeää sokeaa pistettä, joka koskettaa suurta osaa sekulaarista maailmasta. Minusta vaikuttaa kyllä siltä, että alamme olla valmiita aihepiiriä jäsentävien ajatusmalliemme päivittämiseen, mutta jään vielä odottamaan laajamittaisemman keskustelun käynnistymistä.</p> Ateisti tässä terve. Mielestäni uskonnollisten ihmisten pitäminen urpoina vain siksi, että he uskovat asioihin, joihin en itse usko, ilmentää useimpien aikuisten tapauksessa silkkaa älyllistä laiskuutta. Se voi toki olla hyvinkin tarpeellinen vaihe käydä läpi vaikkapa uskontoon indoktrinoidulle teini-ikäiselle, joka on ensimmäistä kertaa löytänyt sellaisia näkökulmia, jotka auttavat kyseenalaistamaan dogmia, ja ehkäpä kokenut vapautumista uskonnon kahleista. Mutta mitä enemmän vuosia karttuu, sitä vähemmän uskonnon näkeminen ainoastaan uskontoa kritisoivasta näkökulmasta on jees – ainakaan kenellekään, joka pitää aidosti kriittistä ajattelua ja maailman monipuolista ymmärtämistä arvossa.

Oli epäilemättä aika, jona yksiselitteinen uskontokielteisyys oli laajemminkin cool ja punk, mutta nykyään se näyttäytyy lähinnä väljähtäneenä, tyhjänpäiväisenä meuhkaamisena.

Uskontokritiikkiin kannattaa totta kai perehtyä, siis esimerkiksi niihin perus-Dawkinseihin, Harriseihin ja vastaaviin. On yleissivistystä ymmärtää, miten paljon uskontojen nimissä on tehty pahaa. Niinikään on hyödyllistä tiedostaa, millaisin tavoin uskontojen avulla voidaan manipuloida, ohjailla, tukahduttaa ja pahoinpidellä ja jopa tappaa ihmisiä. Ja totta kai on hyvä juttu, että on kykyä pureskella uskonnollisten teosten sisältöpuolta kriittisellä aivolla. Nämä ovat kelpo näkökulmia, enkä katso, että niitä koskevaa keskustelua ja pohtimista olis mitään syytä kiirehtiä lopettamaan.

Mutta samanaikaisesti myös uskontojen myönteisten puolien ymmärtämisen tulisi olla yleissivistystä. Tätä koskevan ymmärryksen kartuttamisessa meillä on mielestäni todella paljon tekemistä. Tulevaisuudessa on toivottavasti ihan perusjuttu tiedostaa, millaisia terveyttä ja hyvinvointia lisääviä psykologisia ja sosiaalisia tehtäviä monet uskonnolliset käytännöt toteuttavat. Näiden arvon ymmärtääkseen ei ole välttämätöntä omaksua niitä uskonnon sisäisiä narratiiveja, jotka selittävät toimintaa vaikkapa jonkin kaikkivoivan autoritäärisen olennon mieltymyksillä. Kyseisiä asioita voi ymmärtää, ja pitää arvossa, ihan vain ihmislajia koskevien faktojen pohjalta.

Uskonto voi tuoda elämään järkeä

Vaikken uskoisi minkään jumalaolennon vaativan ihmiseltä kirkossa käyntiä joka sunnuntai, se ei tee kirkossa käynnistä typerää. Kun katsoo, millaisia asioita ihmiset parhaan nykytiedon valossa pitävät arvossa (esim. terveitä perhesuhteita ja yhteisöllisyyttä, ystävyyttä, yhteisiä rituaaleja, vakautta ja turvaa, vapautta, jaettuja arvoja), ei ole vaikea huomata, että uskonnot ja uskonnolliset yhteisöt tarjoavat tai tukevat näistä monia – ja että monien uskonnottomien ihmisten on toisaalta vaikea löytää niitä elämäänsä. Ihmisten arvostamien asioiden näkökulmasta monet uskonnolliset ihmiset toimivat siten itse asiassa järkevämmin kuin monet sekulaarit ihmiset. Kun usko siihen, että Jumala haluaa ihmisen pitävän huolta kanssaihmisistään, tukee ihmisen kykyä tehdä niin, annan tälle täyden tukeni vaikken itse uskoisi siihen, että mikään jumala haluaa yhtään mitään. 

Voin kuvitella, että monen sekulaarin liberaalin on vaikea nähdä, mitä tekemistä uskonnolla voi olla vaikkapa vapauden kanssa. Jos tunnistat ajatuksen, haluan rohkaista funtsimaan asiaa lisää. Vapaus ei ole ainoastaan sitä, että on mahdollisimman paljon erilaisia asioita, joiden välillä valita.

Toinen yleinen vastaväite on, että mikään edelläkuvatuista myönteisistä asioista ei edellytä uskontoa. Ehkä. Mutta, edelleenkin ateistina, olen nähnyt monia ihmisiä, jotka ovat löytäneet niitä vasta uskonnollisesta yhteisöstä. Mikään ei toistaiseksi ole saanut minua vakuuttuneeksi siitä, että se, että ihminen löytää uskonnosta hyveellistä elämää tukevia elementtejä olisi selkeän ongelmallinen asia vain siksi, etten jaa hänen uskomusjärjestelmäänsä. Moni ateisti (tiedän tämän, koska olen itse ollut tällainen ateisti) mieltää asian jotakuinkin niin, että jos uskontoa on mukana, kokonaisuus jää aina miinuksen puolelle. Minusta tämä on yksinkertaisesti naiivi ja suppea ajattelutapa.

Ylipäänsäkin annamme mielestäni aivan liian vähän arvoa sille, millaisia tekoja ihmisten uskomuksista seuraa, ja liikaa sille, että heidän maailmaa jäsentävät tarinansa eroavat omistamme. Kun hahmotamme todellisuutta eri käsitekartastoilla kuin nuo toiset, – kun yksi porukka puhuu jumalasta ja toinen ei –, meidän on vaikea huomata ajattelun ja toiminnan monia yhdenmukaisuuksia. Ihmisen ajatusmaailman vaikutukset ovat tärkeämpi asia kuin se kieli ja ne myytit, joilla he maailmaa jäsentävät.

Emme tietenkään voi lakata pyrkimästä kohti eheämpää, totuudenmukaisempaa kuvaa todellisuudesta, eikä tarvitsekaan. Kriittisen ajattelukykymme vuosituhansia kestäneen jalostumisen myötä monet aiemmin totena pitämämme käsitykset ovat vähitellen karisseet pois. Olemme korvanneet monia huonosti toimivia myyttejä paremmin toimivilla myyteillä. Voi olla, että tämä kehityskulku johtaa siihen, että uskontojen hyviä puolia on tulevaisuudessa riittämiin tarjolla ilman uskontoakin. Ilmeinen tosiasia kenelle tahansa asiaa älyllisellä rehellisyydellä tarkastelevalle kuitenkin on, että toistaiseksi uskonnoille on paljon tilausta. Uskonnot tarjoavat lukemattoman monille ihmisille jotain sellaista, mitä he eivät ole mistään muualta löytäneet. Ne palvelevat monia inhimillisiä tarpeita, ja siinä määrin kuin yhtä hyviä tai parempia sekulaareja vaihtoehtoja onkin tarjolla, se ei suurelle osalle tämän maailman ihmisistä ole vielä millään muotoa ilmeistä.

Sokea piste

Meillä ihmisillä on monesti vaikeuksia ymmärtää, miten jonkun maailmaa toisin jäsentävän ihmisen elämäntavasta ja maailmankuvasta voisi oppia jotain hyödyllistä. 

Mitä huonommin uskonnottomat ihmiset ymmärtävät uskontojen mekanismeja, sitä todennäköisemmin he kuvittelevat olevansa itse vapaita kyseisistä mekanismeista, jotka eivät todellisuudessa ilmene ainoastaan selkeän uskonnollisissa ihmisissä: myös uskonnottomat ihmiset toteuttavat tietämättään, hyvässä ja pahassa, monia niistä ajattelu- ja toimintamalleista, joita uskonnollisissa ihmisissä havaitsevat ja usein kritisoivat. 

Kun uskonnottomat ihmiset ymmärtävät huonosti uskontojen myönteisiä funktioita, heidän on vaikea muodostaa uskontojen roolista sellaista eheää kokonaiskuvaa, joka edesauttaisi uskontojen – siis myös niiden aidosti haitallisten puolten – käsittelyä kestävällä tavalla. Kun kokonaiskuva on liian yksipuolinen, on myös epätodennäköisempää, että he saavuttaisivat uskonnollisten ihmisten kanssa kunnioittavia, vaikutuksiltaan rakentavia vuorovaikutussuhteita, jollaisia voi jännitteisessä maailmanajassamme pitää välttämättömänä asiana.


Tämä kaikki ilmentää mielestäni aivan valtavan räikeää sokeaa pistettä, joka koskettaa suurta osaa sekulaarista maailmasta. Minusta vaikuttaa kyllä siltä, että alamme olla valmiita aihepiiriä jäsentävien ajatusmalliemme päivittämiseen, mutta jään vielä odottamaan laajamittaisemman keskustelun käynnistymistä.

]]>
98 http://vistbacka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257829-jyrkka-uskontokielteisyys-sopii-ainakin-teineille-ja-alyllisesti-laiskoille#comments Kotimaa Ateismi Järki Sekularismi Uskonto Yleissivistys Wed, 04 Jul 2018 10:47:57 +0000 Henry Vistbacka http://vistbacka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257829-jyrkka-uskontokielteisyys-sopii-ainakin-teineille-ja-alyllisesti-laiskoille
Kirkko, rukous ja virsi kuuluvat suomalaisten arkeen http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253858-kirkko-rukous-ja-virsi-kuuluvat-suomalaisten-arkeen <p>Suomalaisista evankelisluterilaisen kirkon jäseniä on tätä nykyä hieman yli 71 prosenttia. Etelä-Pohjanmaalla kirkkoon kuuluu noin 80-90 prosenttia asukkaista. Länsimaisittain olemme hyvin uskonnollista kansaa.</p><p>Suomessa on pitkään ollut käynnissä vapaa-ajattelijapiirien median tuella hellimä kampanjointi, jolla kristillisyys ja uskonnollisuus pyritään poistamaan päiväkotien ja koulujen elämästä sekä yhteiskunnan virallisista toiminnoista. Suvivirttä ei saisi päättäjäisjuhlissa laulaa, ruokarukouksia ei saisi koulussa tai päiväkodissa lapsille lukea, eikä seurakunnan väen tulisi pitää päivänavauksia. Politiikassa taas on esitetty, että kirkkoon kuuluvat ministerit eivät enää antaisi ministerinvalaansa käsi Raamatun, vaan lakikirjan päällä.</p><p>Mikä ihme siinä on, että meillä on pyristeltävä eroon länsimaisesta kulttuuriperimästä, joka rakentuu Raamatun opetuksiin ja Jeesuksen sanaan? Kun valtaosa suomalaisista on kirkon jäseniä, miksi pienen ateistisen vähemmistön vaatimukset ohjaavat yhteiskunnallista päätöksentekoa ja virkamiesten työtä? Kaiken lisäksi on todettava, että kristinuskon opetuksen ja hengen sanan jakamisen ohella esimerkiksi paikalliset seurakunnat tekevät monipuolista diakonia-, lapsi- ja nuorisotyötä, josta on konkreettisesti apua useille perheille, lapsille ja nuorille. Kirkko on näin ollen näkyvän ja läsnä olevan paikkansa ihmisten elämässä ja yhteiskunnassa ansainnut.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaisista evankelisluterilaisen kirkon jäseniä on tätä nykyä hieman yli 71 prosenttia. Etelä-Pohjanmaalla kirkkoon kuuluu noin 80-90 prosenttia asukkaista. Länsimaisittain olemme hyvin uskonnollista kansaa.

Suomessa on pitkään ollut käynnissä vapaa-ajattelijapiirien median tuella hellimä kampanjointi, jolla kristillisyys ja uskonnollisuus pyritään poistamaan päiväkotien ja koulujen elämästä sekä yhteiskunnan virallisista toiminnoista. Suvivirttä ei saisi päättäjäisjuhlissa laulaa, ruokarukouksia ei saisi koulussa tai päiväkodissa lapsille lukea, eikä seurakunnan väen tulisi pitää päivänavauksia. Politiikassa taas on esitetty, että kirkkoon kuuluvat ministerit eivät enää antaisi ministerinvalaansa käsi Raamatun, vaan lakikirjan päällä.

Mikä ihme siinä on, että meillä on pyristeltävä eroon länsimaisesta kulttuuriperimästä, joka rakentuu Raamatun opetuksiin ja Jeesuksen sanaan? Kun valtaosa suomalaisista on kirkon jäseniä, miksi pienen ateistisen vähemmistön vaatimukset ohjaavat yhteiskunnallista päätöksentekoa ja virkamiesten työtä? Kaiken lisäksi on todettava, että kristinuskon opetuksen ja hengen sanan jakamisen ohella esimerkiksi paikalliset seurakunnat tekevät monipuolista diakonia-, lapsi- ja nuorisotyötä, josta on konkreettisesti apua useille perheille, lapsille ja nuorille. Kirkko on näin ollen näkyvän ja läsnä olevan paikkansa ihmisten elämässä ja yhteiskunnassa ansainnut.

]]>
48 http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253858-kirkko-rukous-ja-virsi-kuuluvat-suomalaisten-arkeen#comments Ateismi Kirkko Politiikka Uskonto Sun, 15 Apr 2018 13:01:30 +0000 Tuomas Koivuniemi http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253858-kirkko-rukous-ja-virsi-kuuluvat-suomalaisten-arkeen
Mikä voisi yhdistää ateistin ja kreationistin? http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243936-mika-voisi-yhdistaa-ateistin-ja-kreationistin <p>Mikä voisi yhdistää ateistin ja kreationistin?&nbsp; Eivätkö nämä ole toisilleen vastakkaisia aatteita? Voiko kreationisti ja ateisti toimia samassa puolueessa, ajaa samoja asioita, toimia yhdessä kaikkia muita puolueita vastaan. Muut puolueet voivat olla kristillisiä, kuten kristillinen liitto tai vähemmän kristillisiä, kuten vasemmistoliitto.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kreationisti pitää raamattua pyhänä. Raamatun jokainen sana on totta. Maailma luotiin siinä järjestyksessä ja siinä aikataulussa kuin miten se on raamattuun kirjattu ja kaikki muukin mitä raamattuun on kirjattu on kreationistille totta, vedenpaisumus, Nooan arkki, Babylonin torni, Mooseksen ihmeteot ja Jeesuksen ihmeteot, veden muuttaminen viiniksi, vetten päällä kävely ja Lasaruksen herättäminen kuolleista.&nbsp; &nbsp; Ne ovat kaikki kreationistille perustavanlaatuista faktatietoa.</p><p>Ateistille raamattu on vaaralista hölynpolyä, eikä mitään jumalaa ole ateistille koskaan ollut olemassa, raamatun kertomukset ovat ateistille sepitteitä ja satuja.</p><p>Miten nämä kaksi ajatusmaailmaa voisivat&nbsp; sopia samaan poliittiseen puolueeseen?&nbsp;</p><p>Mikä voisi olla näin eri tavalla maailmaan suhtautuville ja erilaisessa todellisuudessa eläville ihmisille yhteistä?&nbsp;</p><p>Voisiko näin erilaisia&nbsp; ajatusmaailmoita edustavia ihmisiä yhdistää joku tekijä?</p><hr /><p>Suomalaiset ovat ennenkin olleet ideologisesti eri leireissä. Jossain vaiheessa ideologiset erimielisyydet johtoivat Suomessa jopa sisällissotaan. Silloin toinen puoli kansaa kannatti yhteiskunnan eriarvoisuutta. Vain toinen puoli kansaa, nimittäin rikkaat, olivat oikeutettuja kaikkeen siihen hyvään mitä yhteiskunta saattoi tarjota.&nbsp; Ne toiset, ne köyhät, saivat olla tyytyväisiä jos säilyivät jotenkuten hengissä, ainakin useimmat heistä.</p><p>köyhän kuolema ei merkinnyt mitään rikkaalle, mutta rikkaalle oli silti tärkeää että köyhiä olisi olemassa, palvelemassa rikkaita ja tekemässä ne työt joita yhteiskunnassa oli tehtävä, koska rikkaat eivät halunneet töitä tehdä.</p><hr /><p>Rikkaat voittivat tuolloin kansalaissodan, mutta katkeruus jäi itämään köyhässä kansassa.&nbsp;</p><p>Oli kuitenkin olemassa voima joka voitti köyhien katkeruuden ja se voima oli isänmaallisuus.&nbsp; Kun isänmaa&nbsp; ei tarjonnut köyhälle aineellisia etuja,&nbsp; rikkaat tarjosivat köyhälle&nbsp; lohduksi isänmaallisuutta. Köyhä kansa otti heille tarjotun isänmaallisuuden halukkaasti vastaan.&nbsp;</p><p>Isänmaallisuuden innoittamana köyhä kansa koki rikkaiden keralla ja rikkaiden upseeriensa johtamana talvisodan ja jatkosodan kauhut ja taisteli sen taistelut.</p><p>Isänmaallisuus yhdisti tuolloin köyhät ja rikkaat ja se pelasti rikkaiden valtakunnan, vallan ja sen rikkaudet.</p><hr /><p>Isänmaallisuus on se mahtitekijä joka saa ateistin ja kreationistin yhteisrintamassa taistelemaan yhteisen isänmaan edestä yhteistä vihollista vastaan.&nbsp; Vihollinen voi olla joko todellinen vihollinen, kuten puna armeija talvi-&nbsp; ja jatkosodissa, tai sitten vain kuviteltu vihollinen, kuten pakolainen ja suvakki.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mikä voisi yhdistää ateistin ja kreationistin?  Eivätkö nämä ole toisilleen vastakkaisia aatteita? Voiko kreationisti ja ateisti toimia samassa puolueessa, ajaa samoja asioita, toimia yhdessä kaikkia muita puolueita vastaan. Muut puolueet voivat olla kristillisiä, kuten kristillinen liitto tai vähemmän kristillisiä, kuten vasemmistoliitto.  

 

Kreationisti pitää raamattua pyhänä. Raamatun jokainen sana on totta. Maailma luotiin siinä järjestyksessä ja siinä aikataulussa kuin miten se on raamattuun kirjattu ja kaikki muukin mitä raamattuun on kirjattu on kreationistille totta, vedenpaisumus, Nooan arkki, Babylonin torni, Mooseksen ihmeteot ja Jeesuksen ihmeteot, veden muuttaminen viiniksi, vetten päällä kävely ja Lasaruksen herättäminen kuolleista.    Ne ovat kaikki kreationistille perustavanlaatuista faktatietoa.

Ateistille raamattu on vaaralista hölynpolyä, eikä mitään jumalaa ole ateistille koskaan ollut olemassa, raamatun kertomukset ovat ateistille sepitteitä ja satuja.

Miten nämä kaksi ajatusmaailmaa voisivat  sopia samaan poliittiseen puolueeseen? 

Mikä voisi olla näin eri tavalla maailmaan suhtautuville ja erilaisessa todellisuudessa eläville ihmisille yhteistä? 

Voisiko näin erilaisia  ajatusmaailmoita edustavia ihmisiä yhdistää joku tekijä?


Suomalaiset ovat ennenkin olleet ideologisesti eri leireissä. Jossain vaiheessa ideologiset erimielisyydet johtoivat Suomessa jopa sisällissotaan. Silloin toinen puoli kansaa kannatti yhteiskunnan eriarvoisuutta. Vain toinen puoli kansaa, nimittäin rikkaat, olivat oikeutettuja kaikkeen siihen hyvään mitä yhteiskunta saattoi tarjota.  Ne toiset, ne köyhät, saivat olla tyytyväisiä jos säilyivät jotenkuten hengissä, ainakin useimmat heistä.

köyhän kuolema ei merkinnyt mitään rikkaalle, mutta rikkaalle oli silti tärkeää että köyhiä olisi olemassa, palvelemassa rikkaita ja tekemässä ne työt joita yhteiskunnassa oli tehtävä, koska rikkaat eivät halunneet töitä tehdä.


Rikkaat voittivat tuolloin kansalaissodan, mutta katkeruus jäi itämään köyhässä kansassa. 

Oli kuitenkin olemassa voima joka voitti köyhien katkeruuden ja se voima oli isänmaallisuus.  Kun isänmaa  ei tarjonnut köyhälle aineellisia etuja,  rikkaat tarjosivat köyhälle  lohduksi isänmaallisuutta. Köyhä kansa otti heille tarjotun isänmaallisuuden halukkaasti vastaan. 

Isänmaallisuuden innoittamana köyhä kansa koki rikkaiden keralla ja rikkaiden upseeriensa johtamana talvisodan ja jatkosodan kauhut ja taisteli sen taistelut.

Isänmaallisuus yhdisti tuolloin köyhät ja rikkaat ja se pelasti rikkaiden valtakunnan, vallan ja sen rikkaudet.


Isänmaallisuus on se mahtitekijä joka saa ateistin ja kreationistin yhteisrintamassa taistelemaan yhteisen isänmaan edestä yhteistä vihollista vastaan.  Vihollinen voi olla joko todellinen vihollinen, kuten puna armeija talvi-  ja jatkosodissa, tai sitten vain kuviteltu vihollinen, kuten pakolainen ja suvakki. 

]]>
30 http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243936-mika-voisi-yhdistaa-ateistin-ja-kreationistin#comments Ateismi Kreationismi Thu, 05 Oct 2017 07:47:49 +0000 Arto Vihavainen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243936-mika-voisi-yhdistaa-ateistin-ja-kreationistin
Ateisti Jerusalemissa http://tonituomanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243417-ateisti-jerusalemissa <p>Jos maapallon koko&nbsp;ikä &nbsp;(n. 4,5 miljardia vuotta) &nbsp;suhteutettaisiin pianon koskettimistoon niin että maapallon synty on&nbsp;ensimmäinen ja&nbsp;matalaäänisin kosketin, niin ihminen -homo sapiens- on&nbsp;tullut maailmaan vasta viimeisellä, korkeaäänisimmällä koskettimella. Tai itse asiassa senkin puolivälin jälkeen.&nbsp;&nbsp; Ensimmäiset yksisoluiset elämänmuodot ilmestyivät näppäimistön puolivälin paikkeilla. &nbsp;</p><p>Tämä vertaus on lähtöisin brittiläiseiltä biologilta,&nbsp;&nbsp;tiedemieheltä ja kirjailijalta nimeltä <strong>Richard Dawkins</strong>.&nbsp;Hänet tunnetaan etenkin ateistina ja uskontokriitikkona,&nbsp; joka kirjoitti opuksen nimeltä God Delusion (suom. Jumalharha), mutta ensi ja viime kädessä hän on tiedemies&nbsp;, tutkija ja tieteen kansantajuistaja.</p><p>Katsoin Dawkinsin dokumenttisarjaa &quot;The Root of all evil&quot;, joka löytyy Youtubesta. Eräässä jaksossa Dawkins vierailee USA:n niin sanotulla &quot;Raamattuvyöhykkeellä&quot;, ja Jerusalemissa joka on kolmen eri &nbsp;uskonnon&nbsp;pyhä kaupunki.&nbsp;&nbsp; Näissä&nbsp;paikoissa &nbsp;hän tapaa kolmen eri uskonnon fundamentalisteja, ja keskustelee heidän kanssaan.&nbsp;&nbsp; Vaikka Dawkins on tottunut keskustelemaan asiallisesti ja hyvässä hengessä kirkonmiesten ja teistien kanssa,&nbsp; näissä paikoissa hän kohtaa yllättävän voimakasta vimmaa.&nbsp;&nbsp;&nbsp; Hänen&nbsp; kysymyksensä ovat punainen vaate niin Raamattuvyöhykkeen saarnamiehelle, kuin Jerusalemin hartaalle muslimillekin.</p><p>Jerusalemilla on pyhä merkitys niin juutalaisille, kristityille kuin muslimeillekin.&nbsp; Yhteinen pyhä kaupunki synnyttää myös eripuraa,&nbsp; eikä vain yhteisyyttä.&nbsp; Uskontokunnat näkevät vääryyksiä toistensa toiminnassa ja pyrkimyksissä, ja pahimmassa tapauksesa väkivaltakin nähdään oikeutettuna omaa uskontoa ja oman uskonnon oikeuksia &nbsp;puolustaessa.&nbsp; Uskonnoton humanisti pitää jumalan nimessä tappamista järjettömyyden huippuna ja silkkana pahuutena.&nbsp;&nbsp; Ateisti ei kuitenkaan nauti puolueettoman tarkkailijan&nbsp; statuksesta uskontojen ristitulessa, vaan &quot;jumalankieltäjä&quot; vetää&nbsp;kaikkien leirien&nbsp;&nbsp;fundamentalistien vihat päälleen.</p><p>&nbsp;Uskonnottomalle&nbsp; termi&nbsp; &quot;jumalankieltäjäkin&quot; on absurdi,&nbsp; sillä olemattoman kieltäminen on yhtä tyhjän kanssa.&nbsp; Ihmistä, joka ei usko joulupukkiin tai keijukaisiin, ei kutsuta joulupukinkieltäjäksi tai keijukaistenkieltäjäksi.</p><p>Uskonnot ovat kuitenkin olemassaoleva ilmiö, ja niiden vaikutus ihmisiin ja kokonaisiin yhteiskuntiin on valtavan suuri.&nbsp;&nbsp; Uskonnonvapaus kuuluu&nbsp; ihmisoikeuksiin.&nbsp;&nbsp; Uskonnot saavat monet ihmiset tekemään hyvää,&nbsp; ja Suomessakin evankelis-luterilainen seurakunta tekee monia hyviä asioita.&nbsp; Samanaikaisesti kuitenkin uskonnot tarjoavat välineen myös pahan tekemiseen, vihaan, väkivaltaan, ja sortoon.&nbsp; Uskonto on tehokas manipuloinnin väline, ja sitä on hyödynnetty myös sodankäynnissä kautta aikojen.&nbsp; Pahimmassa painajaisessa Jumala antaa valtuudet jollekin ydinasevaltion johtajalle käyttää ydinasetta.</p><p>Uskonnolla voidaan myös rajoittaa ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa ja aiheuttaa vahinkoa suurelle määrälle ihmisiä vaikkapa kieltämällä abortti, perhesuunnittelu, ehkäisy ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet.</p><p>Kreationismi, luomisusko,&nbsp;pyrkii haastamaan tieteen ja evoluutioteorian. Tieteellisiä teorioita&nbsp; tulee voidakin kyseenalaistaa, sillä tiede kehittyy kyseenalaistamisen ja kritiikin kautta.&nbsp; Evoluutiolle näyttää olevan vahvoja todisteita,&nbsp;&nbsp; jonkun tietyn jumaluuden olemassaololle ei niinkään.&nbsp;&nbsp; Vaikka kreationisti tuntisikin löytäneensä aukkoja evoluutioteorissa tai alkuräjähdys-teoriassa, mikään ei&nbsp;todista sen puolesta että&nbsp; luojana olisi toiminut juuri hänen oman uskontonsa jumaluus, eikä esimerkiksi&nbsp; Vishnu,&nbsp; Odin tai Zeus.&nbsp;&nbsp; Näiden jumaluuksien suhteen kristitty kreationistikin on ateisti, vaikkeivat ne hypoteettisesti ole sen vähemmän olemassaolevia kuin muutkaan jumalat... tai Jumala.</p><p>Meillä on jopa presidenttiehdokas, joka on kyseenalaistanut ihmisen evoluution hieman lapsellisin argumentein.&nbsp;&nbsp; Hänelle olisi voinut vastata pätevästi pelkällä peruskoulun yläasteen oppimäärällä, vaikka vastaamaan ovat vaivautuneet jopa professoritason henkilöt.</p><p>On olemassa myös yllättävn iso joukko ihmisiä, jotka uskovat maapallon olevan alle 10 000 vuotta vanha, ja Raamatun tarinoiden olevan kirjaimellisesti totta.&nbsp;</p><p>Ihmisellä on oikeus kyseenalaistaa tieteellisiä teorioita, kuten on oikeus myöskin kritisoida niin uskonnollisia kuin poliittisiakin ideologioita ja aatteita.&nbsp;&nbsp; Erään nettimeemin sanoin:&nbsp; Ideas don&#39;t have rights,&nbsp; people have.</p><p>Ihmisen oikeuksiin kuuluu oikeus harjoittaa omaa uskontoaan, ja oikeuksiin kuuluu myös&nbsp; oikeus olla tulematta tapetuksi tai kaltoin kohdelluksi minkään uskonnon tai jumaluuden nimissä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jos maapallon koko ikä  (n. 4,5 miljardia vuotta)  suhteutettaisiin pianon koskettimistoon niin että maapallon synty on ensimmäinen ja matalaäänisin kosketin, niin ihminen -homo sapiens- on tullut maailmaan vasta viimeisellä, korkeaäänisimmällä koskettimella. Tai itse asiassa senkin puolivälin jälkeen.   Ensimmäiset yksisoluiset elämänmuodot ilmestyivät näppäimistön puolivälin paikkeilla.  

Tämä vertaus on lähtöisin brittiläiseiltä biologilta,  tiedemieheltä ja kirjailijalta nimeltä Richard Dawkins. Hänet tunnetaan etenkin ateistina ja uskontokriitikkona,  joka kirjoitti opuksen nimeltä God Delusion (suom. Jumalharha), mutta ensi ja viime kädessä hän on tiedemies , tutkija ja tieteen kansantajuistaja.

Katsoin Dawkinsin dokumenttisarjaa "The Root of all evil", joka löytyy Youtubesta. Eräässä jaksossa Dawkins vierailee USA:n niin sanotulla "Raamattuvyöhykkeellä", ja Jerusalemissa joka on kolmen eri  uskonnon pyhä kaupunki.   Näissä paikoissa  hän tapaa kolmen eri uskonnon fundamentalisteja, ja keskustelee heidän kanssaan.   Vaikka Dawkins on tottunut keskustelemaan asiallisesti ja hyvässä hengessä kirkonmiesten ja teistien kanssa,  näissä paikoissa hän kohtaa yllättävän voimakasta vimmaa.    Hänen  kysymyksensä ovat punainen vaate niin Raamattuvyöhykkeen saarnamiehelle, kuin Jerusalemin hartaalle muslimillekin.

Jerusalemilla on pyhä merkitys niin juutalaisille, kristityille kuin muslimeillekin.  Yhteinen pyhä kaupunki synnyttää myös eripuraa,  eikä vain yhteisyyttä.  Uskontokunnat näkevät vääryyksiä toistensa toiminnassa ja pyrkimyksissä, ja pahimmassa tapauksesa väkivaltakin nähdään oikeutettuna omaa uskontoa ja oman uskonnon oikeuksia  puolustaessa.  Uskonnoton humanisti pitää jumalan nimessä tappamista järjettömyyden huippuna ja silkkana pahuutena.   Ateisti ei kuitenkaan nauti puolueettoman tarkkailijan  statuksesta uskontojen ristitulessa, vaan "jumalankieltäjä" vetää kaikkien leirien  fundamentalistien vihat päälleen.

 Uskonnottomalle  termi  "jumalankieltäjäkin" on absurdi,  sillä olemattoman kieltäminen on yhtä tyhjän kanssa.  Ihmistä, joka ei usko joulupukkiin tai keijukaisiin, ei kutsuta joulupukinkieltäjäksi tai keijukaistenkieltäjäksi.

Uskonnot ovat kuitenkin olemassaoleva ilmiö, ja niiden vaikutus ihmisiin ja kokonaisiin yhteiskuntiin on valtavan suuri.   Uskonnonvapaus kuuluu  ihmisoikeuksiin.   Uskonnot saavat monet ihmiset tekemään hyvää,  ja Suomessakin evankelis-luterilainen seurakunta tekee monia hyviä asioita.  Samanaikaisesti kuitenkin uskonnot tarjoavat välineen myös pahan tekemiseen, vihaan, väkivaltaan, ja sortoon.  Uskonto on tehokas manipuloinnin väline, ja sitä on hyödynnetty myös sodankäynnissä kautta aikojen.  Pahimmassa painajaisessa Jumala antaa valtuudet jollekin ydinasevaltion johtajalle käyttää ydinasetta.

Uskonnolla voidaan myös rajoittaa ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa ja aiheuttaa vahinkoa suurelle määrälle ihmisiä vaikkapa kieltämällä abortti, perhesuunnittelu, ehkäisy ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet.

Kreationismi, luomisusko, pyrkii haastamaan tieteen ja evoluutioteorian. Tieteellisiä teorioita  tulee voidakin kyseenalaistaa, sillä tiede kehittyy kyseenalaistamisen ja kritiikin kautta.  Evoluutiolle näyttää olevan vahvoja todisteita,   jonkun tietyn jumaluuden olemassaololle ei niinkään.   Vaikka kreationisti tuntisikin löytäneensä aukkoja evoluutioteorissa tai alkuräjähdys-teoriassa, mikään ei todista sen puolesta että  luojana olisi toiminut juuri hänen oman uskontonsa jumaluus, eikä esimerkiksi  Vishnu,  Odin tai Zeus.   Näiden jumaluuksien suhteen kristitty kreationistikin on ateisti, vaikkeivat ne hypoteettisesti ole sen vähemmän olemassaolevia kuin muutkaan jumalat... tai Jumala.

Meillä on jopa presidenttiehdokas, joka on kyseenalaistanut ihmisen evoluution hieman lapsellisin argumentein.   Hänelle olisi voinut vastata pätevästi pelkällä peruskoulun yläasteen oppimäärällä, vaikka vastaamaan ovat vaivautuneet jopa professoritason henkilöt.

On olemassa myös yllättävn iso joukko ihmisiä, jotka uskovat maapallon olevan alle 10 000 vuotta vanha, ja Raamatun tarinoiden olevan kirjaimellisesti totta. 

Ihmisellä on oikeus kyseenalaistaa tieteellisiä teorioita, kuten on oikeus myöskin kritisoida niin uskonnollisia kuin poliittisiakin ideologioita ja aatteita.   Erään nettimeemin sanoin:  Ideas don't have rights,  people have.

Ihmisen oikeuksiin kuuluu oikeus harjoittaa omaa uskontoaan, ja oikeuksiin kuuluu myös  oikeus olla tulematta tapetuksi tai kaltoin kohdelluksi minkään uskonnon tai jumaluuden nimissä.

]]>
1 http://tonituomanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243417-ateisti-jerusalemissa#comments Ateismi Islam Kreationismi Kristinusko Uskonto ja politiikka Mon, 25 Sep 2017 11:41:47 +0000 Toni Tuomanen http://tonituomanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243417-ateisti-jerusalemissa
Eikö ole kaltoinkohtelua leimata lapsi ateistiksi? http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240173-eiko-ole-kaltoinkohtelua-leimata-lapsi-ateistiksi <p>Kysymykseni on saanut innoituksensa ateismin apostolin evoluutiobiologi <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Richard_Dawkins" target="_blank"><strong>Richard Dawkinsin</strong></a> kysymyksestä, joka kuului seuraavasti;</p> <ul><li>&rdquo;Eikö ole aina jonkinlaista kaltoinkohtelua leimata lapsi sellaisten uskomusten kannattajaksi, joita hän ei ole nuoruutensa vuoksi harkinnutkaan?&rdquo; (The God Delusion s, 354.)</li></ul> <p>Dawkins kyselee sen perään, että eikö lasta kaltoinkohdella silloin, kun hänet leimataan sellaisten uskomusten kannattajaksi, joita hän ei ole edes kerennyt harkita? Dawkins vastustaa sitä, että lapsia kutsuttaisiin jonkin &rdquo;uskonnon&rdquo; edustajaksi vain siksi, että se on lapsen vanhempien uskonto. Dawkins on sitä mieltä, että lasten tulisi saada päättää itse omasta puolestaan.</p> <p>Olen Richard Dawkinsin kanssa tästä täysin samaa mieltä. Itse asiassa olen Dawkinsin kysymyksen kanssa samaa mieltä enemmän kuin Dawkins itse. Sillä Dawkinsin johdonmukaisuus loppuu suhteessa hänen omaan lausuntoonsa siinä, kun lapsia leimataan ateisteiksi sen perusteella, että se on lasten vanhempien uskonto. Toisin sanoen Dawkins pitää suotavana sitä, että lapsia kutsutaan ateisteiksi, koska hän olettaa, että ateismi olisi jonkinlainen &rdquo;neutraali tila&rdquo;, johon jokainen lapsi aluksi kuuluu, ennen altistumistaan muiden ihmisten uskomuksille.</p> <p>Mutta jos Dawkins on väärässä itse ateismin suhteen, eli siinä, että se olisi neutraali tila lapsille, niin tällöin myös ateismi tulee johdonmukaisuuden nimissä lukea noiden &rdquo;uskomusten&rdquo; joukkoon, joilla leimaaminen on kaltoinkohtelua lapsia kohtaan, mikäli lapset eivät itse usko niin.</p> <p>Uudet tutkimukset, jotka on tehty kognitiivisen uskontotieteen piirissä osoittavat Dawkinsin oletuksen ateismista lasten neutraalina tilana vääräksi. <strong>Uuden tutkimustiedon mukaan lapsi on &rdquo;synnynnäinen kreationisti&rdquo;!</strong></p> <p>Professori <strong>Tapio Puolimatka</strong> kirjoittaa kirjassaan &ndash; &nbsp;<u><a href="https://apowiki.fi/wiki/Viisauden_ja_tiedon_aarteet_Kristuksessa_(kirja)" target="_blank">Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa</a></u> sivuilla 29-30, 46, 60, 61 seuraavasti.</p> <ul><li>&rdquo;Kirjassaan Jumalvaisto ateistinen uskontotieteilijä Jesse Bering esittelee nykyistä uskontotieteellistä tutkimusta, jonka mukaan ihmisellä on välittömän kokemuksen tasolla vaistomaista tietoa Jumalasta, vaikka hän ei olisi saanut uskonnollista kasvatusta. Ihminen luonnostaan kokee itsensä olennoksi, jonka elämällä on tarkoitus osana suurempaa suunnitelmaa. <strong>Lapsen luontaiseen taipumukseen uskoa Jumalaan viittaa erityisesti tutkimus, jota on tehty kognitiivisen uskontotieteen piirissä. Uuden tutkimustiedon mukaan lapsi on &rdquo;synnynnäinen uskovainen</strong>&rdquo;.</li></ul> <p>***</p> <ul><li>&rdquo;<strong>Kokemusperäisen tutkimuksen valossa: tutkimuksen mukaan usko Jumalaan seuraa lapsen älyllisten mekanismien omasta taipumuksesta hahmottaa todellisuutta ilman ulkopuolisen opetuksen tarvetta.</strong>&rdquo;</li></ul> <p>***</p> <ul><li>&rdquo;Lapsen luontainen usko Jumalaan ilmenee useilla eri alueilla. <strong>Ensinnäkin lapset luonnostaan uskovat, että Jumala on luonut maailman.</strong> Lapset kokevat intuitiivisesti, että kaikki luonnossa on suunnittelun tulosta. Yhteenvedossaan brittiläisiä ja amerikkalaisia lapsia koskevasta tutkimuksesta Keleman (2004) päättelee, että lapsilla on taipumus nähdä luonnollinen maailma tarkoituksenmukaisesti järjestyneenä.&rdquo;</li></ul> <p>***</p> <ul><li>&rdquo;Margaret Evans (2000, 2001) on tutkimuksensa pohjalta löytänyt todistusaineistoa sen puolesta, <strong>että lapset aina myöhäiseen lapsuuteen saakka luonnostaan pitävät yliluonnollista luomista parempana selityksenä eläinten alkuperälle kuin ohjaamattomaan evoluutioon perustuvaa selitystä.</strong>&rdquo;</li></ul> <p>Puolimatka tuo esille sen, että uudet tutkimukset osoittavat vahvasti siihen suuntaan, että lapset uskoisivat luonnostaan Jumalan luoneen maailman, vaikka he eivät olisi saaneet edes mitään opetusta Jumalasta.&nbsp;</p> <p>Ehkä kaikkein selkein esimerkki siitä, miten lapset ovat synnynnäisiä kreationisteja, tulee esille siinä, miten kuuromykkä lapsi, jolla ei ole käytettävissään sanoja hahmottaa ja käsittää maailman. Puolimatkan kirjassa &ndash; <u><a href="http://lutherdivari.fi/kotisivu/2015/08/viisauden-ja-tiedon-aarteet-kristuksessa-tapio-puolimatka-15e/" target="_blank">Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa</a></u> sivulla 41 on kuvaus Theophilus Hope d&rsquo;estrella -nimisen kuuromykän selonteosta;</p> <ul><li>&rdquo;<strong>Vaikka hänellä ei varhaislapsuudessaan ollut käytettävissään sanoja, niin että hän joutui muodostamaan käsityksensä sanattomien havaintojen varassa, hän päätyi käsitykseen, että kaikkeudella on luoja.</strong> Hän oletti, että on olemassa suuri voimakas olento, ja että &rdquo;aurinko on hänen tulipallonsa ja leikkikalunsa, ja että hän huvitti itseään heittämällä sen hyvin korkealle taivaalle joka aamu ja ottamalla sen kiinni joka ilta&rdquo;. Theophilus oletti &rdquo;jumalan sytyttävän tähdet omaa tarkoitustaan varten aivan kuten me sytytämme kaasuvalot kadulle&rdquo;. Tuulen puhaltaessa hän oletti &rdquo;sen olevan osoitus hänen tunteistaan. Kylmä tuuli puhui hänen vihastaan ja viileä tuuli hänen iloisesta mielestään.&rdquo; (Bering 2011: 50-53.)</li></ul> <p>Kuuromykkä Theophilus Hope d&rsquo;estrella osoittaa sen miten kysymys olemassaolon tarkoituksesta on ihmisille luontainen, sekä sen miten ihminen luontaisesti näkee tämän tarkoituksen teistisesti (jumaluskoisesti). Todistusaineiston valossa näyttää siis vahvasti siltä, että ihmiset ovat luontaisesti synnynnäisiä kreationisteja. Ihmiset luontaisesti uskovat lapsina, että jokin jumala on luonut kaikkeuden, mutta he eivät vielä tunne tämän luojan persoonaa, koska eivät ole kuulleet hänen sanaansa, mutta Hänen (Luojan) tekojen tarkkaaminen näyttää synnyttävän luontaisen jumaluskon. Tämä pitää yhtä Raamatun ilmoituksen kanssa, joka sanoo;</p> <ul><li>&rdquo;Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä.&rdquo;(Room.1:19-20)</li></ul> <p>Uusimman tutkimustiedon ja Raamatun ilmoituksen valossa, lapset näyttävät olevan &rdquo;synnynnäisiä kreationisteja&rdquo;, jos ja kun näin on, niin eikö ole kaltoinkohtelua leimata lapsi ateistiksi, jota hän ei ole nuoruutensa vuoksi harkinnutkaan? &nbsp;</p> <p>Professori Puolimatka kirjoittaa kirjassa &ndash; <u><a href="http://lutherdivari.fi/kotisivu/2015/08/viisauden-ja-tiedon-aarteet-kristuksessa-tapio-puolimatka-15e/" target="_blank">Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa</a></u> sivulla 59 näin;</p> <ul><li>&rdquo;<strong>Vastoin tieteen tutkimustuloksia</strong> monet ateistit kuitenkin olettavat, että kristilliset ja yleensä teistiset vakaumukset ovat seurausta lasten systemaattisesta indoktrinaatiosta (tai aivopesusta niin kuin he saattavat sanoa) ja että ilman jatkuvaa uusien sukupolvien indoktrinaatiota kristilliset vakaumukset kuihtuisivat pois. He olettavat, että lapset ovat luontaisesti ateisteja tai agnostikkoja. Kuten ja totesimme, tämä oletus on ristiriidassa viimeaikaisten tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan usko Jumalaan syntyy luonnollisena seurauksena lasten älyllisten kykyjen rakenteessa, jos ne pääsevät kypsymään normaalissa ympäristössä. Nämä tutkimustulokset muodostavat tieteellisen kumoajan indoktrinaatiohypoteesille, <strong>koska usko Jumalaan on seurausta lasten luonnollisten älyllisten mekanismien tavanomaisesta kehityksestä normaaleissa olosuhteissa eikä ulkoapäin tuotetusta iskostamisesta</strong>&rdquo; (Barret 2011: 3.)</li></ul> <p>Uusimpien tutkimustulosten mukaan usko Jumalaan syntyy luonnollisena seurauksena lasten älyllisten kykyjen rakenteessa, kun ne pääsevät kypsymään normaalissa ympäristössä. Jos usko Jumalaan on luontaista lapsille, niin eikö sellainen ulkoapäin tuotettava iskostaminen, joka pyrkii estämään tai muuttamaan tämän luonnollisen seurauksen lasten älyllisten mekanismien tavanomaisesta kehityksessä, ole verrattavissa lasten aivopesuun, jossa lasten normaali älyllisten kykyjen rakentumisen kehitys pyritään muuttamaan iskostamalla asioita, joita lapset eivät luonnostaan usko. Tässä valossa voikin kysyä, että eikö ole kaltoinkohtelua ja aivopesua pyrkiä käännyttämään lapsi ateistiksi?&nbsp;</p> <p>Professori Tapio Puolimatka puhuu aiheesta näillä kahdella videolla, joita suosittelen katsottavaksi jokaiselle jota aihe kiinnostaa;</p> <p><a href="http://www.tv7.fi/vod/player/?program=24088" target="_blank">Ovatko lapset synnynnäisiä Jumalaan uskovia? Osa I. Cafe Raamattu 2012</a></p> <p><a href="http://www.tv7.fi/vod/player/?program=28297" target="_blank">Ovatko lapset synnynnäisiä Jumalaan uskovia? Osa II. Cafe Raamattu 2013</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kysymykseni on saanut innoituksensa ateismin apostolin evoluutiobiologi Richard Dawkinsin kysymyksestä, joka kuului seuraavasti;

  • ”Eikö ole aina jonkinlaista kaltoinkohtelua leimata lapsi sellaisten uskomusten kannattajaksi, joita hän ei ole nuoruutensa vuoksi harkinnutkaan?” (The God Delusion s, 354.)

Dawkins kyselee sen perään, että eikö lasta kaltoinkohdella silloin, kun hänet leimataan sellaisten uskomusten kannattajaksi, joita hän ei ole edes kerennyt harkita? Dawkins vastustaa sitä, että lapsia kutsuttaisiin jonkin ”uskonnon” edustajaksi vain siksi, että se on lapsen vanhempien uskonto. Dawkins on sitä mieltä, että lasten tulisi saada päättää itse omasta puolestaan.

Olen Richard Dawkinsin kanssa tästä täysin samaa mieltä. Itse asiassa olen Dawkinsin kysymyksen kanssa samaa mieltä enemmän kuin Dawkins itse. Sillä Dawkinsin johdonmukaisuus loppuu suhteessa hänen omaan lausuntoonsa siinä, kun lapsia leimataan ateisteiksi sen perusteella, että se on lasten vanhempien uskonto. Toisin sanoen Dawkins pitää suotavana sitä, että lapsia kutsutaan ateisteiksi, koska hän olettaa, että ateismi olisi jonkinlainen ”neutraali tila”, johon jokainen lapsi aluksi kuuluu, ennen altistumistaan muiden ihmisten uskomuksille.

Mutta jos Dawkins on väärässä itse ateismin suhteen, eli siinä, että se olisi neutraali tila lapsille, niin tällöin myös ateismi tulee johdonmukaisuuden nimissä lukea noiden ”uskomusten” joukkoon, joilla leimaaminen on kaltoinkohtelua lapsia kohtaan, mikäli lapset eivät itse usko niin.

Uudet tutkimukset, jotka on tehty kognitiivisen uskontotieteen piirissä osoittavat Dawkinsin oletuksen ateismista lasten neutraalina tilana vääräksi. Uuden tutkimustiedon mukaan lapsi on ”synnynnäinen kreationisti”!

Professori Tapio Puolimatka kirjoittaa kirjassaan –  Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa sivuilla 29-30, 46, 60, 61 seuraavasti.

  • ”Kirjassaan Jumalvaisto ateistinen uskontotieteilijä Jesse Bering esittelee nykyistä uskontotieteellistä tutkimusta, jonka mukaan ihmisellä on välittömän kokemuksen tasolla vaistomaista tietoa Jumalasta, vaikka hän ei olisi saanut uskonnollista kasvatusta. Ihminen luonnostaan kokee itsensä olennoksi, jonka elämällä on tarkoitus osana suurempaa suunnitelmaa. Lapsen luontaiseen taipumukseen uskoa Jumalaan viittaa erityisesti tutkimus, jota on tehty kognitiivisen uskontotieteen piirissä. Uuden tutkimustiedon mukaan lapsi on ”synnynnäinen uskovainen”.

***

  • Kokemusperäisen tutkimuksen valossa: tutkimuksen mukaan usko Jumalaan seuraa lapsen älyllisten mekanismien omasta taipumuksesta hahmottaa todellisuutta ilman ulkopuolisen opetuksen tarvetta.

***

  • ”Lapsen luontainen usko Jumalaan ilmenee useilla eri alueilla. Ensinnäkin lapset luonnostaan uskovat, että Jumala on luonut maailman. Lapset kokevat intuitiivisesti, että kaikki luonnossa on suunnittelun tulosta. Yhteenvedossaan brittiläisiä ja amerikkalaisia lapsia koskevasta tutkimuksesta Keleman (2004) päättelee, että lapsilla on taipumus nähdä luonnollinen maailma tarkoituksenmukaisesti järjestyneenä.”

***

  • ”Margaret Evans (2000, 2001) on tutkimuksensa pohjalta löytänyt todistusaineistoa sen puolesta, että lapset aina myöhäiseen lapsuuteen saakka luonnostaan pitävät yliluonnollista luomista parempana selityksenä eläinten alkuperälle kuin ohjaamattomaan evoluutioon perustuvaa selitystä.

Puolimatka tuo esille sen, että uudet tutkimukset osoittavat vahvasti siihen suuntaan, että lapset uskoisivat luonnostaan Jumalan luoneen maailman, vaikka he eivät olisi saaneet edes mitään opetusta Jumalasta. 

Ehkä kaikkein selkein esimerkki siitä, miten lapset ovat synnynnäisiä kreationisteja, tulee esille siinä, miten kuuromykkä lapsi, jolla ei ole käytettävissään sanoja hahmottaa ja käsittää maailman. Puolimatkan kirjassa – Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa sivulla 41 on kuvaus Theophilus Hope d’estrella -nimisen kuuromykän selonteosta;

  • Vaikka hänellä ei varhaislapsuudessaan ollut käytettävissään sanoja, niin että hän joutui muodostamaan käsityksensä sanattomien havaintojen varassa, hän päätyi käsitykseen, että kaikkeudella on luoja. Hän oletti, että on olemassa suuri voimakas olento, ja että ”aurinko on hänen tulipallonsa ja leikkikalunsa, ja että hän huvitti itseään heittämällä sen hyvin korkealle taivaalle joka aamu ja ottamalla sen kiinni joka ilta”. Theophilus oletti ”jumalan sytyttävän tähdet omaa tarkoitustaan varten aivan kuten me sytytämme kaasuvalot kadulle”. Tuulen puhaltaessa hän oletti ”sen olevan osoitus hänen tunteistaan. Kylmä tuuli puhui hänen vihastaan ja viileä tuuli hänen iloisesta mielestään.” (Bering 2011: 50-53.)

Kuuromykkä Theophilus Hope d’estrella osoittaa sen miten kysymys olemassaolon tarkoituksesta on ihmisille luontainen, sekä sen miten ihminen luontaisesti näkee tämän tarkoituksen teistisesti (jumaluskoisesti). Todistusaineiston valossa näyttää siis vahvasti siltä, että ihmiset ovat luontaisesti synnynnäisiä kreationisteja. Ihmiset luontaisesti uskovat lapsina, että jokin jumala on luonut kaikkeuden, mutta he eivät vielä tunne tämän luojan persoonaa, koska eivät ole kuulleet hänen sanaansa, mutta Hänen (Luojan) tekojen tarkkaaminen näyttää synnyttävän luontaisen jumaluskon. Tämä pitää yhtä Raamatun ilmoituksen kanssa, joka sanoo;

  • ”Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä.”(Room.1:19-20)

Uusimman tutkimustiedon ja Raamatun ilmoituksen valossa, lapset näyttävät olevan ”synnynnäisiä kreationisteja”, jos ja kun näin on, niin eikö ole kaltoinkohtelua leimata lapsi ateistiksi, jota hän ei ole nuoruutensa vuoksi harkinnutkaan?  

Professori Puolimatka kirjoittaa kirjassa – Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa sivulla 59 näin;

  • Vastoin tieteen tutkimustuloksia monet ateistit kuitenkin olettavat, että kristilliset ja yleensä teistiset vakaumukset ovat seurausta lasten systemaattisesta indoktrinaatiosta (tai aivopesusta niin kuin he saattavat sanoa) ja että ilman jatkuvaa uusien sukupolvien indoktrinaatiota kristilliset vakaumukset kuihtuisivat pois. He olettavat, että lapset ovat luontaisesti ateisteja tai agnostikkoja. Kuten ja totesimme, tämä oletus on ristiriidassa viimeaikaisten tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan usko Jumalaan syntyy luonnollisena seurauksena lasten älyllisten kykyjen rakenteessa, jos ne pääsevät kypsymään normaalissa ympäristössä. Nämä tutkimustulokset muodostavat tieteellisen kumoajan indoktrinaatiohypoteesille, koska usko Jumalaan on seurausta lasten luonnollisten älyllisten mekanismien tavanomaisesta kehityksestä normaaleissa olosuhteissa eikä ulkoapäin tuotetusta iskostamisesta” (Barret 2011: 3.)

Uusimpien tutkimustulosten mukaan usko Jumalaan syntyy luonnollisena seurauksena lasten älyllisten kykyjen rakenteessa, kun ne pääsevät kypsymään normaalissa ympäristössä. Jos usko Jumalaan on luontaista lapsille, niin eikö sellainen ulkoapäin tuotettava iskostaminen, joka pyrkii estämään tai muuttamaan tämän luonnollisen seurauksen lasten älyllisten mekanismien tavanomaisesta kehityksessä, ole verrattavissa lasten aivopesuun, jossa lasten normaali älyllisten kykyjen rakentumisen kehitys pyritään muuttamaan iskostamalla asioita, joita lapset eivät luonnostaan usko. Tässä valossa voikin kysyä, että eikö ole kaltoinkohtelua ja aivopesua pyrkiä käännyttämään lapsi ateistiksi? 

Professori Tapio Puolimatka puhuu aiheesta näillä kahdella videolla, joita suosittelen katsottavaksi jokaiselle jota aihe kiinnostaa;

Ovatko lapset synnynnäisiä Jumalaan uskovia? Osa I. Cafe Raamattu 2012

Ovatko lapset synnynnäisiä Jumalaan uskovia? Osa II. Cafe Raamattu 2013

]]>
101 http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240173-eiko-ole-kaltoinkohtelua-leimata-lapsi-ateistiksi#comments Ateismi Kristinusko Richard Dawkins Tiede Sun, 16 Jul 2017 14:57:23 +0000 mikael torppa http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240173-eiko-ole-kaltoinkohtelua-leimata-lapsi-ateistiksi
Pötypuhe on pötypuhetta, vaikka äänessä olisi Stephen Hawking http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239657-potypuhe-on-potypuhetta-vaikka-aanessa-olisi-stephen-hawking <p>Uusateistit saarnaavat usein, että kristinusko on sokeaa uskoa ja tarinankerrontaa, joka ei vastaa tosiasioita. He sanovat etteivät kristityt ajattele itse, vaan ovat uskonsa sokaisemia. Uusateistit kehuskelevat, että ateistit ovat älyllisesti itsenäisiä ja kriittisiä ihmisiä, jotka uskovat vain tieteellisesti todistettuihin faktoihin.</p><p>Ovatko ateistit todella älyllisesti itsenäisiä sankareita, jotka ovat uskaltaneet kyseenalaistaa vallitsevat uskomukset taistelussa totuuden puolesta? Yksi mahdollinen tapa saada vastaus tähän, on katsoa mitä ateismin apostoli <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Hawking" target="_blank"><strong>Stephen Hawking</strong></a>, ajattelee kaikista perimmäisestä kysymyksestä, mikä on maailmankaikkeuden perusta?</p><p>Perimmäiset kysymykset maailmankaikkeuden alusta ja luonteesta ovat mitä tärkeimpiä, koska kannanotto näihin asioihin vaikuttaa ratkaisevasti ihmisen maailmankatsomukseen ja sitä kautta siihen, miten hän tulkitsee kaikkia havaintojaan. Sillä mikäli ihmisen näkemys maailmankaikkeuden alusta ja luonteesta on virheellinen, niin hänen koko maailmankatsomuksensa perustuu jo lähtökohtaisesti virheelliseen tulkintahorisonttiin.</p><p>Stephen Hawking on Cambridgen yliopiston teoreettinen fyysikko ja häneen jos keneen on uusateisteilla kova luotto. Tässä valossa Hawkingin käsitys maailmankaikkeuden perimmäisistä kysymyksistä, voi vastata kohtuullisesti siihen, millaisten kovien faktojen perustuksille, ateismin linnake on rakennettu.</p><p>Stephen Hawking on kirjoittanut kirjassaan - &quot;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_suunnitelma" target="_blank">Suuri suunnitelma</a>&quot;, sivulla 212 näin:</p><ul><li>&rdquo;<strong>Koska on olemassa sellainen laki kuin painovoimalaki, maailmankaikkeus voi syntyä ja myös syntyy itsestään tyhjästä.</strong>&rdquo;</li></ul><p>Oxfordin yliopiston matematiikan professori <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/John_Lennox" target="_blank"><strong>John Lennox</strong></a> vastaa tähän Hawkingin argumenttiin seuraavasti kirjassaan - &quot;<a href="http://www.adlibris.com/fi/kirja/tahtaimessa-jumala-9789516195899" target="_blank"><strong>Tähtäimessä Jumala, miksi uusateistit osuvat harhaan</strong></a>&quot;, sivulla 47;</p><ul><li>&rdquo;Hän (Hawking) selvästi olettaa, että painovoima on olemassa. Se ei ole &quot;ei mitään&quot;. Maailmankaikkeus ei siis synny tyhjästä, &quot;ei mistään&quot;. Vielä pahempaa on, että väittämä &quot;maailmankaikkeus voi luoda ja myös luo itse itsensä tyhjästä&quot; on sisäisesti ristiriitainen. Jos väitetään, että &quot;X luo Y:n&quot;, oletetaan X:n olevan jo olemassa, jotta se voisi aiheuttaa Y:n olemassaolon. Jos väitetään, että &quot;X luo X:n&quot;, oletetaan X:n olevan jo olemassa, jotta voitaisiin selittää X:n olemassaolo. <strong>Maailmankaikkeuden olemassaolon olettaminen sen oman olemassaolon selittämiseksi on epäjohdonmukaista päättelyä.</strong> Tämä osoittaa, että pötypuhe on pötypuhetta, vaikka äänessä olisikin maailmankuulu tieteentekijä.&rdquo;</li></ul><p>Professori John Lennox osoittaa selkeästi sen, miten Hawking sortuu todella epäloogiseen päättelyyn argumentissaan maailmankaikkeuden alusta. Hawkingin mukaan painovoimalaki vastaa siitä, että maailmankaikkeus syntyy itsestään tyhjästä, mutta miten voi olla painovoimaa, jos ei ole mitään? Ei mitenkään, <strong>koska &quot;ei mitään&quot; ei todellakaan johdonmukaisesti ajateltuna sisällä mitään, ei edes painovoimaa, saatikka teoriaa siitä.</strong> Hawking sortuukin olettamaan X:n olemassaolon ennen &quot;tyhjää/ei mitään&quot;, yrittäessään selittää miten X voi syntyä itsestään tyhjästä, tämä jos mikä on epäjohdonmukaista päättelyä.</p><p>Miten on mahdollista, että maailmankuulu tieteentekijä voi sortua näin epäjohdonmukaiseen päättelyyn? Texasin yliopiston filosofian professori <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/J._Budziszewski" target="_blank"><strong>J. Budziszewski</strong></a> antaa tähän erinomaisen vastauksen. Hän kirjoittaa kirjassaan - &rdquo;<a href="http://www.adlibris.com/fi/kirja/tata-emme-voi-olla-tietamatta-9789516195554" target="_blank"><strong>Tätä emme voi olla tietämättä</strong></a>&rdquo; näin;</p><ul><li>&rdquo;<strong>Olen jo ohimennen huomauttanut, että kaikki vääristyy ilman Jumalaa.</strong> Tämä pätee myös Jumalan meille antamiin hyviin asioihin kuten älykkyyteen. Yksi minulle annetuista hyvistä asioista on keskimääräistä kehittyneempi älykkyys. En sano tätä ylpeilläkseni. Ihmisille on annettu erilaisia lahjoja, joiden avulla he voivat eri tavoin palvella Jumalaa. <strong>Jos älykäs ihminen kieltäytyy palvelemasta Jumalaa, hänen älykkyytensä vääristyy erityisellä tavalla.</strong> Kun jotkut ihmiset pakenevat Jumalaa, he ryöstävät ja tappavat. Toiset taas alkavat käyttää huumeita tai elää irrallisissa seksuaalisuhteissa. Kun minä pakenin Jumalaa, en tehnyt mitään näistä asioista. <strong>Minun tapani paeta Jumalaa oli tulla typeräksi. Vaikka tämä ajatus hämmästyttää älymystön jäseniä, on olemassa joitakin typeryyden muotoja, joiden toteuttaminen edellyttää kehittynyttä älykkyyttä ja korkeaa koulutusta.</strong> Jumala antaa ihmisen joutua tällaisen typeryyden valtaan nöyryyttääkseen itsepäistä ylpeyttä. Ja minä jouduin tällaisen typeryyden valtaan. Tällä tavalla päädyin kirjoittamaan väitöskirjaa todistaakseni, että ero hyvän ja pahan välillä on ihmisten keksintöä ja ettemme ole vastuussa siitä, mitä teemme.&rdquo;</li></ul><p>Professori J. Budziszewski sanoo, että kaikki vääristyy ilman Jumalaa, myös älykkyys. Hänen mukaansa älykkään ihmisen älykkyys voi vääristyä erityisellä tavalla, jos ihminen kieltäytyy palvelemasta Jumalaa. Budziszewskin mukaan hyvin älykäs ja koulutettu ihminen voi ajautua sellaiseen typeryyteen paetessaan Jumalaa, johon tavallinen normaalisti koulutettu ihminen ei todennäköisesti ajautuisi, sillä on olemassa joitakin typeryyden muotoja, joiden toteuttaminen edellyttää kehittynyttä älykkyyttä ja korkeaa koulutusta.</p><p>Tässä valossa Stephen Hawkingin päätähuimaava epäjohdonmukaisuus kaikista perimmäisessä kysymyksessä saa selityksensä. Sillä Hawking on epäilemättä hyvinkin älykäs ihminen sekä korkeasti koulutettu. Hän myös selvästi pakenee Jumalaa julistaessaan ettei Jumalalle ole enää sijaa kirjassaan - &rdquo;Suuri suunnitelma&rdquo;.</p><p>Kun älykäs ihminen kieltäytyy palvelemasta Luojaansa ja pakenee Häntä, niin hänestä tulee typerä sellaisella tavalla, johon tavallisella kadunmiehellä tuskin on mahdollisuutta. Voikin todeta, että ylpeys kuluttaa maalaisjärkeä. Raamattu ei turhaan sanokaan, että &rdquo;<u><strong>kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet</strong></u>&rdquo; (Room.1:22).</p><p>No entäs ateistit jotka ottavat tällaiset Hawkingin kommentit ilosylin vastaan, luottaen hänen korkeaan koulutukseensa ja älykkyyteensä sekä sanoman miellyttävyyteen. Ovatko he todella niitä älyllisesti itsenäisiä sankareita, jotka ovat uskaltaneet kyseenalaistaa vallitsevat uskomukset taistelussa totuuden puolesta?&nbsp;</p><p>Tällä videolla professori John Lennox ottaa kantaa Stephen Hawkingin argumenttiin painovoimasta ja sen kyvystä synnyttää maailmankaikkeus itsestään tyhjästä<em>.&nbsp;</em>Suosittelen ehdottomasta katsomaan, kesto 8 min.</p><p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/rrWM-SH2lGs?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/rrWM-SH2lGs?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uusateistit saarnaavat usein, että kristinusko on sokeaa uskoa ja tarinankerrontaa, joka ei vastaa tosiasioita. He sanovat etteivät kristityt ajattele itse, vaan ovat uskonsa sokaisemia. Uusateistit kehuskelevat, että ateistit ovat älyllisesti itsenäisiä ja kriittisiä ihmisiä, jotka uskovat vain tieteellisesti todistettuihin faktoihin.

Ovatko ateistit todella älyllisesti itsenäisiä sankareita, jotka ovat uskaltaneet kyseenalaistaa vallitsevat uskomukset taistelussa totuuden puolesta? Yksi mahdollinen tapa saada vastaus tähän, on katsoa mitä ateismin apostoli Stephen Hawking, ajattelee kaikista perimmäisestä kysymyksestä, mikä on maailmankaikkeuden perusta?

Perimmäiset kysymykset maailmankaikkeuden alusta ja luonteesta ovat mitä tärkeimpiä, koska kannanotto näihin asioihin vaikuttaa ratkaisevasti ihmisen maailmankatsomukseen ja sitä kautta siihen, miten hän tulkitsee kaikkia havaintojaan. Sillä mikäli ihmisen näkemys maailmankaikkeuden alusta ja luonteesta on virheellinen, niin hänen koko maailmankatsomuksensa perustuu jo lähtökohtaisesti virheelliseen tulkintahorisonttiin.

Stephen Hawking on Cambridgen yliopiston teoreettinen fyysikko ja häneen jos keneen on uusateisteilla kova luotto. Tässä valossa Hawkingin käsitys maailmankaikkeuden perimmäisistä kysymyksistä, voi vastata kohtuullisesti siihen, millaisten kovien faktojen perustuksille, ateismin linnake on rakennettu.

Stephen Hawking on kirjoittanut kirjassaan - "Suuri suunnitelma", sivulla 212 näin:

  • Koska on olemassa sellainen laki kuin painovoimalaki, maailmankaikkeus voi syntyä ja myös syntyy itsestään tyhjästä.

Oxfordin yliopiston matematiikan professori John Lennox vastaa tähän Hawkingin argumenttiin seuraavasti kirjassaan - "Tähtäimessä Jumala, miksi uusateistit osuvat harhaan", sivulla 47;

  • ”Hän (Hawking) selvästi olettaa, että painovoima on olemassa. Se ei ole "ei mitään". Maailmankaikkeus ei siis synny tyhjästä, "ei mistään". Vielä pahempaa on, että väittämä "maailmankaikkeus voi luoda ja myös luo itse itsensä tyhjästä" on sisäisesti ristiriitainen. Jos väitetään, että "X luo Y:n", oletetaan X:n olevan jo olemassa, jotta se voisi aiheuttaa Y:n olemassaolon. Jos väitetään, että "X luo X:n", oletetaan X:n olevan jo olemassa, jotta voitaisiin selittää X:n olemassaolo. Maailmankaikkeuden olemassaolon olettaminen sen oman olemassaolon selittämiseksi on epäjohdonmukaista päättelyä. Tämä osoittaa, että pötypuhe on pötypuhetta, vaikka äänessä olisikin maailmankuulu tieteentekijä.”

Professori John Lennox osoittaa selkeästi sen, miten Hawking sortuu todella epäloogiseen päättelyyn argumentissaan maailmankaikkeuden alusta. Hawkingin mukaan painovoimalaki vastaa siitä, että maailmankaikkeus syntyy itsestään tyhjästä, mutta miten voi olla painovoimaa, jos ei ole mitään? Ei mitenkään, koska "ei mitään" ei todellakaan johdonmukaisesti ajateltuna sisällä mitään, ei edes painovoimaa, saatikka teoriaa siitä. Hawking sortuukin olettamaan X:n olemassaolon ennen "tyhjää/ei mitään", yrittäessään selittää miten X voi syntyä itsestään tyhjästä, tämä jos mikä on epäjohdonmukaista päättelyä.

Miten on mahdollista, että maailmankuulu tieteentekijä voi sortua näin epäjohdonmukaiseen päättelyyn? Texasin yliopiston filosofian professori J. Budziszewski antaa tähän erinomaisen vastauksen. Hän kirjoittaa kirjassaan - ”Tätä emme voi olla tietämättä” näin;

  • Olen jo ohimennen huomauttanut, että kaikki vääristyy ilman Jumalaa. Tämä pätee myös Jumalan meille antamiin hyviin asioihin kuten älykkyyteen. Yksi minulle annetuista hyvistä asioista on keskimääräistä kehittyneempi älykkyys. En sano tätä ylpeilläkseni. Ihmisille on annettu erilaisia lahjoja, joiden avulla he voivat eri tavoin palvella Jumalaa. Jos älykäs ihminen kieltäytyy palvelemasta Jumalaa, hänen älykkyytensä vääristyy erityisellä tavalla. Kun jotkut ihmiset pakenevat Jumalaa, he ryöstävät ja tappavat. Toiset taas alkavat käyttää huumeita tai elää irrallisissa seksuaalisuhteissa. Kun minä pakenin Jumalaa, en tehnyt mitään näistä asioista. Minun tapani paeta Jumalaa oli tulla typeräksi. Vaikka tämä ajatus hämmästyttää älymystön jäseniä, on olemassa joitakin typeryyden muotoja, joiden toteuttaminen edellyttää kehittynyttä älykkyyttä ja korkeaa koulutusta. Jumala antaa ihmisen joutua tällaisen typeryyden valtaan nöyryyttääkseen itsepäistä ylpeyttä. Ja minä jouduin tällaisen typeryyden valtaan. Tällä tavalla päädyin kirjoittamaan väitöskirjaa todistaakseni, että ero hyvän ja pahan välillä on ihmisten keksintöä ja ettemme ole vastuussa siitä, mitä teemme.”

Professori J. Budziszewski sanoo, että kaikki vääristyy ilman Jumalaa, myös älykkyys. Hänen mukaansa älykkään ihmisen älykkyys voi vääristyä erityisellä tavalla, jos ihminen kieltäytyy palvelemasta Jumalaa. Budziszewskin mukaan hyvin älykäs ja koulutettu ihminen voi ajautua sellaiseen typeryyteen paetessaan Jumalaa, johon tavallinen normaalisti koulutettu ihminen ei todennäköisesti ajautuisi, sillä on olemassa joitakin typeryyden muotoja, joiden toteuttaminen edellyttää kehittynyttä älykkyyttä ja korkeaa koulutusta.

Tässä valossa Stephen Hawkingin päätähuimaava epäjohdonmukaisuus kaikista perimmäisessä kysymyksessä saa selityksensä. Sillä Hawking on epäilemättä hyvinkin älykäs ihminen sekä korkeasti koulutettu. Hän myös selvästi pakenee Jumalaa julistaessaan ettei Jumalalle ole enää sijaa kirjassaan - ”Suuri suunnitelma”.

Kun älykäs ihminen kieltäytyy palvelemasta Luojaansa ja pakenee Häntä, niin hänestä tulee typerä sellaisella tavalla, johon tavallisella kadunmiehellä tuskin on mahdollisuutta. Voikin todeta, että ylpeys kuluttaa maalaisjärkeä. Raamattu ei turhaan sanokaan, että ”kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet” (Room.1:22).

No entäs ateistit jotka ottavat tällaiset Hawkingin kommentit ilosylin vastaan, luottaen hänen korkeaan koulutukseensa ja älykkyyteensä sekä sanoman miellyttävyyteen. Ovatko he todella niitä älyllisesti itsenäisiä sankareita, jotka ovat uskaltaneet kyseenalaistaa vallitsevat uskomukset taistelussa totuuden puolesta? 

Tällä videolla professori John Lennox ottaa kantaa Stephen Hawkingin argumenttiin painovoimasta ja sen kyvystä synnyttää maailmankaikkeus itsestään tyhjästäSuosittelen ehdottomasta katsomaan, kesto 8 min.

http://www.youtube.com/watch?v=rrWM-SH2lGs

]]>
156 http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239657-potypuhe-on-potypuhetta-vaikka-aanessa-olisi-stephen-hawking#comments Ateismi Kristinusko Tiede Tue, 04 Jul 2017 10:02:24 +0000 mikael torppa http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239657-potypuhe-on-potypuhetta-vaikka-aanessa-olisi-stephen-hawking
Pride, "homoagenda" ja luonnontila http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239563-pride-homoagenda-ja-luonnontila <p>Yhteiskuntasopimus ja luonnon tila ovat hyvin yleisiä käsitteitä yhteiskuntatieteissä ja filosofiassa. Tämä on esimerkiksi John Locken kannattama ajatus jonka mukaan luonnontilassa olevat ihmiset solmivat keskenään sopimuksen, jolla he perustavat valtion. Sopimuksessa määritetään kansalaisten ja valtion oikeudet ja velvollisuudet. Yhteiskuntasopimusetiikkaa kutsutaan myös kontraktarismiksi. Tässä yhteydessä käsitteellä yhteiskunta tarkoitetaan valtiota.<br /><br />Yhteiskuntateoreetikoilla tätä kontrastoitiin usein villiin luonnontilaan. Mainittava on ainakin <strong>Thomas Hobbesin</strong> näkemys jossa yhteiskuntasopimusta täydennettiin ajatuksella tilasta jossa ajatellaan yhteiskuntaa jossa ei ole minkäänlaisia sopimuksia eikä niiden mukaista käyttäytymistä. Tätä luonnontilaa kuvasi kaikkien taistelu kaikkia vastaan. Hobbes korosti ajatusta jossa luonnontilassa kuka tahansa voi periaatteessa halutessaan tappaa kenet tahansa.<br /><br />Hobbesmaisia kannatti tässä absoluuttista valtaa hallitsijoille. Hänen kohdallaan tämä tarkoitti käytännössä kuninkaanvaltaa, jossa sen jälkeen kun valta oli annettu ja kansalaiset olivat päättäneet että kuningas oli hyvä, oli tämän jälkeen velvollinen tottelemaan. Samalla tavalla on selvää että yhteiskuntasopimus on aina ajatus siitä että on jonkinlainen erityinen hallitus jonka alaisuuteen ihmisten olisi alistuttava.<br /><br />Moni on moittinut Hobbesin ajatusta luonnontilasta. Esimerkiksi <strong>Hegel </strong>näki niiden taustan kehäpäätelmäisenä. Nykyään ajatuksena on usein korostaa että tälläistä luonnontilaa ei tosiasiassa ole koskaan ollut. Ihmiset ovat aina olleet &rdquo;sosiaalisia eläimiä&rdquo;. Tässä mielessä mielikuvia voidaan viedä vaikkapa ajatuksiin eläimien sosiaalisuudesta, aina jonnekin bonobojen elintapoihin asti. On kuitenkin hyvä miettiä luonnontilaa ajatuskokeena, kontrastina sille miten yhteiskuntasopimuksen merkitys muuttaa asioita.<br /><br /><a href="https://youtu.be/ARz6kYS12cg">Philosophy Tubessa käsiteltiin</a> <strong>John Locken </strong>ajatusta yhteiskuntasopimuksesta ja luonnontilasta osana Locken omaa elämää ja politiikantekoa. Siinä korostettiin sitä, miten Locken ajatus luonnontilasta ei ollut pelkästään tapa oikeuttaa utopistinen ajatus ihanteellisesta yhteiskuntasopimuksesta. Jokin dystooppinen kertomus jostain kuvitteellisesta meneisyydestä. Siinä korostettiin sitä miten John Locke viittasi yhteiskuntasopimuksettomaan tilaan luonnontilana. Ja tälle nähtiin konkreettisia kohteita, ei jossain menneisyydessä vaan sen ajan maailmassa. Erityisesti Amerikan Yhdysvalloissa. Locke paitsi kuvasi aikansa asenteita että hyötyi taloudellisesti asenteista jotka nojasivat näille hänen kuvaamilleen asenteille.<br /><br />Tässä korostui se, että haluttiin ajatella että Amerikan mantereen alkuasukkaat eivät omistaneet maata tai käyttäneet sitä. Tätä korosti nomadinen elämäntapa ja se että sopimuksia oli harjoitettu suullisesti tai taistelemalla rajaoikeuksista muiden heimojen kanssa. ; Alkuasukkaat nähtiin ei-kulttuurisina komplekseina, yhteiskuntasopimuksettomaan tilaan. Heidän ikään kuin ajateltiin olevan luonnontilassa ja tätä kautta heidän asumiinsa alueisiin ei ollut omistusoikeutta eikä niitä käytetty.<br /><br />Tässä korostui se, että alueen omistus annettiin alkuasukkaille jos he olisivat esittäneet länsimaisen kulttuurin tapaperinteeseen sidotun juridisen paperisopimuksen allekirjoituksineen. Muu oli sopimuksen puutetta. Toisenlainen maankäyttö ja elintapa nähtiin sopimuksen puutteeksi.<br /><br />Voidaankin nähdä että tosiasiassa nämä ajatukset siitä että tiloja kuvataan ei-kulttuuriksi ovat kuvaavia; Nykyaikana ei pidettäisi paradoksaalisena puhua intiaanikulttuurista. Luonnontilateorian mukaan näin kuitenkin pitäisi olla. Voidaan toki ajatella että jokin tila voisi olla nihilismiä ja luonnontilaa jossa taistellaan toista vastaan ja muuta vastaavaa. Mutta selvää on kuitenkin että kun sormi osoitti näissä tilanteissa näihin tiettyihin kohteisiin niin nämä kohteet eivät vastanneet tätä määritelmää. Pikemminkin on niin että se, että yhteiskuntasopimusta ja pakanoiden sivistämistä korostavissa asenteissa oli mukana sitä että he olivat sokeita. Se, että he eivät nähneet jossain omistusoikeutta ei tarkoittanut omistusoikeuden puutetta vaan sokeutta. (Tämä on toki eritettävä siitä että olivatko kulttuurit julmia ja pahoja ja muita vastaavia kulttuureita. Intiaanikulttuureissa oli taatusti halveksuttavia ja rumia piirteitä joiden kritisoiminen on vapaan ja hyvän miehen velvollisuus. Mutta tämä ei ole samaa kuin näiden kulttuurien kutsuminen ei-kulttuuriksi ja nihilismiksi.)<br /><br />Tämä peli meni siten että Locke ja muut saivat määritellä molempien osapuolten puolesta yhteiskunnan ja sopimuksen. Ja näiden rajojen ulkopuolella ei ollut yhteiskuntaa eikä sopimista. Joka oli sitten se luonnontila.<br /><br />Eikä tämä asenne ole muuttunut. Sitä löytää tänäkin päivänä. Itse asiassa sitä löytyy Suomesta. Kun mietitään vaikka Pride -viikkoja on moniin liikkeisiin ilmestynyt sateenkaaritarroja. Nämä pahastuttavat useita kristittyjä. Samoja kristittyjä jotka eivät pahastu jos jokin liike laittaa kristillisen tarran.<br /><br /><a href="http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/tanus%20pride-67247">Esimerkiksi</a> Kristillisdemokraattien <strong>Sari Taunuksen</strong> mielestä Pride -kulkue edustaa <em>&quot;suurta suvaitsemattomuutta, sanan ja mielipiteen ilmaisun rajoittamista, eri lailla ajattelevien mollaamista ja syrjimistä.&quot;</em> ; Taunus on hyvä esimerkki siitä miten kristittyjä ei estetä vallankäytöstä ja politiikasta. Häntä ei ole tapettu. Häntä kuunnellaan ja hän pääsee tämän mielipiteen kanssa lehtiin. Häntä ei ole poltettu hengiltä. Hänelle ei ole tapahtunut mitään mitä <strong>Susanna Koivulan</strong> kirjeet tulevaisuudesta kertovat homoagendan sisällöksi.<br /><br />Mutta Taunus ei ajattelekaan tilannetta siten että hänen vastassaan olisi toinen mielipide tai maailmankuva. Sen sijaan hän näkee että hän puolustaa kulttuuria ja vastapuoli edustaa vain tämän normin purkamista. Hänestä sananvapaus koskee täkmänlaisten normien puolustamista ja sen vastakohtana on kulttuurin puute.<br /><br />Takana on voimakas ajatus siitä että yhteiskuntamme olisi oltava kristillinen siten että ihmiset tottelisivat kristittyjä ja kristittyjen ideologiaa riippumatta siitä mitä uskontokuntaa he edustaisivat ja kuinka vähän tai paljon kristittyjä tosiasiassa on. Pakanoita pitää pelastaa. Ateismi ja naturalismi ovat arvotyhjiötä ja nihilismiä. Näitä ajattelutapoja pidetään latteina ja sisällyksettöminä. Ei edes kunnon maailmankuvina koska kunnon maailmankuvien on vastattava esimerkiksi merkitykseen siinä määritelmässä kuin kristityt sen näkevät ja niillä ehdoilla kuin kristityt ne määräävät. Kristityt määräävät nämä asiat vastapuolenkin puolesta. Ja poikkeava ei olekaan tätä kautta mikään mielipide jonka ilmaisu vaikka ovitarralla ja kulkueilla olisi asiallista jonkin mielipiteen ilmaisua. Se on heille vain yritys rikkoa ja repiä ja sensuroida ja pilata kristillinen kulttuuri. Koska kristillisyydestä poikkeava ei ole heille relevantti maailmankuva ja kaikki sen ulkopuolella edustaa vain &rdquo;luonnontilaa&rdquo; jossa heille on pelkkä anarkia, väkivalta ja kaaos. Toki on selvää että tämäkin johtuu siitä että nämä kristityt ovat sokeita eikä siksi että siellä ei olisi jotain muuta. Kuten toisenlaisia poliittisia mielipiteitä.<br /><br />Jotka ovat määritelmällisesti jotain jotka vaikuttavat yhteiskuntaelämään ja näkyvät julkisessa tilassa. Ja tätä kautta ne vaikuttavat kristittyihinkin. Aivan kuten minun koulussa pakotetut ruokarukoukset joka päivä vaikuttivat minuun. Toki ymmärrän että tämä herättää antipatioita. Mutta ei tämä antipatia tarkoita että kristityt olisivat jokin epäkulttuuri ja nihilismiä ja jotain jonka näkyminen ei olisi mielipiteenilmaisu. Taunukselle homojen asian puolesta ilmeisesti saisi olla kunhan se ei näkyisi julkisessa tilassa ja kristityt saisivat kieltää homoilta avioliiton ja homoliittoja kannattavat eivät saisi ilmaista vaikka tarroilla tai kulkueilla olevansa jotain mieltä asioista. Yhteiskunta saa siis vaikka kieltää erimielisten avioliiton. Mutta yhteiskunta ei sitten jotenkin mitenkään missään koskaan ikinä saisi mitenkään ajaa mitään &quot;homoagendaa&quot; yhtään missään kontekstissa. Ei varsinkaan koulussa jonne tiettävästi pitää saada pakkoyhteislauluna <strong>&quot;Enkeli Taivaata&quot;</strong> ilman että tämä olisi mikään ongelma. Vaikka sekin on julkinen ja ehdottoman poliittinen ilmaisu ja toimintatapa; Suomessa on käytävä koulua, harvalla on varaa yksityisopetukseen ja yhteislaulu tehdään julkisessa tilassa ja laulutilanne ei tapahdu missään privaatissa makuuhuoneessa kodeissa vaan yhteisissä tiloissa. (En sano että laulu pitäisi kieltää, sanon että se on poliittista ja ideologista. Ja jos niitä ei saa työntää kouluun ja yhteiskunta ei saisi mitään sellaisia juttuja ajaa niin sitten nämäkin pitäisi poistaa.) Samoin ongelmana ei tiettävästi ole se, että joku<strong> Riku &quot;Riksa&quot; Rinne</strong> seuraajineen kiertelee kouluissa kertomassa kristillisestä näkökulmasta ties mistä.<br /><br />Hobbesin tärkein omaa oppiaan koskeva oivallus liittyikin siihen että hänellä yhteiskuntasopimus ei itse asiassa takaa ihmisille oikeuksia. Sen sijaan hänen Leviathaninsa tärkein teesi on siinä että se väistämättä ottaa niitä pois. Jos luonnontilassa ajatellaan ihmisillä olevia haluja, omistusoikeus ei merkitse mitään koska toisen omaisuus olisi itselle haluttava ja kätevä resurssi. Omistusoikeus on itse asiassa vain sitä että otetaan pois vapaus ottaa omaisuutta käyttöön vain sillä että sen ottaa käyttöön. Tässä mielessä vahvimman lain toteutuminen on yhteiskuntasopimuksen antiteesi. Kristillinen kulttuuri joka taistelee nihilismiä vastaan ei tätä kautta oikein mitenkään voi edustaa vapauksia, kuten uskonnonvapautta tai mielipiteenvapautta.<br /><br />On selvää että minä en suostu allekirjoittamaan tuollaista sopimusta. Ja yhteiskuntasopimuksen ajatus perustuu siihen että ihmiset joko implisiittisesti tai eksplisiittisesti suostuvat siihen, ikään kuin yleiseksi hyödyksi luonnontilasta poikkeamiseen. Itse näen että Suomessa tämä on Suomen laki. EI tarvita erikseen jotain kristillisiä lakeja jotka päättäisivät mitä lakiasioita saa ja ei saa muuttaa poliittisessa demokraattisessa myllytyksessä. En ymmärrä miksi minä haluaisin rajoittaa vapauksiani vain siksi että kristityt haluavat käyttää valtaa ja yrittävät oikeuttaa tätä halveksimalla esimerkiksi minun maailmankuvaani &rdquo;nihilismiksi&rdquo; tai &rdquo;arvotyhjiöksi&rdquo; tai &rdquo;latteaksi&rdquo; ja vastaaviksi.<br /><br />Joksikin joka on lähinnä &quot;luonnontilaa&quot; josta minut halutaan &quot;niin laupiaasti&quot; pelastaa... Aivan kuten amerikan intiaanit haluttiin &quot;laupiaasti pelastaa&quot; maaomaisuudestaan ja kulttuuristaan. Mielipiteenvapaus ei tietenkään paina pelastajalle koska he eivät edes myönnä että vastapuolella olisi tarjolla mitään muuta kuin petomaisuutta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhteiskuntasopimus ja luonnon tila ovat hyvin yleisiä käsitteitä yhteiskuntatieteissä ja filosofiassa. Tämä on esimerkiksi John Locken kannattama ajatus jonka mukaan luonnontilassa olevat ihmiset solmivat keskenään sopimuksen, jolla he perustavat valtion. Sopimuksessa määritetään kansalaisten ja valtion oikeudet ja velvollisuudet. Yhteiskuntasopimusetiikkaa kutsutaan myös kontraktarismiksi. Tässä yhteydessä käsitteellä yhteiskunta tarkoitetaan valtiota.

Yhteiskuntateoreetikoilla tätä kontrastoitiin usein villiin luonnontilaan. Mainittava on ainakin Thomas Hobbesin näkemys jossa yhteiskuntasopimusta täydennettiin ajatuksella tilasta jossa ajatellaan yhteiskuntaa jossa ei ole minkäänlaisia sopimuksia eikä niiden mukaista käyttäytymistä. Tätä luonnontilaa kuvasi kaikkien taistelu kaikkia vastaan. Hobbes korosti ajatusta jossa luonnontilassa kuka tahansa voi periaatteessa halutessaan tappaa kenet tahansa.

Hobbesmaisia kannatti tässä absoluuttista valtaa hallitsijoille. Hänen kohdallaan tämä tarkoitti käytännössä kuninkaanvaltaa, jossa sen jälkeen kun valta oli annettu ja kansalaiset olivat päättäneet että kuningas oli hyvä, oli tämän jälkeen velvollinen tottelemaan. Samalla tavalla on selvää että yhteiskuntasopimus on aina ajatus siitä että on jonkinlainen erityinen hallitus jonka alaisuuteen ihmisten olisi alistuttava.

Moni on moittinut Hobbesin ajatusta luonnontilasta. Esimerkiksi Hegel näki niiden taustan kehäpäätelmäisenä. Nykyään ajatuksena on usein korostaa että tälläistä luonnontilaa ei tosiasiassa ole koskaan ollut. Ihmiset ovat aina olleet ”sosiaalisia eläimiä”. Tässä mielessä mielikuvia voidaan viedä vaikkapa ajatuksiin eläimien sosiaalisuudesta, aina jonnekin bonobojen elintapoihin asti. On kuitenkin hyvä miettiä luonnontilaa ajatuskokeena, kontrastina sille miten yhteiskuntasopimuksen merkitys muuttaa asioita.

Philosophy Tubessa käsiteltiin John Locken ajatusta yhteiskuntasopimuksesta ja luonnontilasta osana Locken omaa elämää ja politiikantekoa. Siinä korostettiin sitä, miten Locken ajatus luonnontilasta ei ollut pelkästään tapa oikeuttaa utopistinen ajatus ihanteellisesta yhteiskuntasopimuksesta. Jokin dystooppinen kertomus jostain kuvitteellisesta meneisyydestä. Siinä korostettiin sitä miten John Locke viittasi yhteiskuntasopimuksettomaan tilaan luonnontilana. Ja tälle nähtiin konkreettisia kohteita, ei jossain menneisyydessä vaan sen ajan maailmassa. Erityisesti Amerikan Yhdysvalloissa. Locke paitsi kuvasi aikansa asenteita että hyötyi taloudellisesti asenteista jotka nojasivat näille hänen kuvaamilleen asenteille.

Tässä korostui se, että haluttiin ajatella että Amerikan mantereen alkuasukkaat eivät omistaneet maata tai käyttäneet sitä. Tätä korosti nomadinen elämäntapa ja se että sopimuksia oli harjoitettu suullisesti tai taistelemalla rajaoikeuksista muiden heimojen kanssa. ; Alkuasukkaat nähtiin ei-kulttuurisina komplekseina, yhteiskuntasopimuksettomaan tilaan. Heidän ikään kuin ajateltiin olevan luonnontilassa ja tätä kautta heidän asumiinsa alueisiin ei ollut omistusoikeutta eikä niitä käytetty.

Tässä korostui se, että alueen omistus annettiin alkuasukkaille jos he olisivat esittäneet länsimaisen kulttuurin tapaperinteeseen sidotun juridisen paperisopimuksen allekirjoituksineen. Muu oli sopimuksen puutetta. Toisenlainen maankäyttö ja elintapa nähtiin sopimuksen puutteeksi.

Voidaankin nähdä että tosiasiassa nämä ajatukset siitä että tiloja kuvataan ei-kulttuuriksi ovat kuvaavia; Nykyaikana ei pidettäisi paradoksaalisena puhua intiaanikulttuurista. Luonnontilateorian mukaan näin kuitenkin pitäisi olla. Voidaan toki ajatella että jokin tila voisi olla nihilismiä ja luonnontilaa jossa taistellaan toista vastaan ja muuta vastaavaa. Mutta selvää on kuitenkin että kun sormi osoitti näissä tilanteissa näihin tiettyihin kohteisiin niin nämä kohteet eivät vastanneet tätä määritelmää. Pikemminkin on niin että se, että yhteiskuntasopimusta ja pakanoiden sivistämistä korostavissa asenteissa oli mukana sitä että he olivat sokeita. Se, että he eivät nähneet jossain omistusoikeutta ei tarkoittanut omistusoikeuden puutetta vaan sokeutta. (Tämä on toki eritettävä siitä että olivatko kulttuurit julmia ja pahoja ja muita vastaavia kulttuureita. Intiaanikulttuureissa oli taatusti halveksuttavia ja rumia piirteitä joiden kritisoiminen on vapaan ja hyvän miehen velvollisuus. Mutta tämä ei ole samaa kuin näiden kulttuurien kutsuminen ei-kulttuuriksi ja nihilismiksi.)

Tämä peli meni siten että Locke ja muut saivat määritellä molempien osapuolten puolesta yhteiskunnan ja sopimuksen. Ja näiden rajojen ulkopuolella ei ollut yhteiskuntaa eikä sopimista. Joka oli sitten se luonnontila.

Eikä tämä asenne ole muuttunut. Sitä löytää tänäkin päivänä. Itse asiassa sitä löytyy Suomesta. Kun mietitään vaikka Pride -viikkoja on moniin liikkeisiin ilmestynyt sateenkaaritarroja. Nämä pahastuttavat useita kristittyjä. Samoja kristittyjä jotka eivät pahastu jos jokin liike laittaa kristillisen tarran.

Esimerkiksi Kristillisdemokraattien Sari Taunuksen mielestä Pride -kulkue edustaa "suurta suvaitsemattomuutta, sanan ja mielipiteen ilmaisun rajoittamista, eri lailla ajattelevien mollaamista ja syrjimistä." ; Taunus on hyvä esimerkki siitä miten kristittyjä ei estetä vallankäytöstä ja politiikasta. Häntä ei ole tapettu. Häntä kuunnellaan ja hän pääsee tämän mielipiteen kanssa lehtiin. Häntä ei ole poltettu hengiltä. Hänelle ei ole tapahtunut mitään mitä Susanna Koivulan kirjeet tulevaisuudesta kertovat homoagendan sisällöksi.

Mutta Taunus ei ajattelekaan tilannetta siten että hänen vastassaan olisi toinen mielipide tai maailmankuva. Sen sijaan hän näkee että hän puolustaa kulttuuria ja vastapuoli edustaa vain tämän normin purkamista. Hänestä sananvapaus koskee täkmänlaisten normien puolustamista ja sen vastakohtana on kulttuurin puute.

Takana on voimakas ajatus siitä että yhteiskuntamme olisi oltava kristillinen siten että ihmiset tottelisivat kristittyjä ja kristittyjen ideologiaa riippumatta siitä mitä uskontokuntaa he edustaisivat ja kuinka vähän tai paljon kristittyjä tosiasiassa on. Pakanoita pitää pelastaa. Ateismi ja naturalismi ovat arvotyhjiötä ja nihilismiä. Näitä ajattelutapoja pidetään latteina ja sisällyksettöminä. Ei edes kunnon maailmankuvina koska kunnon maailmankuvien on vastattava esimerkiksi merkitykseen siinä määritelmässä kuin kristityt sen näkevät ja niillä ehdoilla kuin kristityt ne määräävät. Kristityt määräävät nämä asiat vastapuolenkin puolesta. Ja poikkeava ei olekaan tätä kautta mikään mielipide jonka ilmaisu vaikka ovitarralla ja kulkueilla olisi asiallista jonkin mielipiteen ilmaisua. Se on heille vain yritys rikkoa ja repiä ja sensuroida ja pilata kristillinen kulttuuri. Koska kristillisyydestä poikkeava ei ole heille relevantti maailmankuva ja kaikki sen ulkopuolella edustaa vain ”luonnontilaa” jossa heille on pelkkä anarkia, väkivalta ja kaaos. Toki on selvää että tämäkin johtuu siitä että nämä kristityt ovat sokeita eikä siksi että siellä ei olisi jotain muuta. Kuten toisenlaisia poliittisia mielipiteitä.

Jotka ovat määritelmällisesti jotain jotka vaikuttavat yhteiskuntaelämään ja näkyvät julkisessa tilassa. Ja tätä kautta ne vaikuttavat kristittyihinkin. Aivan kuten minun koulussa pakotetut ruokarukoukset joka päivä vaikuttivat minuun. Toki ymmärrän että tämä herättää antipatioita. Mutta ei tämä antipatia tarkoita että kristityt olisivat jokin epäkulttuuri ja nihilismiä ja jotain jonka näkyminen ei olisi mielipiteenilmaisu. Taunukselle homojen asian puolesta ilmeisesti saisi olla kunhan se ei näkyisi julkisessa tilassa ja kristityt saisivat kieltää homoilta avioliiton ja homoliittoja kannattavat eivät saisi ilmaista vaikka tarroilla tai kulkueilla olevansa jotain mieltä asioista. Yhteiskunta saa siis vaikka kieltää erimielisten avioliiton. Mutta yhteiskunta ei sitten jotenkin mitenkään missään koskaan ikinä saisi mitenkään ajaa mitään "homoagendaa" yhtään missään kontekstissa. Ei varsinkaan koulussa jonne tiettävästi pitää saada pakkoyhteislauluna "Enkeli Taivaata" ilman että tämä olisi mikään ongelma. Vaikka sekin on julkinen ja ehdottoman poliittinen ilmaisu ja toimintatapa; Suomessa on käytävä koulua, harvalla on varaa yksityisopetukseen ja yhteislaulu tehdään julkisessa tilassa ja laulutilanne ei tapahdu missään privaatissa makuuhuoneessa kodeissa vaan yhteisissä tiloissa. (En sano että laulu pitäisi kieltää, sanon että se on poliittista ja ideologista. Ja jos niitä ei saa työntää kouluun ja yhteiskunta ei saisi mitään sellaisia juttuja ajaa niin sitten nämäkin pitäisi poistaa.) Samoin ongelmana ei tiettävästi ole se, että joku Riku "Riksa" Rinne seuraajineen kiertelee kouluissa kertomassa kristillisestä näkökulmasta ties mistä.

Hobbesin tärkein omaa oppiaan koskeva oivallus liittyikin siihen että hänellä yhteiskuntasopimus ei itse asiassa takaa ihmisille oikeuksia. Sen sijaan hänen Leviathaninsa tärkein teesi on siinä että se väistämättä ottaa niitä pois. Jos luonnontilassa ajatellaan ihmisillä olevia haluja, omistusoikeus ei merkitse mitään koska toisen omaisuus olisi itselle haluttava ja kätevä resurssi. Omistusoikeus on itse asiassa vain sitä että otetaan pois vapaus ottaa omaisuutta käyttöön vain sillä että sen ottaa käyttöön. Tässä mielessä vahvimman lain toteutuminen on yhteiskuntasopimuksen antiteesi. Kristillinen kulttuuri joka taistelee nihilismiä vastaan ei tätä kautta oikein mitenkään voi edustaa vapauksia, kuten uskonnonvapautta tai mielipiteenvapautta.

On selvää että minä en suostu allekirjoittamaan tuollaista sopimusta. Ja yhteiskuntasopimuksen ajatus perustuu siihen että ihmiset joko implisiittisesti tai eksplisiittisesti suostuvat siihen, ikään kuin yleiseksi hyödyksi luonnontilasta poikkeamiseen. Itse näen että Suomessa tämä on Suomen laki. EI tarvita erikseen jotain kristillisiä lakeja jotka päättäisivät mitä lakiasioita saa ja ei saa muuttaa poliittisessa demokraattisessa myllytyksessä. En ymmärrä miksi minä haluaisin rajoittaa vapauksiani vain siksi että kristityt haluavat käyttää valtaa ja yrittävät oikeuttaa tätä halveksimalla esimerkiksi minun maailmankuvaani ”nihilismiksi” tai ”arvotyhjiöksi” tai ”latteaksi” ja vastaaviksi.

Joksikin joka on lähinnä "luonnontilaa" josta minut halutaan "niin laupiaasti" pelastaa... Aivan kuten amerikan intiaanit haluttiin "laupiaasti pelastaa" maaomaisuudestaan ja kulttuuristaan. Mielipiteenvapaus ei tietenkään paina pelastajalle koska he eivät edes myönnä että vastapuolella olisi tarjolla mitään muuta kuin petomaisuutta.

]]>
0 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239563-pride-homoagenda-ja-luonnontila#comments Ateismi Homoseksuaalisuus Nihilismi Pride-viikko Uskonnonvapaus Sat, 01 Jul 2017 23:27:24 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239563-pride-homoagenda-ja-luonnontila
Ateismi ei anna turvaa terrori-iskuja vastaan http://veikkamattila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238330-ateismi-ei-anna-turvaa-terrori-iskuja-vastaan <p>ISIS:n ja muiden islamilaisten terroristien suorittamia terrori-iskuja on alkanut esiintyä yhä tiheämmin länsimaissa ja monet suomalaiset odottavat terrori-iskun tapahtuvan ennen pitkää myös Suomessa. Tämä voi olla myös sinun odotuksesi ja siksi saatat olla levoton ja peloissasi ja etsiä varmaa suojaa ja turvaa niitä vastaan.</p><p>Saatat luottaa Suomen päättäjiin. Kuitenkin poliitikot eivät voi antaa sinulle turvaa terrori-iskuja vastaan riippumatta siitä miten suuria lupauksia he antaisivat tai kuinka paljon tahansa vakuuttelisivat tekevänsä erinäisiä asioita tai päätöksiä. Toki viisaalla ja realistisella maahanmuuttopolitiikalla he voivat kyllä vähentää iskujen riskiä, mutta varmasti he eivät voi niitä estää.</p><p>Niin ikään terrorismia tutkiva, estävä ja torjuva Suojelupoliisi ei voi antaa täyttä turvaa sinulle terrori-iskuja vastaan. Se voi kyllä viisaasti ja fiksusti toimimalla vähentää iskujen riskiä ja ennalta ehkäistä niistä muutamia, mutta Suojelupoliisi ei voi varmasti estää niitä elämässäsi.</p><p>Saatat ehkä luottaa ehkä johonkin omaiseesi tai tuttavaasi. Silti sinun perheenjäsenesi, sukulaisesi, ystäväsi tai työtoverisi eivät voi suojella sinua varmasti terrori-iskuja vastaan. Tai sitten ajattelet, että voit luottaa itseesi eli esimerkiksi kykyihisi, taitoihisi, lahjoihisi, älykkyytesi tai viisauteesi. Oikein käytettynä ne ehkä voivat vähentää omaa riskiäsi joutua terrori-iskun uhriksi, mutta ne eivät voi antaa sinulle varmaa suojaa terrori-iskuja vastaan.</p><p>Samoin varallisuutesi ja kaikki omaisuutesi eivät anna minkäänlaista varmaa suojaa terrori-iskua vastaan.Niin ikään voit ajatella, että muuttamalla pois Suomesta tai länsimaista johonkin hiljaiseen kolkkaan voin välttyä terrori-iskulta, mikä voi ehkä vähentää riskiäsi joutua iskun kohteeksi tietyssä maassa. Silti varmasti sellainen teko ei suojaa sinua terrori-iskuja vastaan, sillä ISIS on asettunut maailmanlaajuisesti hyvin moneen maahan ja se on iskenyt yhtä lailla länsimaissa ja islamilaisissa maissa eli ympäri maailman.</p><p>Sinä eikä kukaan ihminen voi <strong>varmasti eli 100%</strong> suojella sinua, perhettäsi, sukulaisiasi, ystäviäsi tai työtovereitasi terrori-iskuja vastaan eikä mikään ihmislähtöinen ratkaisu tai turvallisuustoimenpide. Siten ateismi ei voi suojella sinua terrori-iskuja vastaan.</p><p>Islamilaisten terrori-iskujen uhka yhteiskunnalle ja yksittäisen ihmisen hengelle on ongelmana luonteeltaan hengellinen, joten ongelmaan ratkaisukin on hengellinen. Kuitenkin buddhalaisuus, hindulaisuus, taolaisuus tai muutkaan idän uskonnot eivät voi tarjota sinulle varmaa suojaa terrori-iskuja vastaan, koska niiden perustajat ovat kaikki haudassa eivätkä kuule siksi kenenkään avunhuutoja. Myöskään kristinusko uskontona eikä mikään muu uskonto voi tarjota sinulle varmaa suojaa terrori-iskua vastaan.</p><p>Vain yksi nimi voi auttaa sinua ja tarjota sinulle varman suojan terrori-iskuja vastaan. Tämä nimi on Jeesus Kristus, joka nousi kolmantena päivänä kuolleista, ja todisti tällä teolla voittaneensa kuoleman ja olevansa ainoa varma turvapaikka ihmiselle terrori-iskuja vastaan.</p><p>Sinä voit päästä välittömästi Jeesuksen varmaan suojaan terrori-iskuja vastaan: &rdquo; Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!&rdquo; (Ps. 27:1). Tunnusta syntisi Jeesukselle ja hylkää ne ja pyydä häntä tulemaan elämääsi. Saat Hänessä varman turvapaikan terrori-iskuja vastaan, syntisi anteeksi ja iankaikkisen elämän lahjan: &rdquo; Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. (1. Joh. 4:17)<br />&nbsp;</p><p>***</p><p>Kiitos Jeesus, että olet armossasi varjellut Suomea terrori-iskuilta!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ISIS:n ja muiden islamilaisten terroristien suorittamia terrori-iskuja on alkanut esiintyä yhä tiheämmin länsimaissa ja monet suomalaiset odottavat terrori-iskun tapahtuvan ennen pitkää myös Suomessa. Tämä voi olla myös sinun odotuksesi ja siksi saatat olla levoton ja peloissasi ja etsiä varmaa suojaa ja turvaa niitä vastaan.

Saatat luottaa Suomen päättäjiin. Kuitenkin poliitikot eivät voi antaa sinulle turvaa terrori-iskuja vastaan riippumatta siitä miten suuria lupauksia he antaisivat tai kuinka paljon tahansa vakuuttelisivat tekevänsä erinäisiä asioita tai päätöksiä. Toki viisaalla ja realistisella maahanmuuttopolitiikalla he voivat kyllä vähentää iskujen riskiä, mutta varmasti he eivät voi niitä estää.

Niin ikään terrorismia tutkiva, estävä ja torjuva Suojelupoliisi ei voi antaa täyttä turvaa sinulle terrori-iskuja vastaan. Se voi kyllä viisaasti ja fiksusti toimimalla vähentää iskujen riskiä ja ennalta ehkäistä niistä muutamia, mutta Suojelupoliisi ei voi varmasti estää niitä elämässäsi.

Saatat ehkä luottaa ehkä johonkin omaiseesi tai tuttavaasi. Silti sinun perheenjäsenesi, sukulaisesi, ystäväsi tai työtoverisi eivät voi suojella sinua varmasti terrori-iskuja vastaan. Tai sitten ajattelet, että voit luottaa itseesi eli esimerkiksi kykyihisi, taitoihisi, lahjoihisi, älykkyytesi tai viisauteesi. Oikein käytettynä ne ehkä voivat vähentää omaa riskiäsi joutua terrori-iskun uhriksi, mutta ne eivät voi antaa sinulle varmaa suojaa terrori-iskuja vastaan.

Samoin varallisuutesi ja kaikki omaisuutesi eivät anna minkäänlaista varmaa suojaa terrori-iskua vastaan.Niin ikään voit ajatella, että muuttamalla pois Suomesta tai länsimaista johonkin hiljaiseen kolkkaan voin välttyä terrori-iskulta, mikä voi ehkä vähentää riskiäsi joutua iskun kohteeksi tietyssä maassa. Silti varmasti sellainen teko ei suojaa sinua terrori-iskuja vastaan, sillä ISIS on asettunut maailmanlaajuisesti hyvin moneen maahan ja se on iskenyt yhtä lailla länsimaissa ja islamilaisissa maissa eli ympäri maailman.

Sinä eikä kukaan ihminen voi varmasti eli 100% suojella sinua, perhettäsi, sukulaisiasi, ystäviäsi tai työtovereitasi terrori-iskuja vastaan eikä mikään ihmislähtöinen ratkaisu tai turvallisuustoimenpide. Siten ateismi ei voi suojella sinua terrori-iskuja vastaan.

Islamilaisten terrori-iskujen uhka yhteiskunnalle ja yksittäisen ihmisen hengelle on ongelmana luonteeltaan hengellinen, joten ongelmaan ratkaisukin on hengellinen. Kuitenkin buddhalaisuus, hindulaisuus, taolaisuus tai muutkaan idän uskonnot eivät voi tarjota sinulle varmaa suojaa terrori-iskuja vastaan, koska niiden perustajat ovat kaikki haudassa eivätkä kuule siksi kenenkään avunhuutoja. Myöskään kristinusko uskontona eikä mikään muu uskonto voi tarjota sinulle varmaa suojaa terrori-iskua vastaan.

Vain yksi nimi voi auttaa sinua ja tarjota sinulle varman suojan terrori-iskuja vastaan. Tämä nimi on Jeesus Kristus, joka nousi kolmantena päivänä kuolleista, ja todisti tällä teolla voittaneensa kuoleman ja olevansa ainoa varma turvapaikka ihmiselle terrori-iskuja vastaan.

Sinä voit päästä välittömästi Jeesuksen varmaan suojaan terrori-iskuja vastaan: ” Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!” (Ps. 27:1). Tunnusta syntisi Jeesukselle ja hylkää ne ja pyydä häntä tulemaan elämääsi. Saat Hänessä varman turvapaikan terrori-iskuja vastaan, syntisi anteeksi ja iankaikkisen elämän lahjan: ” Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. (1. Joh. 4:17)
 

***

Kiitos Jeesus, että olet armossasi varjellut Suomea terrori-iskuilta!

 

 

 

 

 

 

 

]]>
17 http://veikkamattila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238330-ateismi-ei-anna-turvaa-terrori-iskuja-vastaan#comments Ateismi ISIS Jeesus Terrori-iskut Turva Sun, 11 Jun 2017 17:40:29 +0000 Veikka Mattila http://veikkamattila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238330-ateismi-ei-anna-turvaa-terrori-iskuja-vastaan
Hyvä, uudelleensyntyneille kristityille kelpaava, ateisti http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238261-hyva-uudelleensyntyneille-kristityille-kelpaava-ateisti <p>Olen tiedostanut eläväni maailmassa jossa ateismi koetaan ongelmana. Ja maailmassa jossa ei tarvitse edes olla ateisti jotta leimautuisi sellaiseksi. Tässä ilmapiirissä ateisti tai uskonnottomaksi identifioitu, igteisti, agnostikko, maallistunut ignorantti, satanisti ja monet muut vastaavat niputetaan näpsäkkäästi yhteen ryhmään.&nbsp;Ryhmään joka on ongelmallinen moraalille. Josta seuraa arvotyhjiö. Erityisesti nähdään että hedonistinen &quot;ateisti&quot;&nbsp;uhkaa romuttaa perhearvot. Ateismi johtaa nihilismiin.<br /><br />Tätä kautta ateistit ovat ongelma. Ongelma joka on siitä hauska että jopa evankelis-luterilaisen kirkon puolelta tulee liberaaleja pastoreita kertomaan että ateisteihin ei voi liittyä syrjintää kun ateistit pääsevät politiikkaankin hyville sijoille. (Jostain syystä he välttävät tässä yli- ja aliedustuksista puhumista. Se, että on olemassa edes yksi tämänlainen esimerkki riittää jostain syystä heille.)<br /><br />Tässä maailmassa olen tiedostanut että olen ihmisryhmää joka edustaa aina riskiä. Olen tiedostanut että helpoin tapa jolla saa itsensä kutsuttua &quot;fiksuksi ateistiksi&quot; on se, että tekee massamurhan ; Esimerkiksi Jokelan kouluampumiset suorittanut <strong>Pekka-Eric Auvinen</strong>a sai nopeasti maineen henkilönä joka<a href="http://paahtoleipa.blogspot.fi/2007/12/pahuus-ky-kylss.html"> kristittyjen puheissa</a> vei ateismin johdonmukaiseen johtopäätökseensä. ; Itse en ole saanut vastaavia kehuja. Mutta tiedän että jos olisin kouluampuja, joka olisi vouhkannut tästä asiasta etukäteen, olisin tietenkin esimerkki siitä mitä tarkoittaa olla järkevä ja älyllinen uskonnoton. Olen ymmärtänyt miten peli toimii enkä ole odottanut herrasmiesmäisyyttä vastapuolesta. Pettymyksiä odotuksissa epäonnistumisesta ei ole tullut.<br /><br />Nyt kuitenkin sitten törmäsin siitä mielenkiintoiseen asiaan että se vaatii selvästi parempaa tarkastelua ; Törmäsin nimittäin siihen että uudelleensyntynyt kristitty kehui ateistia älykkäänä ilman tämänlaista surmakonseptia. <strong>Jouko Piho</strong> otti kantaa <strong>Jussi Halla-ahon </strong>valintaan. Tästä on viestin ohessa ruudunkaappaus. Profeettana ja innokkaana miehenä tunnetuksi tullut ilmeisen harras kristitty Jouko Piho nimitti Halla-ahoa huippuälykkääksi.<br /><br />Tämä asia ei ole sitä mitä Halla-aho on mielestäni.&nbsp;Minusta perussuomalaiset saavat valita sellaisen johtajan kuin haluavat. Aivan kuten muut puolueet saavat sitten päättää miten reagoivat ja suhtautuvat tähän valintaan. Itselläni on tähän lähinnä sellaista sanottavaa, että on hämmentävää minkälainen ateisti näyttää kelpaavan erityisen monille kristityille.<br /><br />Olen näetsen saanut omakohtaista kritiikkiä kauheista moraalinrappeuma-arvoistani. Ateismi kuulemma tuhoaa etiikan ja yhteiskunnan vakauden ja perhearvot kaatuvat kun perheiden määrää haluaa lisätä jollain homoavioliittomeiningeillä. Tämä on jotain joka on yhdistänyt sellaiset tyypit &nbsp;kuin Tapio Puolimatka Aidon Avioliiton <strong>Sarah Rizzo</strong>. Ja toisaalta sitten tähän ovat tarttuneet myös keveämpää linjaa edustavat veikot kuten <strong>Martti Muukkonen </strong>ja <strong>Daniel Malinen</strong>. Kun entisten blogikirjoitusteni kommenttiosiota lueskelee voi huomata että siellä kristittyjen näkemykset koostuvat juuri siitä että heillä on ollut kova tarve olla huolissaan moraalirappioistani tai siitä miten olen ilmeisesti jollain tavalla erityisen huono uskonnoton. Kritiikki ja moite kattaa.<br /><br /><strong>Halla-aho kelpaa.</strong><br /><br />Tämä on kiinnostavaa koska oma elämäntapani noudattaa varmasti Jeesus Kristuksen seuraajien perhearvodogmeja paremmin ja tarkemmin kuin Halla-aho. Jonka kohdalla on esimerkiksi huomattava, että&nbsp;hänellä on mm.&nbsp;<a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201705242200162254_pi.shtml">avioliiton ulkopuolinen lapsi</a>. Tässä mielessä Halla-ahoa arvostetaan vaikka hän edustaa elintavoillaan ateisteihin usein liitettyjä kova-arvoisuuden ja hedonismin ja perhearvojen romahtamisen peikkoja paremmin kuin esimerkiksi itse olen kyennyt ikinä. ; Minä olen kuitenkin epäeettinen ja riski. Halla-aho on nerokas ja jokin joka on hyväksi yhteiskunnalle.<br /><br />Tässä kohden itse huomautan että Halla-ahon avioliiton ulkopuolinen lapsi on itselleni herttisen yhdentekevä seikka ; Näen että Halla-aho on aina esiintynyt sen verran avoimesti niljakkaana että hänen kohdallaan tämänlainen paljastus ei ole mikään nolo identiteetin rikkova juttu. <strong>Timo Soinin</strong> kohdalla samantyylinen olisi ollut tässä mielessä paljastavampaa ja katastrofaalisempaa että hän esiintyy hyvänä katolisena. Näin ollen hänen kohdallaan vastaava paljastus olisu paljastanut kaksinaamaisuutta. Halla-aho ei tämänlaisia moralismihurskastelevia suojakilpiä käytä. Kysymys ei ole siitä mitä minä pidän tärkeänä. Kysymys on siitä että luulisi että moraalista ja sen kadosta niin kovin huolissaan olevat kristityt jotka muuten pitävät niin kovaa numeroa &quot;geneettisesti orvoista ja muutenkin isättömistä lapsista&quot; olisivat kovasti välittämässä näistä asioista.<br /><br />on mielenkiintoista huomata miten &quot;epäeettinen ateisti&quot; ja &quot;fiksu ateisti&quot; ovat konsepteja joiden voisi luulla menevän kristillisiä arvoja kannattavien mielissä juuri toisin päin kuin ne menevät.<br /><br />Toki olen tietoinen että epäeettisyys ja fiksuus eivät ole toisiaan poissulkevia. Mutta nämä arvioinnit sanotaan ääneen aina tietyin päin joten tällä asialla ei ole merkitystä käytännön tasolla. Niitä käytetään kuin ne olisivat toisensa poissulkevia; On esimerkiksi selvää että itse en saa tämänlaisia arvioita kuin korkeintaan &quot;vasta-argumenteiksi&quot; tämän blogauksen kommentointikenttään. Tämän henkisen pulppuilun ulkopuolelle asia ei mene. Sillä olen monille &quot;poliittinen vihollinen&quot;. Ja sellaisia ei kehuta. ; Jos avoimesti fantasioisin homoseksuaalien ampumisella, olisi tilanne luonnollisesti aivan toinen. Silloin saisin ihmisten arvostuksen.<br /><br />Tässä kohden onkin melko selvää että kun kristityt kauhistelevat ateistejen arvotyhjiötä ja moraalikatoa ei kysymys oikeasti ole lasten parhaasta tai perhearvoista. Nämä sanat ovat merkityksettömiä. Tärkeällä sijalla on puolenotto sen hetken merkittävissä ideologiamittelöissä. Ja tällä hetkellä tärkeää ei ole lasten hyvä kohtelu vaan se asettuuko liberaalien vai konservatiivien puolelle. ; Jos puolustat poliittisesti oikeaa väriä saat anteeksi mitä tahansa. Viat ja synnit ovat relevantteja vain jos niillä voidaan mustamaalata vihollista. Jos tämä ei päde, aivan samoja ja pienempiäkin rikkeitä kutsutaan &quot;mitättömiksi&quot; ja &quot;pieniksi&quot; ja &quot;elämään kuuluviksi&quot;. Ei siksi mitä ne ovat sisällöllisesti vaan sitä kautta mitä ideologiaa niiden harrastaja itse yksilönä edustaa.<br /><br />Koska henki on tämä, on selvää että kun kristitty puhuu moraalista hän ei puhu moraalista vaan poliittisesta vallasta. Tämä paljastus on poliittisen yleisön kohdalla sama kuin mitä avion ulkopuolinen lapsi olisi ollut paljastuksena Timo Soinille.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen tiedostanut eläväni maailmassa jossa ateismi koetaan ongelmana. Ja maailmassa jossa ei tarvitse edes olla ateisti jotta leimautuisi sellaiseksi. Tässä ilmapiirissä ateisti tai uskonnottomaksi identifioitu, igteisti, agnostikko, maallistunut ignorantti, satanisti ja monet muut vastaavat niputetaan näpsäkkäästi yhteen ryhmään. Ryhmään joka on ongelmallinen moraalille. Josta seuraa arvotyhjiö. Erityisesti nähdään että hedonistinen "ateisti" uhkaa romuttaa perhearvot. Ateismi johtaa nihilismiin.

Tätä kautta ateistit ovat ongelma. Ongelma joka on siitä hauska että jopa evankelis-luterilaisen kirkon puolelta tulee liberaaleja pastoreita kertomaan että ateisteihin ei voi liittyä syrjintää kun ateistit pääsevät politiikkaankin hyville sijoille. (Jostain syystä he välttävät tässä yli- ja aliedustuksista puhumista. Se, että on olemassa edes yksi tämänlainen esimerkki riittää jostain syystä heille.)

Tässä maailmassa olen tiedostanut että olen ihmisryhmää joka edustaa aina riskiä. Olen tiedostanut että helpoin tapa jolla saa itsensä kutsuttua "fiksuksi ateistiksi" on se, että tekee massamurhan ; Esimerkiksi Jokelan kouluampumiset suorittanut Pekka-Eric Auvinena sai nopeasti maineen henkilönä joka kristittyjen puheissa vei ateismin johdonmukaiseen johtopäätökseensä. ; Itse en ole saanut vastaavia kehuja. Mutta tiedän että jos olisin kouluampuja, joka olisi vouhkannut tästä asiasta etukäteen, olisin tietenkin esimerkki siitä mitä tarkoittaa olla järkevä ja älyllinen uskonnoton. Olen ymmärtänyt miten peli toimii enkä ole odottanut herrasmiesmäisyyttä vastapuolesta. Pettymyksiä odotuksissa epäonnistumisesta ei ole tullut.

Nyt kuitenkin sitten törmäsin siitä mielenkiintoiseen asiaan että se vaatii selvästi parempaa tarkastelua ; Törmäsin nimittäin siihen että uudelleensyntynyt kristitty kehui ateistia älykkäänä ilman tämänlaista surmakonseptia. Jouko Piho otti kantaa Jussi Halla-ahon valintaan. Tästä on viestin ohessa ruudunkaappaus. Profeettana ja innokkaana miehenä tunnetuksi tullut ilmeisen harras kristitty Jouko Piho nimitti Halla-ahoa huippuälykkääksi.

Tämä asia ei ole sitä mitä Halla-aho on mielestäni. Minusta perussuomalaiset saavat valita sellaisen johtajan kuin haluavat. Aivan kuten muut puolueet saavat sitten päättää miten reagoivat ja suhtautuvat tähän valintaan. Itselläni on tähän lähinnä sellaista sanottavaa, että on hämmentävää minkälainen ateisti näyttää kelpaavan erityisen monille kristityille.

Olen näetsen saanut omakohtaista kritiikkiä kauheista moraalinrappeuma-arvoistani. Ateismi kuulemma tuhoaa etiikan ja yhteiskunnan vakauden ja perhearvot kaatuvat kun perheiden määrää haluaa lisätä jollain homoavioliittomeiningeillä. Tämä on jotain joka on yhdistänyt sellaiset tyypit  kuin Tapio Puolimatka Aidon Avioliiton Sarah Rizzo. Ja toisaalta sitten tähän ovat tarttuneet myös keveämpää linjaa edustavat veikot kuten Martti Muukkonen ja Daniel Malinen. Kun entisten blogikirjoitusteni kommenttiosiota lueskelee voi huomata että siellä kristittyjen näkemykset koostuvat juuri siitä että heillä on ollut kova tarve olla huolissaan moraalirappioistani tai siitä miten olen ilmeisesti jollain tavalla erityisen huono uskonnoton. Kritiikki ja moite kattaa.

Halla-aho kelpaa.

Tämä on kiinnostavaa koska oma elämäntapani noudattaa varmasti Jeesus Kristuksen seuraajien perhearvodogmeja paremmin ja tarkemmin kuin Halla-aho. Jonka kohdalla on esimerkiksi huomattava, että hänellä on mm. avioliiton ulkopuolinen lapsi. Tässä mielessä Halla-ahoa arvostetaan vaikka hän edustaa elintavoillaan ateisteihin usein liitettyjä kova-arvoisuuden ja hedonismin ja perhearvojen romahtamisen peikkoja paremmin kuin esimerkiksi itse olen kyennyt ikinä. ; Minä olen kuitenkin epäeettinen ja riski. Halla-aho on nerokas ja jokin joka on hyväksi yhteiskunnalle.

Tässä kohden itse huomautan että Halla-ahon avioliiton ulkopuolinen lapsi on itselleni herttisen yhdentekevä seikka ; Näen että Halla-aho on aina esiintynyt sen verran avoimesti niljakkaana että hänen kohdallaan tämänlainen paljastus ei ole mikään nolo identiteetin rikkova juttu. Timo Soinin kohdalla samantyylinen olisi ollut tässä mielessä paljastavampaa ja katastrofaalisempaa että hän esiintyy hyvänä katolisena. Näin ollen hänen kohdallaan vastaava paljastus olisu paljastanut kaksinaamaisuutta. Halla-aho ei tämänlaisia moralismihurskastelevia suojakilpiä käytä. Kysymys ei ole siitä mitä minä pidän tärkeänä. Kysymys on siitä että luulisi että moraalista ja sen kadosta niin kovin huolissaan olevat kristityt jotka muuten pitävät niin kovaa numeroa "geneettisesti orvoista ja muutenkin isättömistä lapsista" olisivat kovasti välittämässä näistä asioista.

on mielenkiintoista huomata miten "epäeettinen ateisti" ja "fiksu ateisti" ovat konsepteja joiden voisi luulla menevän kristillisiä arvoja kannattavien mielissä juuri toisin päin kuin ne menevät.

Toki olen tietoinen että epäeettisyys ja fiksuus eivät ole toisiaan poissulkevia. Mutta nämä arvioinnit sanotaan ääneen aina tietyin päin joten tällä asialla ei ole merkitystä käytännön tasolla. Niitä käytetään kuin ne olisivat toisensa poissulkevia; On esimerkiksi selvää että itse en saa tämänlaisia arvioita kuin korkeintaan "vasta-argumenteiksi" tämän blogauksen kommentointikenttään. Tämän henkisen pulppuilun ulkopuolelle asia ei mene. Sillä olen monille "poliittinen vihollinen". Ja sellaisia ei kehuta. ; Jos avoimesti fantasioisin homoseksuaalien ampumisella, olisi tilanne luonnollisesti aivan toinen. Silloin saisin ihmisten arvostuksen.

Tässä kohden onkin melko selvää että kun kristityt kauhistelevat ateistejen arvotyhjiötä ja moraalikatoa ei kysymys oikeasti ole lasten parhaasta tai perhearvoista. Nämä sanat ovat merkityksettömiä. Tärkeällä sijalla on puolenotto sen hetken merkittävissä ideologiamittelöissä. Ja tällä hetkellä tärkeää ei ole lasten hyvä kohtelu vaan se asettuuko liberaalien vai konservatiivien puolelle. ; Jos puolustat poliittisesti oikeaa väriä saat anteeksi mitä tahansa. Viat ja synnit ovat relevantteja vain jos niillä voidaan mustamaalata vihollista. Jos tämä ei päde, aivan samoja ja pienempiäkin rikkeitä kutsutaan "mitättömiksi" ja "pieniksi" ja "elämään kuuluviksi". Ei siksi mitä ne ovat sisällöllisesti vaan sitä kautta mitä ideologiaa niiden harrastaja itse yksilönä edustaa.

Koska henki on tämä, on selvää että kun kristitty puhuu moraalista hän ei puhu moraalista vaan poliittisesta vallasta. Tämä paljastus on poliittisen yleisön kohdalla sama kuin mitä avion ulkopuolinen lapsi olisi ollut paljastuksena Timo Soinille.

]]>
3 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238261-hyva-uudelleensyntyneille-kristityille-kelpaava-ateisti#comments Ateismi Hallitus perussuomalaiset Nihilismi Perhearvot Sat, 10 Jun 2017 18:36:57 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238261-hyva-uudelleensyntyneille-kristityille-kelpaava-ateisti
Kuinka perustuslaillisten oikeuksien pyytäminen koetaan painostukseksi http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237368-kuinka-perustuslaillisten-oikeuksien-pyytaminen-koetaan-painostukseksi <p>Uskonto on yleisesti ottaen vaikea aihe. Se vaatii paljon sosiaalista tasapainoilua. Tästä hyvän esimerkin antaa äitini. Olimme aivan vähän aikaa sitten puhelimessa. Siinä keskustellessaan hän koki tarpeelliseksi nostaa esiin maailmankuvaeromme; Hän kertoi olevansa tyytyväinen siitä, että hän ei ole mitenkään puuttunut &quot;uskonelämääni&quot;. (Sana oli mielestäni <a href="https://youtu.be/iYFn7z1Z1Yg">vähintään hitusen onnahtava</a>, mutta hän käytti sitä.)<br /><br /><strong>Olin aluksi, muutamat ensimmäiset sekunnit, hieman huvittunut tästä huomautuksesta. </strong><br /><br />Sillä mieleeni tulvehti hänen ensireaktionsa kun hän kuuli kristillisyydestä irtautumisestani (itku ja raivoaminen). Mieleeni tuli sekin, miten olen hänen luona vieraillessaan aivan tavallisesti käynyt kirkossa koska se kuuluu hänen elämäntapaansa. Tämänlaisista asioista ei ikään kuin edes tarvitse keskustella koska lähtökohtana on se, että asia on minulle OK.<br /><br />Jännittävää tässä on sekin että minun oletetaan joustavan joka kerran - kun viimeksikin niin miksi ei tälläkin kertaa -&nbsp; hengessä. Itse en ole vienyt häntä kertaakaan ateistisiin tilaisuuksiin tai edes miekkailemaan. (Sen sijaan minun kylään tullessani on tehty siten että ensin on sovittu että tulen. Sitten juuri lähtöä ennen on sanottu että en saa kuskata harjoitusmiekkojani mukaan. Ja oletetaan että tämä ei vaikuta sopimukseen. Olen toki silti ottanut ja jos ei olisi kelvannut olisin lähtenyt kotiin. Jokin raja minullakin!)<br /><br />Samoin olen saanut kuulla kuinka hän on pappinsa kanssa keskustellut vakaumusasioistani ja miten papilla on ollut ties mitä kannanottoja &quot;erämaakausista&quot; joita sitten olen saanut kuulla sekä äidiltäni että puskaradiosta. On selvää että tämänlainen kuultu lausunto kertoo pettymyksestä ja voidaan nähdä epätyytyväisyyden suuntaisena. Jos olisin sosiaalinen ja välittäisin tämänlaisista, se voisi olla raskasta.<br /><br /><strong>Mutta sitten en ollut huvittunut.</strong><br /><br />Huvittavaa tässä tilanteessa on tietenkin se, että minä näen toteutuneen asiantilan. Mutta en näe sitä mitä on jätetty sanomatta. Äitini taas näkee vaivaa. Asia varmasti kaivelee häntä syvästi. Tässä mielessä hän noudattaa hyvän tavan harmaasävyisiä rajoja. Ja monesti hän ei varmasti edes ymmärrä miten asiat ja niiden toistuvuus koetaan. Koska hän ei ole itse elänyt vastaavassa tilanteessa. Hänen kokemusmaailmassan hän vaan tekee omiaan ja ottaa minut mukaan. Ja toisaalta hän pitää rajansa eikä suostu asioihin jotka ovat hänen omaatuntoaan vastaan. Tässä jää helposti näkemättä että teen joka kerran hieman vaivaa sen kanssa että en toimi hänen kirkkonsa kanssa samalla tavalla kuin hän miekkojeni kanssa.<br /><br /><strong>Tämänlainen ilmapiiri on hankala sosiaalisena. Mutta vielä kummaisammaksi se muuttuu jos puhutaan juridiikasta.</strong><br /><br />Näin kevätjuhlan aikaan alkaa nousemaan perinteisiä keskusteluja ongelmista. Tänään on puhututtanut se, miten<a href="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005223518.html"> ei-kristittyjä ja/eli ateistien jne. lapsia </a>on käsitelty <a href="https://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/uskonnottomat-ry-kanteli-hyllykallion-alakoulusta-musiikin-tunnilla-on-laulettu-virsi%C3%A4-1.2296823">erikoisella tavalla</a>. <em>&quot;Seinäjoella sijaitsevasta Hyllykallion koulusta tehty kantelu on poikkeuksellinen, sillä se pitää sisällään ennätysmäärän kohtia, joihin on puututtu.&quot; </em><br />Joulujuhlissa on kristillistä sisältöä, ateistienkin lapsille on jaettu <em><strong>&quot;Raamattuja&quot;</strong></em> lupaa kysymättä, ruokarukouksiin ovat osallistuneet kaikki riippumatta siitä mikä on vanhempien kanta asiaan.<em> &quot;Kantelun mukaan koulussa rukoillaan opettajan johdolla ennen ruokailua. Virsivisan vapaaehtoisuudesta ei tullut tietoa koteihin, ja kaikki lapset opettelevat virsiä kanttorin johdolla. Oppilaille on jaettu Uudet testamentit. Leirikoulu on järjestetty yhdessä seurakunnan kanssa, ja joulujuhlissa on luettu jouluevankeliumi ja laulettu useita kristillisiä joululauluja. Musiikin tunnilla on laulettu silloin tällöin virsiä, ja myös uskonnotonta oppilasta on kehotettu laulamaan.&quot; </em><br /><br />Tämä <a href="https://www.ilkka.fi/tilaajalle/maakunta/sein%C3%A4jokelainen-is%C3%A4-toivoo-kouluun-vaihtoehtoa-uskonnollisille-tilaisuuksille-asioiden-kuuluukin-muuttua-1.2172835">ei tietenkään ole mitään uutta Seinäjoen alueella</a>, kuten <strong>Mikko Muilun</strong> haastattelusta voi saada irti. Kiinnostavaa on huomata miten hänen kantansa on se mikä se usein on. Kysymys ei ole uskonnon kieltämisestä koulussa vaan jostain ihan muusta. <em>&quot;Jos olisi hyvä vaihtoehto joulukirkolle, lapsemme osallistuisi siihen toimintaan. Muilun mielestä esimerkiksi museot voisivat olla hyvä vaihtoehto. Isä ei halua kieltää uskontoja tai niiden opetusta. Hänen mielestään uskonnollinen kasvatus ei kuitenkaan kuulu kouluihin.&quot; </em><br /><br />Tässä kohden kysymys on Uskonnonvapauslain 11&sect;. Joka kuuluu perustuslakiin. Toisin sanoen se on yksi vahvimmista laeista ja oleellisimmiksi nähdyistä oikeuksista.&nbsp; <em>&quot;Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.&quot; </em>Tässä kohden kanta toki näyttää yleisesti ottaen siltä että &quot;jokainen&quot; ei tarkoita lapsia. Lapsen oikeudet delegoidaan hänen vanhemmilleen. Kristittyjen kohdalla. Kuitenkin jos vanhemmat ovat ateisteja, kristityt kokevat että olisi &quot;pikkumaista&quot; vaatia perustuslaillisia oikeuksiaan. Ja siksi asioita tulisi vaan saada tehdä. (Haluaisin nähdä heidät itsensä pakkolaulamassa islamistisia lauluja jatkuvasti. 100% ateistien kieltäymyslupaa moittivista kristityistä vanhemmista ei suostuisi laulamaan mukana islamilaisia lauluja.)<br /><br />On kuitenkin hyvä huomata pahastumiset. Monet uskovaiset ovat kokeneet valituksen syvästi loukkaavana. Tämä nähdään painostuksena. Tästä asiallisinta linjaa edustaa Seinäjoen seurakunnan kappalainen ja Aito Avioliitto -aktivisti <strong>Tapio Hirvilammi</strong>. Hän sanonut asiasta antamani linkin kommenteissa. <em>&quot;Olen surullinen, että tällä paikkakunnalla on koteja, joista nousee julkisuuteen niin kammottavia ajatuksia, että on päädytty kantelemaan kristinuskon esilläpitämisestä koulussa. Toivon, että opettajat eivät väsy, uuvu tai ryhdy pelkäämään uskonnottomat ry:n nimettömänä julkaistussa painostuksessa.&quot;</em><br /><br />Hänen näkökulmansa on siis se, että hän sekoittaa toisiinsa (1) kristittyjen harrastaman kristinuskon esilläolon samaksi kuin (2) se että pakotetaan kaikki osallistumaan kristilliseen toimintaan. Toisin sanoen jos jälkimmäistä ei saa tehdä niin sitten se tarkoittaisi samaa kuin ensimmäinen. Mielestäni asia voi olla tuolla tavalla vain jos käsiteltävä uskonto/suuntaus on hyvin tyrkyttävä ja teokraattinen, sellainen jossa vääräuskoisten pakottaminen kuuluisi jotenkin niin oleellisesti doktriiniin että ilman tämänlaista pakkokäännytysasennetta uskovainen ei edustaisi tätä uskontoa/suuntausta.<br /><br />Tämänlaiset ihmiset eivät halua nähdä vaivaa. He elävät kulttuurissa ja kokevat omistavansa sen. (<a href="https://youtu.be/eHX-QrH7gjo">Mikä ei ole mitenkään erikoinen tilanne</a>.) Kun itse ei olla koskaan suostuttu toimimaan itselle epämiellyttävällä tavalla tälläisissä asioissa, ei välttämättä tiedosteta miten eriuskoisten toimintaan mukanaoleminen ei ole välttämättä kovinkaan miellyttävää. (Etenkään kun se tapahtuu aina samaan suuntaan.) He eivät suostu tekemään mitään omaatuntoaan vastaan - itse asiassa aivan tavallisesti<a href="https://youtu.be/HPILHMScODw"> haluavat tyystin kieltää sellaisia</a> - ja haluavat silti että kaikki osallistuvat niihin asioihin joista he pitävät.<br /><br />Netti on tässä ollut vieläkin pelottavampi. Vihaiset ja pahastuneet pohjanmaalaiset, jotka näkevät ateismin liberaalin monikultturismin valtionpetturuutena, ovat tarttuneet erityisen hanakasti nimettömyysasiaan. Heistä kantelu tulisi aina tehdä nimellä. He ovat kiinnostuneita persoonasta ja asuinpaikasta sellaisella asenteella, että ne itsessään ovat hyvä syy siihen että kanteluita on nimenomaan asiallista hoitaa myös nimettömänä. Ihan siksi että seuraukset perustuslaillisen oikeuksiensa vaatimisesta lakitupateitse voi johtaa &quot;keskusteluihin&quot;. Joissa saattaa Pohjalaisen temperamentin puolesta olla äänessä muukin kuin kieli. Heidän ongelmansa ei enää ollut ignorantti vihjeetön laiskuus jossa ei haluta nähdä vaivaa toisen asemaan menemiseen ja sen perustuslakiin peilaamiseen asti. Heidän ongelmansa on se, että tätä vaivaa halutaisiin nähdä enemmänkin. Koska he haluavat ns. ilmaista sananvastuun seurauksia kanssaan erimielisille.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uskonto on yleisesti ottaen vaikea aihe. Se vaatii paljon sosiaalista tasapainoilua. Tästä hyvän esimerkin antaa äitini. Olimme aivan vähän aikaa sitten puhelimessa. Siinä keskustellessaan hän koki tarpeelliseksi nostaa esiin maailmankuvaeromme; Hän kertoi olevansa tyytyväinen siitä, että hän ei ole mitenkään puuttunut "uskonelämääni". (Sana oli mielestäni vähintään hitusen onnahtava, mutta hän käytti sitä.)

Olin aluksi, muutamat ensimmäiset sekunnit, hieman huvittunut tästä huomautuksesta.

Sillä mieleeni tulvehti hänen ensireaktionsa kun hän kuuli kristillisyydestä irtautumisestani (itku ja raivoaminen). Mieleeni tuli sekin, miten olen hänen luona vieraillessaan aivan tavallisesti käynyt kirkossa koska se kuuluu hänen elämäntapaansa. Tämänlaisista asioista ei ikään kuin edes tarvitse keskustella koska lähtökohtana on se, että asia on minulle OK.

Jännittävää tässä on sekin että minun oletetaan joustavan joka kerran - kun viimeksikin niin miksi ei tälläkin kertaa -  hengessä. Itse en ole vienyt häntä kertaakaan ateistisiin tilaisuuksiin tai edes miekkailemaan. (Sen sijaan minun kylään tullessani on tehty siten että ensin on sovittu että tulen. Sitten juuri lähtöä ennen on sanottu että en saa kuskata harjoitusmiekkojani mukaan. Ja oletetaan että tämä ei vaikuta sopimukseen. Olen toki silti ottanut ja jos ei olisi kelvannut olisin lähtenyt kotiin. Jokin raja minullakin!)

Samoin olen saanut kuulla kuinka hän on pappinsa kanssa keskustellut vakaumusasioistani ja miten papilla on ollut ties mitä kannanottoja "erämaakausista" joita sitten olen saanut kuulla sekä äidiltäni että puskaradiosta. On selvää että tämänlainen kuultu lausunto kertoo pettymyksestä ja voidaan nähdä epätyytyväisyyden suuntaisena. Jos olisin sosiaalinen ja välittäisin tämänlaisista, se voisi olla raskasta.

Mutta sitten en ollut huvittunut.

Huvittavaa tässä tilanteessa on tietenkin se, että minä näen toteutuneen asiantilan. Mutta en näe sitä mitä on jätetty sanomatta. Äitini taas näkee vaivaa. Asia varmasti kaivelee häntä syvästi. Tässä mielessä hän noudattaa hyvän tavan harmaasävyisiä rajoja. Ja monesti hän ei varmasti edes ymmärrä miten asiat ja niiden toistuvuus koetaan. Koska hän ei ole itse elänyt vastaavassa tilanteessa. Hänen kokemusmaailmassan hän vaan tekee omiaan ja ottaa minut mukaan. Ja toisaalta hän pitää rajansa eikä suostu asioihin jotka ovat hänen omaatuntoaan vastaan. Tässä jää helposti näkemättä että teen joka kerran hieman vaivaa sen kanssa että en toimi hänen kirkkonsa kanssa samalla tavalla kuin hän miekkojeni kanssa.

Tämänlainen ilmapiiri on hankala sosiaalisena. Mutta vielä kummaisammaksi se muuttuu jos puhutaan juridiikasta.

Näin kevätjuhlan aikaan alkaa nousemaan perinteisiä keskusteluja ongelmista. Tänään on puhututtanut se, miten ei-kristittyjä ja/eli ateistien jne. lapsia on käsitelty erikoisella tavalla. "Seinäjoella sijaitsevasta Hyllykallion koulusta tehty kantelu on poikkeuksellinen, sillä se pitää sisällään ennätysmäärän kohtia, joihin on puututtu."
Joulujuhlissa on kristillistä sisältöä, ateistienkin lapsille on jaettu "Raamattuja" lupaa kysymättä, ruokarukouksiin ovat osallistuneet kaikki riippumatta siitä mikä on vanhempien kanta asiaan. "Kantelun mukaan koulussa rukoillaan opettajan johdolla ennen ruokailua. Virsivisan vapaaehtoisuudesta ei tullut tietoa koteihin, ja kaikki lapset opettelevat virsiä kanttorin johdolla. Oppilaille on jaettu Uudet testamentit. Leirikoulu on järjestetty yhdessä seurakunnan kanssa, ja joulujuhlissa on luettu jouluevankeliumi ja laulettu useita kristillisiä joululauluja. Musiikin tunnilla on laulettu silloin tällöin virsiä, ja myös uskonnotonta oppilasta on kehotettu laulamaan."

Tämä ei tietenkään ole mitään uutta Seinäjoen alueella, kuten Mikko Muilun haastattelusta voi saada irti. Kiinnostavaa on huomata miten hänen kantansa on se mikä se usein on. Kysymys ei ole uskonnon kieltämisestä koulussa vaan jostain ihan muusta. "Jos olisi hyvä vaihtoehto joulukirkolle, lapsemme osallistuisi siihen toimintaan. Muilun mielestä esimerkiksi museot voisivat olla hyvä vaihtoehto. Isä ei halua kieltää uskontoja tai niiden opetusta. Hänen mielestään uskonnollinen kasvatus ei kuitenkaan kuulu kouluihin."

Tässä kohden kysymys on Uskonnonvapauslain 11§. Joka kuuluu perustuslakiin. Toisin sanoen se on yksi vahvimmista laeista ja oleellisimmiksi nähdyistä oikeuksista.  "Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen." Tässä kohden kanta toki näyttää yleisesti ottaen siltä että "jokainen" ei tarkoita lapsia. Lapsen oikeudet delegoidaan hänen vanhemmilleen. Kristittyjen kohdalla. Kuitenkin jos vanhemmat ovat ateisteja, kristityt kokevat että olisi "pikkumaista" vaatia perustuslaillisia oikeuksiaan. Ja siksi asioita tulisi vaan saada tehdä. (Haluaisin nähdä heidät itsensä pakkolaulamassa islamistisia lauluja jatkuvasti. 100% ateistien kieltäymyslupaa moittivista kristityistä vanhemmista ei suostuisi laulamaan mukana islamilaisia lauluja.)

On kuitenkin hyvä huomata pahastumiset. Monet uskovaiset ovat kokeneet valituksen syvästi loukkaavana. Tämä nähdään painostuksena. Tästä asiallisinta linjaa edustaa Seinäjoen seurakunnan kappalainen ja Aito Avioliitto -aktivisti Tapio Hirvilammi. Hän sanonut asiasta antamani linkin kommenteissa. "Olen surullinen, että tällä paikkakunnalla on koteja, joista nousee julkisuuteen niin kammottavia ajatuksia, että on päädytty kantelemaan kristinuskon esilläpitämisestä koulussa. Toivon, että opettajat eivät väsy, uuvu tai ryhdy pelkäämään uskonnottomat ry:n nimettömänä julkaistussa painostuksessa."

Hänen näkökulmansa on siis se, että hän sekoittaa toisiinsa (1) kristittyjen harrastaman kristinuskon esilläolon samaksi kuin (2) se että pakotetaan kaikki osallistumaan kristilliseen toimintaan. Toisin sanoen jos jälkimmäistä ei saa tehdä niin sitten se tarkoittaisi samaa kuin ensimmäinen. Mielestäni asia voi olla tuolla tavalla vain jos käsiteltävä uskonto/suuntaus on hyvin tyrkyttävä ja teokraattinen, sellainen jossa vääräuskoisten pakottaminen kuuluisi jotenkin niin oleellisesti doktriiniin että ilman tämänlaista pakkokäännytysasennetta uskovainen ei edustaisi tätä uskontoa/suuntausta.

Tämänlaiset ihmiset eivät halua nähdä vaivaa. He elävät kulttuurissa ja kokevat omistavansa sen. (Mikä ei ole mitenkään erikoinen tilanne.) Kun itse ei olla koskaan suostuttu toimimaan itselle epämiellyttävällä tavalla tälläisissä asioissa, ei välttämättä tiedosteta miten eriuskoisten toimintaan mukanaoleminen ei ole välttämättä kovinkaan miellyttävää. (Etenkään kun se tapahtuu aina samaan suuntaan.) He eivät suostu tekemään mitään omaatuntoaan vastaan - itse asiassa aivan tavallisesti haluavat tyystin kieltää sellaisia - ja haluavat silti että kaikki osallistuvat niihin asioihin joista he pitävät.

Netti on tässä ollut vieläkin pelottavampi. Vihaiset ja pahastuneet pohjanmaalaiset, jotka näkevät ateismin liberaalin monikultturismin valtionpetturuutena, ovat tarttuneet erityisen hanakasti nimettömyysasiaan. Heistä kantelu tulisi aina tehdä nimellä. He ovat kiinnostuneita persoonasta ja asuinpaikasta sellaisella asenteella, että ne itsessään ovat hyvä syy siihen että kanteluita on nimenomaan asiallista hoitaa myös nimettömänä. Ihan siksi että seuraukset perustuslaillisen oikeuksiensa vaatimisesta lakitupateitse voi johtaa "keskusteluihin". Joissa saattaa Pohjalaisen temperamentin puolesta olla äänessä muukin kuin kieli. Heidän ongelmansa ei enää ollut ignorantti vihjeetön laiskuus jossa ei haluta nähdä vaivaa toisen asemaan menemiseen ja sen perustuslakiin peilaamiseen asti. Heidän ongelmansa on se, että tätä vaivaa halutaisiin nähdä enemmänkin. Koska he haluavat ns. ilmaista sananvastuun seurauksia kanssaan erimielisille.

]]>
6 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237368-kuinka-perustuslaillisten-oikeuksien-pyytaminen-koetaan-painostukseksi#comments Ateismi Sekularismi Uskonnonvapaus Uskonnonvapauslaki Uskontokritiikki Tue, 23 May 2017 21:19:39 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237368-kuinka-perustuslaillisten-oikeuksien-pyytaminen-koetaan-painostukseksi
Ateismi on rakenteellisesti uskonto http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236155-ateismi-on-rakenteellisesti-uskonto <p>Kun olen keskustellut ateistien, agnostikkojen ja itseään uskonnottomina pitävien kanssa siitä, onko kaikilla ihmisillä &quot;uskonnollinen&quot; maailmankatsomus, niin monilla on ollut todella vaikeuksia käsittää sitä miten esimerkiksi ateisti voisi olla uskovainen ja harjoittaa uskontoa. Tämän vuoksi pyrin nyt lyhyesti vielä kiteyttämään sen, miksi ateisti on uskovainen ja ateismi on uskonto.</p><p>Kristinusko määritellään yleisesti uskonnoksi, koska se sisältää yliluonnollisen selityksen maailmankaikkeudelle, se sisältää absoluutin joka ei muutu, sekä siihen sisältyy jumalanpalvelusmenot. Monille voi tulla nyt yllätyksenä se, että esimerkiksi ateismi sisältää nämä kaikki samat ulottuvuudet! Ateismi sisältää yliluonnollisen selityksen maailmankaikkeudelle, se sisältää absoluutin joka ei muutu, sekä siihen sisältyy jumalanpalvelusmenot. Katsotaanpa nyt lyhyesti perusteet esittämälleni.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>1) ATEISMIN YLILUONNOLLINEN SELITYS MAAILMANKAIKKEUDELLE</strong></p><p>Ateistinen naturalismi perustuu uskoon, että kaikki on syntynyt ja kehittynyt, vain luonnollisten tekijöiden kautta. Maailmankaikkeuden olemassaololle on vain kaksi mahdollista vaihtoehtoa. Sillä on joko alku tai sitten se on iankaikkinen (aina olemassa ollut). Kun ateistinen naturalismi pyrkii selittämään näitä kahta vaihtoehtoa maailmankaikkeudelle, niin se joutuu kummassakin tapauksessa olettamaan yliluonnollisen (luonnonlakien vastaisen) tapahtuneen.</p><p><u><strong>Jos maailmankaikkeudella on alku</strong></u>, niin se rikkoo termodynamiikan ensimmäistä lakia. Termodynamiikan ensimmäinen pääsääntö (laki) sanoo, että energiaa/materiaa ei voida luoda eikä hävittää. Ainoastaan muuttaa muodosta toiseen. Termodynamiikan ensimmäisen lain mukaan materiaa ei voi luoda tyhjästä luonnollisten prosessien kautta. Tämän vuoksi energia/materian syntyminen tyhjästä on yliluonnollinen (luonnonlakien vastainen) tapahtuma. Jos maailmankaikkeus on saanut joskus alkunsa, niin sen on täytynyt olla yliluonnollinen tapahtuma, koska elotonta luontoa tutkivien tieteiden olennaisin laki sanoo, ettei luonnolliset prosessit voi luoda materiaa.&nbsp;</p><p>Kristinusko selittää tämän yliluonnollisen tapahtuman tuonpuoleisen Luoja Jumalan luomisena, kun taas ateismi lukee tämän yliluonnollisen kyvyn (luoda materiaa) maailmankaikkeudelle, eli aineelle itselleen. Näin ateismi lukee aineelle ominaisuuksia (kykyjä), jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle. Lisäksi ateistinen käsitys, jonka mukaan maailmankaikkeus synnytti itsensä tyhjästä, on logiikan vastainen, koska sen tarvitsisi olla ensin olemassa, ennen kuin se voisi aiheuttaa itsensä.</p><p><u><strong>Jos maailmankaikkeus on ikuinen</strong></u>, niin se rikkoo termodynamiikan toista lakia. Termodynamiikan toinen pääsääntö (laki) sanoo, että maailmankaikkeuden työhön hyödynnettävissä olevan energian määrä laskee, asiat menevät alamäkeä &rarr; entropia kasvaa. Entropia on epäjärjestyksen määrä. Termodynamiikan toisen lain mukaan järjestelmä rapistuu tai kuluu ja sillä on taipumus mennä kohti epäjärjestystä &rarr; kaikki ajautuu järjestyksestä kaaokseen.&nbsp;</p><p>Koska energiaa ei voida luoda tunnettujen lakien mukaan ja massa-energian kokonaismäärä on vakio, sekä työhön hyödynnettävän energian määrä vähenee (lopuksi kaikkialla maailmankaikkeudessa olisi sama lämpötila ja enempi työ ei olisi mahdollista), niin tämä osoittaa sen, että maailmankaikkeudella täytyy olla alku, jolloin käyttökelpoisen energian määrä oli suuri ja se on nyt kulumassa loppuun. Koska maailmankaikkeuden käyttökelpoinen energia on kulumassa loppuun, niin se osoittaa ettei maailmankaikkeus ole iankaikkinen. Käsitys iankaikkisesta maailmankaikkeudesta on näin uskoa yliluonnolliseen (termodynamiikan toisen lain vastaiseen) näkemykseen. Jos ateistit sanovat, että maailmankaikkeus on iankaikkinen, niin he lukevat energia/aineelle yliluonnollisia ominaisuuksia, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle.</p><p>Olipa siis maailmankaikkeus saanut alkunsa tyhjästä tai iankaikkinen, niin kummassakin tapauksessa ateistinen naturalismi joutuu lukemaan aineelle yliluonnollisia (jumalallisia) ominaisuuksia, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle. Näin ateismi sisältää yliluonnollisen selityksen maailmankaikkeudelle.</p><p>Tällä videolla perustelen,&nbsp;miksi ateismi liukuu yliluonnolliseen (luonnollisen vastaiseen) näkemykseen kohdasta 15:30 - 19:50.&nbsp;</p><p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/fnEjLNGy54U?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/fnEjLNGy54U?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>&nbsp;</p><p><strong>2) ATEISMIN ABSOLUUTTI</strong></p><p>Ateismin absoluutti on usko naturalismiin, eli siihen, että kaikki on syntynyt vain luonnollisten tekijöiden kautta (ei ole yliluonnollista). Ateistit sanovat usein, että heidän käsityksensä eivät ole kiveen hakattuja, niin kuin uskonnoissa, mutta samalla he eivät ole valmiita luopumaan heidän omasta absoluutistaan naturalismista, joka on heidän kiveen hakattu absoluutti, joka ei muutu. Heidän teoriansa voivat muuttua, mutta vain heidän absoluuttinsa eli naturalismin (käsitystä, että kaikki on syntynyt vain ja ainoastaan luonnollisten tekijöiden kautta) sisällä ja rajoissa. Sekulaarit tutkijat eivät ole valmiita hylkäämään heidän absoluuttiaan, eli naturalismia.</p><p>Esim, evoluutiobiologi Professori <strong>Richard Lewontin</strong> toteaa:</p><ul><li><em>&rdquo;Me olemme tieteen puolella siitä huolimatta, että jotkut sen ajatusrakennelmat ovat selvästi järjettömiä, siitä huolimatta, että se on epäonnistunut täyttämään monia sen liioiteltuja lupauksia terveydestä ja elämästä, siitä huolimatta, että tiedeyhteisö sietää toteen näyttämättömiä &lsquo;se nyt vaan on niin&rsquo; -tarinoita, <u><strong>koska meillä on ennakkositoutuminen, sitoutuminen materialismiin.</strong></u> Kyse ei ole siitä, että tieteen menetelmät tai vakiintuneet tavat jotenkin pakottavat meidät hyväksymään aineellisen selityksen ilmiömaailmasta, <strong><u>vaan päinvastoin me olemme jo ennakkoon aineellisiin syihin sitoutumisemme johdosta pakotettuja luomaan tutkimuskoneiston ja käsitekokonaisuuksia, jotka tuottavat aineellisia selityksiä,</u></strong> siitä huolimatta miten vasta-intuitiivisia, siitä huolimatta miten hämmentäviä maallikoille. <strong><u>Sitä paitsi materialismi on ehdoton, sillä emme voi päästää Jumalan jalkaa oven väliin.</u></strong>&rdquo;</em> Richard Lewontin, &lsquo;Billions and billions of demons&rsquo;, The New York Review, January 9, 1997, p. 31.</li></ul><p>Näin ateistinen naturalismi on itsessään uskonnollinen näkemys, koska luonnontieteellisesti ei pystytä todistamaan sitä, että kaikki olisi syntynyt vain ja ainoastaan luonnollisten tekijöiden kautta, sekä se sisältää uskonnollisen absoluutin, juuri samoin kuin esimerkiksi kristinusko.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>3) ATEISMIN JUMALANPALVELUSMENOT</strong></p><p><strong>Ralp Shallis</strong> kirjoittaa näin:</p><ul><li><em>&rdquo;Koska &rdquo;luonto&rdquo; on itseasiassa &rdquo;jumala&rdquo; (kyvyssään luoda aine, elämä ja älykkyys) voidaan kysyä, mistä koostuu tämän jumaluuden palvonta. Koska ihminen on elämän kaikkein kehittynein muoto tällä planeetalla, ihminen on luonnon eli jumaluuden kaikkein kehittynein muoto. Toisin sanoen, jos luonto on &rdquo;jumala&rdquo;, ihminen on kaikkein &rdquo;jumalallisin&rdquo; olento, ihminen on itse itselleen jumala.&rdquo; </em>(Shallis 1983: 108)</li></ul><p>Kun ateismi liukuu panteismiin jumalallistamaan luonnon (lukee luonnolle kykyjä, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle) ja ihminen on tämän jumalallisen luonnon kehittynein muoto, niin se johtaa siihen, että ihminen on itselleen jumala. Sekulaarin humanismin, joka on ateismin jatkumo, todellisuuskäsitys vahvistaa tämän.&nbsp;</p><p><u><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Sekulaari_humanismi" target="_blank">Wikipedia kertoo sekulaarista humanismista näin</a></u>:</p><ul><li><em>&rdquo;Kansainvälisen humanistisen ja eettisen liiton IHEU:n määritelmän mukaan &rdquo;humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Se ei ole jumalauskoinen, eikä se hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä.&rdquo;</em></li></ul><p>Sekulaari humanismi on elämänkäsitys, joka ei hyväksy tuonpuoleista Luoja Jumalaa selitykseksi todellisuudelle. Tällä perusteella tämä elämänkäsitys väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Toisin sanoen, kun sekulaari humanismi kieltää tuonpuoleisen Luoja Jumalan todellisuuden alkuperänä, niin se jumalallistaa luonnon, ja antaa sen kehittyneimmälle muodolle &rarr; ihmiselle oikeuden määrittää elämän merkitys ja muoto. Kristinuskon mukaan tämä oikeus kuuluu, vain ja ainoastaan Jumalalle! Näin ateistinen elämänkäsitys lukee ihmiselle niitä oikeuksia, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle.</p><p>Raamattu kertoo kristillisestä jumalanpalveluksesta näin:</p><ul><li><em>&rdquo;Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.&rdquo;</em> (Room.12:1-2)</li></ul><p>Kristillinen jumalanpalvelus on sitä, että ihminen antaa koko ruumiinsa (elämänsä) Jumalalle sitä kautta, että hän hylkää tämän maailmanajan muotomenot ja muuttuu mielen uudistuksen kautta, Jumalan armosta, elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. Toisin sanoen, kristillinen jumalanpalvelus lähtee siitä, että ihminen kuuntelee sitä, mikä on Jumalan sanan mukaan hyvää ja otollista ja täydellistä ja pyrkii sitten elämään ja vaeltamaan sen mukaan.</p><p>Ateistinen jumalanpalvelus vastaa muuten kristillistä, mutta se vaihtaa tuonpuoleisen Jumalan tilalle ihmisen määrittämään sen, mikä on hyvää ja otollista ja täydellistä ihmiselle, koska ateistisen elämänkäsityksen mukaan ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Näin ateistinen jumalanpalvelus vastaa rakenteensa puolesta kristillistä jumalanpalvelusta, mutta niiden palvonnan kohteet eroavat. Kun kristityt palvelevat elämällään yliluonnollista Luoja Jumalaa, toteuttaen Hänen tahtoaan, niin ateistit palvelevat elämällään luonnollista ihmistä, toteuttaen ihmisen tahtoa!</p><p>&nbsp;</p><p><strong>SUMMA SUMMARUM</strong></p><p>Ateismi on &quot;uskonto&quot;, koska se sisältää yliluonnollisen selityksen maailmankaikkeudelle, sekä absoluutin (naturalismi), josta ei olla valmiita luopumaan ja jumalanpalvelusmenot. Kun kuulet seuraavan kerran ateistin sanovan, että ateismi on yhtä paljon uskonto, kuin postimerkkien keräilemättä jättäminen on harrastus, niin voit edellä mainittujen esimerkkien kautta osoittaa hänelle, miksi ateisti on tosiasiassa fundamentalistinen &quot;postimerkkien keräilijä&quot;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun olen keskustellut ateistien, agnostikkojen ja itseään uskonnottomina pitävien kanssa siitä, onko kaikilla ihmisillä "uskonnollinen" maailmankatsomus, niin monilla on ollut todella vaikeuksia käsittää sitä miten esimerkiksi ateisti voisi olla uskovainen ja harjoittaa uskontoa. Tämän vuoksi pyrin nyt lyhyesti vielä kiteyttämään sen, miksi ateisti on uskovainen ja ateismi on uskonto.

Kristinusko määritellään yleisesti uskonnoksi, koska se sisältää yliluonnollisen selityksen maailmankaikkeudelle, se sisältää absoluutin joka ei muutu, sekä siihen sisältyy jumalanpalvelusmenot. Monille voi tulla nyt yllätyksenä se, että esimerkiksi ateismi sisältää nämä kaikki samat ulottuvuudet! Ateismi sisältää yliluonnollisen selityksen maailmankaikkeudelle, se sisältää absoluutin joka ei muutu, sekä siihen sisältyy jumalanpalvelusmenot. Katsotaanpa nyt lyhyesti perusteet esittämälleni.

 

1) ATEISMIN YLILUONNOLLINEN SELITYS MAAILMANKAIKKEUDELLE

Ateistinen naturalismi perustuu uskoon, että kaikki on syntynyt ja kehittynyt, vain luonnollisten tekijöiden kautta. Maailmankaikkeuden olemassaololle on vain kaksi mahdollista vaihtoehtoa. Sillä on joko alku tai sitten se on iankaikkinen (aina olemassa ollut). Kun ateistinen naturalismi pyrkii selittämään näitä kahta vaihtoehtoa maailmankaikkeudelle, niin se joutuu kummassakin tapauksessa olettamaan yliluonnollisen (luonnonlakien vastaisen) tapahtuneen.

Jos maailmankaikkeudella on alku, niin se rikkoo termodynamiikan ensimmäistä lakia. Termodynamiikan ensimmäinen pääsääntö (laki) sanoo, että energiaa/materiaa ei voida luoda eikä hävittää. Ainoastaan muuttaa muodosta toiseen. Termodynamiikan ensimmäisen lain mukaan materiaa ei voi luoda tyhjästä luonnollisten prosessien kautta. Tämän vuoksi energia/materian syntyminen tyhjästä on yliluonnollinen (luonnonlakien vastainen) tapahtuma. Jos maailmankaikkeus on saanut joskus alkunsa, niin sen on täytynyt olla yliluonnollinen tapahtuma, koska elotonta luontoa tutkivien tieteiden olennaisin laki sanoo, ettei luonnolliset prosessit voi luoda materiaa. 

Kristinusko selittää tämän yliluonnollisen tapahtuman tuonpuoleisen Luoja Jumalan luomisena, kun taas ateismi lukee tämän yliluonnollisen kyvyn (luoda materiaa) maailmankaikkeudelle, eli aineelle itselleen. Näin ateismi lukee aineelle ominaisuuksia (kykyjä), jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle. Lisäksi ateistinen käsitys, jonka mukaan maailmankaikkeus synnytti itsensä tyhjästä, on logiikan vastainen, koska sen tarvitsisi olla ensin olemassa, ennen kuin se voisi aiheuttaa itsensä.

Jos maailmankaikkeus on ikuinen, niin se rikkoo termodynamiikan toista lakia. Termodynamiikan toinen pääsääntö (laki) sanoo, että maailmankaikkeuden työhön hyödynnettävissä olevan energian määrä laskee, asiat menevät alamäkeä → entropia kasvaa. Entropia on epäjärjestyksen määrä. Termodynamiikan toisen lain mukaan järjestelmä rapistuu tai kuluu ja sillä on taipumus mennä kohti epäjärjestystä → kaikki ajautuu järjestyksestä kaaokseen. 

Koska energiaa ei voida luoda tunnettujen lakien mukaan ja massa-energian kokonaismäärä on vakio, sekä työhön hyödynnettävän energian määrä vähenee (lopuksi kaikkialla maailmankaikkeudessa olisi sama lämpötila ja enempi työ ei olisi mahdollista), niin tämä osoittaa sen, että maailmankaikkeudella täytyy olla alku, jolloin käyttökelpoisen energian määrä oli suuri ja se on nyt kulumassa loppuun. Koska maailmankaikkeuden käyttökelpoinen energia on kulumassa loppuun, niin se osoittaa ettei maailmankaikkeus ole iankaikkinen. Käsitys iankaikkisesta maailmankaikkeudesta on näin uskoa yliluonnolliseen (termodynamiikan toisen lain vastaiseen) näkemykseen. Jos ateistit sanovat, että maailmankaikkeus on iankaikkinen, niin he lukevat energia/aineelle yliluonnollisia ominaisuuksia, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle.

Olipa siis maailmankaikkeus saanut alkunsa tyhjästä tai iankaikkinen, niin kummassakin tapauksessa ateistinen naturalismi joutuu lukemaan aineelle yliluonnollisia (jumalallisia) ominaisuuksia, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle. Näin ateismi sisältää yliluonnollisen selityksen maailmankaikkeudelle.

Tällä videolla perustelen, miksi ateismi liukuu yliluonnolliseen (luonnollisen vastaiseen) näkemykseen kohdasta 15:30 - 19:50. 

http://www.youtube.com/watch?v=fnEjLNGy54U

 

2) ATEISMIN ABSOLUUTTI

Ateismin absoluutti on usko naturalismiin, eli siihen, että kaikki on syntynyt vain luonnollisten tekijöiden kautta (ei ole yliluonnollista). Ateistit sanovat usein, että heidän käsityksensä eivät ole kiveen hakattuja, niin kuin uskonnoissa, mutta samalla he eivät ole valmiita luopumaan heidän omasta absoluutistaan naturalismista, joka on heidän kiveen hakattu absoluutti, joka ei muutu. Heidän teoriansa voivat muuttua, mutta vain heidän absoluuttinsa eli naturalismin (käsitystä, että kaikki on syntynyt vain ja ainoastaan luonnollisten tekijöiden kautta) sisällä ja rajoissa. Sekulaarit tutkijat eivät ole valmiita hylkäämään heidän absoluuttiaan, eli naturalismia.

Esim, evoluutiobiologi Professori Richard Lewontin toteaa:

  • ”Me olemme tieteen puolella siitä huolimatta, että jotkut sen ajatusrakennelmat ovat selvästi järjettömiä, siitä huolimatta, että se on epäonnistunut täyttämään monia sen liioiteltuja lupauksia terveydestä ja elämästä, siitä huolimatta, että tiedeyhteisö sietää toteen näyttämättömiä ‘se nyt vaan on niin’ -tarinoita, koska meillä on ennakkositoutuminen, sitoutuminen materialismiin. Kyse ei ole siitä, että tieteen menetelmät tai vakiintuneet tavat jotenkin pakottavat meidät hyväksymään aineellisen selityksen ilmiömaailmasta, vaan päinvastoin me olemme jo ennakkoon aineellisiin syihin sitoutumisemme johdosta pakotettuja luomaan tutkimuskoneiston ja käsitekokonaisuuksia, jotka tuottavat aineellisia selityksiä, siitä huolimatta miten vasta-intuitiivisia, siitä huolimatta miten hämmentäviä maallikoille. Sitä paitsi materialismi on ehdoton, sillä emme voi päästää Jumalan jalkaa oven väliin. Richard Lewontin, ‘Billions and billions of demons’, The New York Review, January 9, 1997, p. 31.

Näin ateistinen naturalismi on itsessään uskonnollinen näkemys, koska luonnontieteellisesti ei pystytä todistamaan sitä, että kaikki olisi syntynyt vain ja ainoastaan luonnollisten tekijöiden kautta, sekä se sisältää uskonnollisen absoluutin, juuri samoin kuin esimerkiksi kristinusko. 

 

3) ATEISMIN JUMALANPALVELUSMENOT

Ralp Shallis kirjoittaa näin:

  • ”Koska ”luonto” on itseasiassa ”jumala” (kyvyssään luoda aine, elämä ja älykkyys) voidaan kysyä, mistä koostuu tämän jumaluuden palvonta. Koska ihminen on elämän kaikkein kehittynein muoto tällä planeetalla, ihminen on luonnon eli jumaluuden kaikkein kehittynein muoto. Toisin sanoen, jos luonto on ”jumala”, ihminen on kaikkein ”jumalallisin” olento, ihminen on itse itselleen jumala.” (Shallis 1983: 108)

Kun ateismi liukuu panteismiin jumalallistamaan luonnon (lukee luonnolle kykyjä, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle) ja ihminen on tämän jumalallisen luonnon kehittynein muoto, niin se johtaa siihen, että ihminen on itselleen jumala. Sekulaarin humanismin, joka on ateismin jatkumo, todellisuuskäsitys vahvistaa tämän. 

Wikipedia kertoo sekulaarista humanismista näin:

  • ”Kansainvälisen humanistisen ja eettisen liiton IHEU:n määritelmän mukaan ”humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Se ei ole jumalauskoinen, eikä se hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä.”

Sekulaari humanismi on elämänkäsitys, joka ei hyväksy tuonpuoleista Luoja Jumalaa selitykseksi todellisuudelle. Tällä perusteella tämä elämänkäsitys väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Toisin sanoen, kun sekulaari humanismi kieltää tuonpuoleisen Luoja Jumalan todellisuuden alkuperänä, niin se jumalallistaa luonnon, ja antaa sen kehittyneimmälle muodolle → ihmiselle oikeuden määrittää elämän merkitys ja muoto. Kristinuskon mukaan tämä oikeus kuuluu, vain ja ainoastaan Jumalalle! Näin ateistinen elämänkäsitys lukee ihmiselle niitä oikeuksia, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle.

Raamattu kertoo kristillisestä jumalanpalveluksesta näin:

  • ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room.12:1-2)

Kristillinen jumalanpalvelus on sitä, että ihminen antaa koko ruumiinsa (elämänsä) Jumalalle sitä kautta, että hän hylkää tämän maailmanajan muotomenot ja muuttuu mielen uudistuksen kautta, Jumalan armosta, elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. Toisin sanoen, kristillinen jumalanpalvelus lähtee siitä, että ihminen kuuntelee sitä, mikä on Jumalan sanan mukaan hyvää ja otollista ja täydellistä ja pyrkii sitten elämään ja vaeltamaan sen mukaan.

Ateistinen jumalanpalvelus vastaa muuten kristillistä, mutta se vaihtaa tuonpuoleisen Jumalan tilalle ihmisen määrittämään sen, mikä on hyvää ja otollista ja täydellistä ihmiselle, koska ateistisen elämänkäsityksen mukaan ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Näin ateistinen jumalanpalvelus vastaa rakenteensa puolesta kristillistä jumalanpalvelusta, mutta niiden palvonnan kohteet eroavat. Kun kristityt palvelevat elämällään yliluonnollista Luoja Jumalaa, toteuttaen Hänen tahtoaan, niin ateistit palvelevat elämällään luonnollista ihmistä, toteuttaen ihmisen tahtoa!

 

SUMMA SUMMARUM

Ateismi on "uskonto", koska se sisältää yliluonnollisen selityksen maailmankaikkeudelle, sekä absoluutin (naturalismi), josta ei olla valmiita luopumaan ja jumalanpalvelusmenot. Kun kuulet seuraavan kerran ateistin sanovan, että ateismi on yhtä paljon uskonto, kuin postimerkkien keräilemättä jättäminen on harrastus, niin voit edellä mainittujen esimerkkien kautta osoittaa hänelle, miksi ateisti on tosiasiassa fundamentalistinen "postimerkkien keräilijä".

]]>
71 http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236155-ateismi-on-rakenteellisesti-uskonto#comments Ateismi Kristinusko Tiede Tue, 25 Apr 2017 19:56:25 +0000 mikael torppa http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236155-ateismi-on-rakenteellisesti-uskonto
Opettavainen kokemus. (Tai ainakin turhauttava.) http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235744-opettavainen-kokemus-tai-ainakin-turhauttava <p><a href="http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235716-uskontokriittisen-kirjan-sisallon-tulkinnasta">Kirjoitin eilen blogauksen</a> jossa ihmettelin miten <em><strong>&quot;Harhaanjohtajat&quot; </strong></em>-uskontokritiikkikirjaan suhtaudutaan eri konteksteissa niin eri tavalla. Tätä jaettiin jonkin verran sosiaalisessa mediassa ja jaoin sitä itsekin pariin paikkaan. Pyrin seuraamaan mitä niihin vastattiin. Linkkauksia oli paljon joten se oli vaikeaa. Toisaalta tämä kertoi että tekstissä oli jotain kiinnostavaa.<br /><strong>1:&nbsp;</strong>Tai luultavasti tarkemmalla pohdinnalla ei. Siinä oli jotain ärsyttävää. Tämä oli pettymys koska tavoitteeni oli rakentava ja sopua ja ymmärrystä tuova. Tämä ei toteutunut. Syyllinen tähän olen minä. Joko en viestinyt viestiäni riittävän hyvin tai sitten vaihtoehtoisesti odotin liikaa ihmisiltä. On typerä virhe olettaa ihmisiltä analyyttisyyttä = kykyä purkaa lukemansa viesti siinä mainittuihin taustaoletuksiin ja niistä vedettyihin deduktiivisiin ja induktiivisiin &nbsp;johtopäätöksiin ja jossa otettaisiin kantaa vain näihin ilman että keskiöön nousee jokin muu.<br />&nbsp;<br />Nimenomaan maltillisissa uskovaisissa näkyvä reagointiero kiinnosti ja halusin että uskovaiset kertoisivat vastausta itse ongelmaan. (Blogikirjoituksessani kuvasin miten näen että kirjaa moittivat monesti samat tahot kuin vaikka minuakin ja samalla asenteella. Tästä huolimatta tekstini kerrottiin olevan konu koska siinä ei tajuttu irrottaa fundamentalisteja tässä osin muista ja että helluntailaisilta tulee maltillisille uskovaisille ihan samanlaista palautettta. En tiedä mitä tämän kanssa enää <em>voi</em> tehdä...)<br /><br /><strong>Tässä kohden vastaamisesta näytti muodostuvan äärimmäisen vaikeaa. </strong><br /><br />Olinkin iltapäivään mennessä varsin turhautunut. Vastaamisen sijaan olin kuluttanut hirvittävän paljon aikaa sen selittämiseen mitä kirjoitukseni ei tarkoittanut.<br /><br />Tulkintavaikeuksien taakse arvelinkin ensin oman kirjoitustaidottomuuteni. En ole niitä selkeimpiä ajatusten ilmituojia. Mutta siinä vaiheessa kun edes jakoviestit ja täsmennykset mallia &quot;<em>Tässä kohden huomiotani herätti se, miten tätä kirjaa ei &quot;maltillisten uskovaisten&quot; (tjsp) parissa tulkita ollenkaan &quot;militanttiateismiksi&quot;. Ei, vaikka sen sisällöllisesti on paikoin jopa verevämpää kuin monet minun lukemat muut teokset joita on kuvattu &quot;militanttiateistisiksi</em>&quot;. &nbsp;Tähän tulkintaongelmaan on varmasti olemassa jokin syy. Haluaisin kyllä tietää sen.&quot; eivät auttaneet, oli melko varmaa että kysymys oli jostain muusta.<br /><br /><strong>Jarkko Lakkisto</strong> tiivistikin tuntemukseni mainiosti <em>&quot;Niin, onkos fakta = fakta, sanoi sen mikä suu tahansa. Tokihan tässä on vastaava efekti kuin taannoin kun Apunen tytötteli Kukkalaa kun ei saanut tämän kritiikistä muuten otetta... Kysymys onko luonnollista että ateistien asiallisesta kritiikistä ei uskovien tarvitse välittää mutta siitä saa ärsyyntyä. Toisaalta aivan sama kritiikki uskovaisilta on sallittu ja jopa ymmärtäen hyväksytty. Tämä ihmetys ei nyt näytä aukeavan monille. Uskovaisethan tarkoituksella rajaavat omaehtoisesti väkeä ulos taivas- tai arkkihytti osuudesta jote ei ihme ettei kaikkien itselle epämiellyttävien tahojen kritiikki iske. Mutta onhan se huvittavaa että sitä jaksetaan puolustella. Ja muka olemalla ymmärtämättä mitä ydintä tässä yritettiin tuoda esille, blogikirjoituksena...&quot;</em><br /><br />Itse tosin aloin näkemään että viestin ymmärtäminen oikein oli helpompaa niille joille uskonnoton näkökulma oli tuttu. Muille se ei ollutkaan kovin ilmiselvä. Tekstini oli heille vaikea ja mutkikas ja sekava. Mutta syynä ei ollut ajatusten vaikeus - uskonnottomien puolella teema oli karkeasti ottaen laajemmin ymmärretty. Tekstin tulkintaa pidettiin jopa helppona. Sellaisena että viestin vääristely olisi vaatinut tulkinnakseen jonkinlaisen tahallisuuden ja teeskenteluyn hengen. Tämä olisi hivellyt sieluani mutta päädyin siihen että tulkinta on helppoa jos ajatusmaailmani on &quot;perustaltaan tuttu&quot;. Ja tätä ei voi saavuttaa pelkästään lukemalla tekstejäni, koska niiden sisältö luetaan-tulkitaan helposti pieleen juuri samalla tavalla kuin tämä eilinenkin viestini.<br /><br /><strong>Mutta vastauksista irtosi kuitenkin kaikesta huolimatta - tai oikeastaan juuri tämän vuoksi - jotain.</strong><br /><br />Päätinkin kohdella näitä epäonnistumisia osana vastausta. ; Ironista kyllä, vaikka olikin niin että tässä yritin rakentaa rauhaa ja saada uskovaisia selittämään miksi ateistien harrastama uskontokritiikki on &quot;militanttia&quot; ja tämän kirjan uskontokritiikki ei, niin tämä itsessään nähtiin jonkin militanttiuden osoituksena. Toisin sanoen blogaukseni väärinymmärryksen takana oli melko vahvasti ne samat syyt jotka itse asiassa johtavat näihin reagointieroihin.<br /><br />Mielestäni tässä hyödyllisin oli itse asiassa varsin analyyttinen vastaus. Se oli, hyvin tyypillisesti, puolikas vastaus. Eli siinä vastattiin miksi tämä aiheena oleva kirja nähtiin asiallisena. Mutta ei miksi samoilla kriteereillä ateistien kirjaamat vastaavat ovat militanttia. Teema oli siis ymmärretty osittain. Mikä tarkastelussa tuntuikin toistuvan käytännössä kaikissa niissä vastauksissa jotka turhauttivat pientä mieltäni. <strong>Vesa Lehtinen </strong>kirjoitti <em>&quot;Suurin osa kirkkoväestä tunnustaa että on olemassa kristillisiä lahkoja jotka käyttäytyvät kuin kultit, haluavat eristää jäsenensä, julistavat ainoaa oikea oppia ja joilla on äärimielipiteitä. Siispä he näkevät että kirja kritisoi juuri näitä lahkoja (nimellä mainiten) eikä kaikkia kristittyjä tai kirkkoa&quot; </em>... Hän myös täydensi teoriaa sanomalla, että<em> &quot;Elikkä ihmettelet sitä, miksi tahot, jotka ilmeisesti ovat ateistisen näkemyksen mukaan samalla puolella (kristittyjä tai sellaisiksi itseään kutsuvia), eivät automaattisesti puolusta toisiaan perusteltua kritiikkiä vastaan?&quot;</em><br /><br />Toisin sanoen nähtiin että olisin laajentanut kirjan uskontokritiikin joksikin joka tarkoittaisi sitä että se pitäisi tulkita ateistiseksi. Tulkintamalli tuntui toistuvan hyvin runsaasti. Eli toisin sanoen kun ihmettelin reagointieroja, vaadittiin hyvin paljon rautalankaa että asia saataisiin pois jostain sellaisesta mallista jossa uskontokritiikin pitäisi kohdistua koko uskontoon.<br /><br />Teemaa voi täsmentää lainaamalla <strong>Samuli Suonpäätä</strong>. Hänen kuvauksensa toisti kaavaa, jossa <em>&quot;Johtuisiko se siitä, että kirja ei ole ateistinen?&quot;</em> Ja kun yritin täsmentää että jos samaa löytyy maltillisen ateistin suusta suunnilleen samassa muodossa niin syytetään militanttiateismista, oli vastaus<em> &quot;Ei. Kun &quot;militantti ateismi&quot; sisältää määreen ateismi. Oliko tuo kirja jotenkin ateistinen?&quot; </em>Ongelmana on se, että en esimerkiksi itse koe että omat kirjoitukseni olisivat ateistisia mutta niitä silti moititaan militanttiateismista.<br /><br />Tässäkin näytti olevan ajatus siitä että asiaa selitetään miten voidaan antaa positiivinen lausunto kirjalle. Vastaukseksi tulee ilmeisesti jokin &quot;ateistisuuden&quot; aura jota lienee hyvin vaikeaa määritellä. Koska ainakaan käytetyissä argumenteissa ja sisällössä se ei ole. Jos joku uskonnoton kuvaa Jalovaaran tekoja samalla tavalla kuin tässä kirjassa, hän saa siitä syvää moitetta.<br /><br />Toki tässä yhteydessä Suonpäältä löytyi pienellä kaivamisella sellainen teoria jota en ollut itse ehdottanut. <em>&quot;Toinen syy on toki vähän raadollisempi. Tuon kirjan kritiikki ei miltään osin kohdistune minuun ja muodin &quot;maltillisiin uskovaisiin&quot; vaan heihin, jotka nyt lähettävät minulle ja monille muille hengellistä väkivaltaa sisältävää vihapostia. Miksi minua siis häiritsisi mitenkään se, että heitä kritisoidaan?&quot;</em> Toki tätä voidaan hieman liittää siihen miten blogauksessani kirjoitin siitä miten moittijat ovat varmasti eri henkilötä ja että he - nettipalstojenkin perusteella - moittivat myös tätä uutta kirjaa. Tosin tässäkin jää avautumatta se, mikä on se elementti joka saa maltilliset uskovaiset toisten asioiden kohdalla kirjaamaan miten tämä rakentaa uskoa kun toisessa kontekstissa se koetaan lähtökohtaisesti hyvin destruktiivisena.<br /><br />Päivän mittaan vahvistuikin ajatus siitä että <em><strong>&quot;Harhaanjohtajat&quot;</strong></em> tulkitaan uskontomyönteiseksi vastaavanlaisin induktiivisin lisäpäätelmin kuin aivan maltillisten ateistien vastaavat tekstit tulkitaan uskonnonvastaisiksi. ; Kun jotain osiota kritisoidaan, se nähdään osana jotain laajempaa itnressiä. Kysymys olisi siis maailmankuvien taistelusta. Tai kuten <strong>Juuso Hämäläinen</strong> asian muotoili&nbsp;<em>&quot;En tiedä onko tätä aihetta syytä analysoida. Kullakin on omat luulonsa ja uskomuksensa. Kenelläkään ei parempaa tietoa.&quot; </em>Eli tekstin nähdään aina ikään kuin ajavan jotain puolta tai laajempaa agendaa. Että tapellaan siitä onko uskovaiset vai ateistit oikeassa.<br /><br />Vaikka kyseessä on rikosrekisterien läpikäynti ja niiden merkitys ontologisen totuuden ratkaisemisessa olisi <em>ad hominemia</em> sen ryönäisimmässä ytimessä. Sellaiseen alentumisen vihjaaminen on vakava syytös ja jos minun väittää sellaista tekevän ilman että todistaa tämän argumentaatioanalyysillä, niin onhan se hyvin lähtökohtaisesti loukkaavaa. Ja jos en ole tätä ottanut tai väittänyt niin sellaisen teeman mukaantuominen ikään kuin sanomanani asiana on yksiselitteisesti <em>straw man</em> -argumenttivirhe.<br /><br />Näyttääkin olevan niin että jos kirjoittaja oletetaan tai tiedetään uskovaiseksi, ajatellaan että hän eriyttää fundamentalismin erikseen. (Järkevä oletus siinä mielessä että ovat uskovaisia eivätkä tuskin itseään tässä hauku.) Mutta jos ateisti tai ateistiksi tulkittu sanoo samat asiat, nähään ikään kuin automaattisesti, että hän moittii koko uskontoa ja yrittää kaataa prosessissa koko kirkon. (Koska ilmeisesti nähdään että kritiikki on sama kuin argumentti ateismille.)<br /><br />Prosessin eteneminen tuo mieleeni nykyisin passiivisen <a href="http://paahtoleipa.blogspot.fi/">&quot;Paahtoleipä&quot; -ateistiblogin</a>. Sen pitäjällä oli kielenkäytöllisesti erikoislaatuinen tapa kutsua ääriuskovaisia &quot;hihhuleiksi&quot; ja käyttää muihin neutraalia kieltä. Tätä käsite-erottelua oli määritelty useissakin blogauksissa. Silti blogin saama yleisin uskovaisten palaute näytti olevan sitä että valitettiin kun blogisti ei osaa nähdä että kaikki uskovaiset eivät ole sellaisia. Ja miten hihhuli on loukkaava termi maltillisesta uskovaiseta. On ilmeisen vaikeaa rakentaa rautalanka jolla viesti tulee selväksi. (Lopputulos on yleensä se, että se ei tule. Mikä kertoo siitä että en ole näiden ongelmieni kanssa yksin. Vika on siis laajempi kuin pelkästään houkutteleva teoria siitä että <em>&quot;Tuomo ei osaa kirjoittaa&quot;</em>...)&nbsp;<br /><br /><strong>Elementtejä löytyy ainakin käsitteiden liimaamisesta.</strong><br /><br />Palautteita katsellessa tuntui toistuvan jännittävä asia. &quot;Uskontokritiikki&quot; -sanan käyttö koettiin asenteellisena ja vääränä. Tässä tuntui toistuvan se, että uskontokritiikin koetaan tarkoittavan juuri sitä että kritiikin ei osattaisi nähdä koskevan tiettyä kristittyjen osiota. &nbsp;Tätä nousi esiin jonkin verran.<br /><br />Reagoinnit olivat tässä usein kuitenkin hienovaraisia. Esimerkiksi <strong>Pekka Toivonen</strong> käytti heittomerkkejä <em>&quot;Blogikirjoitus sai minut kuitenkin kiinnostumaan kyseisestä &quot;uskontokriittisestä kirjasta &quot; niin paljon, että aion lukea sen itsekin.&quot; </em>ja tämä tarkoittaa usein sitä, että käsitettä pidetään jotenkin huonona. Täysin varmaa tulkintaa tästä ei tietenkään voi saada. Kenties lainausmerkit johtuvat siitä että hän lainasi ilmaisua ilman että otti siihen kantaa. Onneksi hieman suorasukaisempaakin palautetta tuli. Niissä selitettiin että Pellin teos on neutraali eikä uskontokritiikkiä.<br /><strong>1:</strong>&nbsp;Toisaalta osa otti asian päinvastoin. Esimerkiksi Suonpää korosti että <em>&quot;Ei kaikki uskontokritiikki ole ateistista.&quot;</em>&nbsp;Tämä sovitettiin mitä ilmeisemmin siihen aiemmassa väliluvussa kirjoittamaani skeemaan. Voi kun saisi näiden ihmisten ymmärrykset kohtaamaan niin saisin kenties pidemmän osan kuin puolet vastauksesta.<br /><br />Ajatus oli omalta kohdaltani hyvin ällistyttävä. Koska minulle on jotenkin ollut &quot;ilmiselvää&quot; että kun tuon esille kirkon ongelmia niin ne koskevat tiettyä fragmenttia. Olen hyvin huolellisesti välttänyt sekularismia ja yleisiä ateismivaatimuksia. (Siitä huolimatta niihin liittyviä teemoja tuodaan kommenttilaatikoihini säännöllisesti.) Korostan myös olevani uskonnoton erotuksena ateistisesta. Uskontokritiikki on mielestäni juuri eri asia kuin ateistinen bashaus joka on sanavarastossani uskonnonvastustamista tai antiteismiä. Uskovaisia nämä erittelyt eivät kiinnosta. &quot;ne on sitä yhtä ja samaa kaikki&quot; tulee mukaan kuvioihin. Eli kun joku harrastaa uskontokritiikkiä ja hänet koetaan &quot;militanttiateistiksi&quot; niin sitten tämä &quot;militanttiateismitulkinta&quot; värittää myös tämän &quot;uskontokritiikki&quot; -sanan.<br /><br />Toki olen nähnyt että asiassa on muutakin; Eli sitten jos todella ajaa hyvyyden asiaa ja on kristitty joka on ihan eri asia kuin ne fundamentalistit, niin sitten he ovat hyvät ja nousevat näitä vakavia ilmiöitä eikä viestintuojia vastaan.<br /><br />Uskovainen voi taas kokea asian, kuten eräs tässä nyt nimeämättä jättämäni henkilöt sanoivat <em>&quot;ateistien touhut eivät kiinnitä maltillisten kristittyjen huomiota eikä asia vaivaa tai kiinnosta heitä mitenkään.&quot; </em>Tämä selittääkin aika suurelta osin syvät yksin ja ilman apua jäämisen kokemukseni. Takana ei ole ilkeys vaan se mitä uskonyhteisöt joukolla minulle tekivät olivat heille vain &quot;jonkun toisen ongelma&quot;. Tämä asenne tiivistyy hyvinkin saamaani kommenttiin jossa on mukana suorasukainen lausunto uskontokritiikistä ja sen sovellusalueesta.<em>&nbsp;&quot;Kirja esittää perusteltua kritiikkiä tiettyjä lahkoja vastaan. Siinä mielessä kirja ei ole &rdquo;uskontokriittinen&rdquo; yleisellä tasolla vaan kritisoi tietyn uskonnon sisällä toimivien ryhmien toimintaa. Minkä takia nk. maltillisen kirkkoväen pitäisi reagoida siihen muutoin kuin kommentoimalla &quot;joo, tiedetään&quot;?&quot; </em>Uskonnollisen väkivallankäytön kohteena olemisen omakohtaisesti kokeneena en kykene suhtautumaan asiaan yhtä irrallisesti ja neutraalisti. Että pelkkä &quot;tiedostaminen riittäisi puhdistamaan omantunnon&quot;. Eli pahalle ei tarvitse tehdä mitään kun sen olemassaolon tunnustaa.<br /><br />Eli tottakai jos asiat kontekstoidaan näin, uskovaiset &quot;ottavat itseensä&quot; paljon helpommin kun ateisti puhuu. Kysymys ei näytä olevan siitä mitä sanotaan vaan siitä kuka sanoo. Sillä sanojan identiteetistä vedetään intressejä joilla sitten väritetään kaikki mitä he sanovat. Jos uskovaisen kommentti tässä on &quot;mitä välii&quot;, on oma fiilikseni &quot;miksi edes yrittää&quot;...<br /><br /><strong>TL;DR</strong><br /><br />Yritin selvittää mikä on se essenssi jonka kautta uskontokritiikki - eli uskonnon, sen instituutioiden ja henkilökunnan tai sen osa-alueen valtaa ja toimintatapoja koskeva kritiikki - koetaan positiivisena ja negatiivisena. Ihan sen vuoksi että olen melko kyllästynyt siihen tilanteeseen että yritän puuttua ongelmiin.<br /><br />Ongelmiin joiden kanssa olen esimerkiksi itse joutunut ja jossa koin syvän ilman apua jäämisen kokemuksen. Tavoitteeni on yksinkertainen. Että yksikään toinen ihminen ei koe samaa kuin minä. (En usko että saan itseni kuntoon koskaan. En hae toivoa siihen että jokin asia parantaisi oman mieleni ja vastaavat.)<br /><br />Silti yleisreagointi näyttää olevan ylenkatse, asennevammainen kimppuun hyökkääminen, olkiukottelu, kaiken kirjoittamani vääntäminen johnkin sellaiseen muotoon että se vaatii hyvin halveksuttavia taustaoletuksia jotka koskevat minua henkilönä ja persoonana.<br /><br />Ja tämä keskustelu, johon täälläkin olevat ovat vuosien varrella osallistuneet, ovat auttaneet ymmärtämään syitä siihen mikä se perimmäinen syy on. Syy on se, että minulla on väärä ideologia. That&#39;s it. Rakentavan ja ei-rakentavan viestin välillä oleva tulkinta ero on selvä. Onko teisti vai ei. Jos on, se on rakentavaa, fiksua ja hyvin kontekstoitua tiedottamista olemassaolevista ongelmista uskoa kunnioittaen. Jos ei. Niin sitten se on hirveää militantisointia.<br /><br />Ainakin kokemus opetti sen, että tulkintaerot johtuvat siitä mitä tahoa katsotaan edustavan. Ei siitä mitä on tai mitä sanoo. Asia sovitetaan mielessä olevaan &quot;konventioon&quot; ja siitä poikkeaminen on &quot;järjettömyyttä&quot; ja &quot;sekavuutta&quot;. Koska ei ole olemassa sellaista rautalankaa jolla saataisiin selitettyä asioita ihmisille jotka eivät halua asioita ymmärtää, päädyin siihen että olen tähän asti käyttänyt bannivasaraa aivan liian vähän. Juuri mikään ei paranna tilannetta enemmän kuin se että joutuu kerran toisensa jälkeen reagoimaan siihen että joku lukee tekstiisi väen väkisin jotain jota siellä ei ole. Ja että ainut syy tähän on se, että häntä ei edes kiinnosta ottaa selvää mitä ihminen sanoo sanojensa takana. Koska kysymys on vallasta ja siitä kumman ideologia on oikeassa.<br /><br />Tämä muuten takaa että kaltaisiani ihmisiä tulee olemaan jatkossakin. Mikä on siitä ikävää että olen käsittänyt että lausuntoni ovat hyvin monille uskovaisille - maltillisillekin - hyvin ärsyttäviä ja rasittavia. No. Ei tähän voi oikein muuta sanoa kuin että &quot;Itse olette pedanneet&quot;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoitin eilen blogauksen jossa ihmettelin miten "Harhaanjohtajat" -uskontokritiikkikirjaan suhtaudutaan eri konteksteissa niin eri tavalla. Tätä jaettiin jonkin verran sosiaalisessa mediassa ja jaoin sitä itsekin pariin paikkaan. Pyrin seuraamaan mitä niihin vastattiin. Linkkauksia oli paljon joten se oli vaikeaa. Toisaalta tämä kertoi että tekstissä oli jotain kiinnostavaa.
1: Tai luultavasti tarkemmalla pohdinnalla ei. Siinä oli jotain ärsyttävää. Tämä oli pettymys koska tavoitteeni oli rakentava ja sopua ja ymmärrystä tuova. Tämä ei toteutunut. Syyllinen tähän olen minä. Joko en viestinyt viestiäni riittävän hyvin tai sitten vaihtoehtoisesti odotin liikaa ihmisiltä. On typerä virhe olettaa ihmisiltä analyyttisyyttä = kykyä purkaa lukemansa viesti siinä mainittuihin taustaoletuksiin ja niistä vedettyihin deduktiivisiin ja induktiivisiin  johtopäätöksiin ja jossa otettaisiin kantaa vain näihin ilman että keskiöön nousee jokin muu.
 
Nimenomaan maltillisissa uskovaisissa näkyvä reagointiero kiinnosti ja halusin että uskovaiset kertoisivat vastausta itse ongelmaan. (Blogikirjoituksessani kuvasin miten näen että kirjaa moittivat monesti samat tahot kuin vaikka minuakin ja samalla asenteella. Tästä huolimatta tekstini kerrottiin olevan konu koska siinä ei tajuttu irrottaa fundamentalisteja tässä osin muista ja että helluntailaisilta tulee maltillisille uskovaisille ihan samanlaista palautettta. En tiedä mitä tämän kanssa enää voi tehdä...)

Tässä kohden vastaamisesta näytti muodostuvan äärimmäisen vaikeaa.

Olinkin iltapäivään mennessä varsin turhautunut. Vastaamisen sijaan olin kuluttanut hirvittävän paljon aikaa sen selittämiseen mitä kirjoitukseni ei tarkoittanut.

Tulkintavaikeuksien taakse arvelinkin ensin oman kirjoitustaidottomuuteni. En ole niitä selkeimpiä ajatusten ilmituojia. Mutta siinä vaiheessa kun edes jakoviestit ja täsmennykset mallia "Tässä kohden huomiotani herätti se, miten tätä kirjaa ei "maltillisten uskovaisten" (tjsp) parissa tulkita ollenkaan "militanttiateismiksi". Ei, vaikka sen sisällöllisesti on paikoin jopa verevämpää kuin monet minun lukemat muut teokset joita on kuvattu "militanttiateistisiksi".  Tähän tulkintaongelmaan on varmasti olemassa jokin syy. Haluaisin kyllä tietää sen." eivät auttaneet, oli melko varmaa että kysymys oli jostain muusta.

Jarkko Lakkisto tiivistikin tuntemukseni mainiosti "Niin, onkos fakta = fakta, sanoi sen mikä suu tahansa. Tokihan tässä on vastaava efekti kuin taannoin kun Apunen tytötteli Kukkalaa kun ei saanut tämän kritiikistä muuten otetta... Kysymys onko luonnollista että ateistien asiallisesta kritiikistä ei uskovien tarvitse välittää mutta siitä saa ärsyyntyä. Toisaalta aivan sama kritiikki uskovaisilta on sallittu ja jopa ymmärtäen hyväksytty. Tämä ihmetys ei nyt näytä aukeavan monille. Uskovaisethan tarkoituksella rajaavat omaehtoisesti väkeä ulos taivas- tai arkkihytti osuudesta jote ei ihme ettei kaikkien itselle epämiellyttävien tahojen kritiikki iske. Mutta onhan se huvittavaa että sitä jaksetaan puolustella. Ja muka olemalla ymmärtämättä mitä ydintä tässä yritettiin tuoda esille, blogikirjoituksena..."

Itse tosin aloin näkemään että viestin ymmärtäminen oikein oli helpompaa niille joille uskonnoton näkökulma oli tuttu. Muille se ei ollutkaan kovin ilmiselvä. Tekstini oli heille vaikea ja mutkikas ja sekava. Mutta syynä ei ollut ajatusten vaikeus - uskonnottomien puolella teema oli karkeasti ottaen laajemmin ymmärretty. Tekstin tulkintaa pidettiin jopa helppona. Sellaisena että viestin vääristely olisi vaatinut tulkinnakseen jonkinlaisen tahallisuuden ja teeskenteluyn hengen. Tämä olisi hivellyt sieluani mutta päädyin siihen että tulkinta on helppoa jos ajatusmaailmani on "perustaltaan tuttu". Ja tätä ei voi saavuttaa pelkästään lukemalla tekstejäni, koska niiden sisältö luetaan-tulkitaan helposti pieleen juuri samalla tavalla kuin tämä eilinenkin viestini.

Mutta vastauksista irtosi kuitenkin kaikesta huolimatta - tai oikeastaan juuri tämän vuoksi - jotain.

Päätinkin kohdella näitä epäonnistumisia osana vastausta. ; Ironista kyllä, vaikka olikin niin että tässä yritin rakentaa rauhaa ja saada uskovaisia selittämään miksi ateistien harrastama uskontokritiikki on "militanttia" ja tämän kirjan uskontokritiikki ei, niin tämä itsessään nähtiin jonkin militanttiuden osoituksena. Toisin sanoen blogaukseni väärinymmärryksen takana oli melko vahvasti ne samat syyt jotka itse asiassa johtavat näihin reagointieroihin.

Mielestäni tässä hyödyllisin oli itse asiassa varsin analyyttinen vastaus. Se oli, hyvin tyypillisesti, puolikas vastaus. Eli siinä vastattiin miksi tämä aiheena oleva kirja nähtiin asiallisena. Mutta ei miksi samoilla kriteereillä ateistien kirjaamat vastaavat ovat militanttia. Teema oli siis ymmärretty osittain. Mikä tarkastelussa tuntuikin toistuvan käytännössä kaikissa niissä vastauksissa jotka turhauttivat pientä mieltäni. Vesa Lehtinen kirjoitti "Suurin osa kirkkoväestä tunnustaa että on olemassa kristillisiä lahkoja jotka käyttäytyvät kuin kultit, haluavat eristää jäsenensä, julistavat ainoaa oikea oppia ja joilla on äärimielipiteitä. Siispä he näkevät että kirja kritisoi juuri näitä lahkoja (nimellä mainiten) eikä kaikkia kristittyjä tai kirkkoa" ... Hän myös täydensi teoriaa sanomalla, että "Elikkä ihmettelet sitä, miksi tahot, jotka ilmeisesti ovat ateistisen näkemyksen mukaan samalla puolella (kristittyjä tai sellaisiksi itseään kutsuvia), eivät automaattisesti puolusta toisiaan perusteltua kritiikkiä vastaan?"

Toisin sanoen nähtiin että olisin laajentanut kirjan uskontokritiikin joksikin joka tarkoittaisi sitä että se pitäisi tulkita ateistiseksi. Tulkintamalli tuntui toistuvan hyvin runsaasti. Eli toisin sanoen kun ihmettelin reagointieroja, vaadittiin hyvin paljon rautalankaa että asia saataisiin pois jostain sellaisesta mallista jossa uskontokritiikin pitäisi kohdistua koko uskontoon.

Teemaa voi täsmentää lainaamalla Samuli Suonpäätä. Hänen kuvauksensa toisti kaavaa, jossa "Johtuisiko se siitä, että kirja ei ole ateistinen?" Ja kun yritin täsmentää että jos samaa löytyy maltillisen ateistin suusta suunnilleen samassa muodossa niin syytetään militanttiateismista, oli vastaus "Ei. Kun "militantti ateismi" sisältää määreen ateismi. Oliko tuo kirja jotenkin ateistinen?" Ongelmana on se, että en esimerkiksi itse koe että omat kirjoitukseni olisivat ateistisia mutta niitä silti moititaan militanttiateismista.

Tässäkin näytti olevan ajatus siitä että asiaa selitetään miten voidaan antaa positiivinen lausunto kirjalle. Vastaukseksi tulee ilmeisesti jokin "ateistisuuden" aura jota lienee hyvin vaikeaa määritellä. Koska ainakaan käytetyissä argumenteissa ja sisällössä se ei ole. Jos joku uskonnoton kuvaa Jalovaaran tekoja samalla tavalla kuin tässä kirjassa, hän saa siitä syvää moitetta.

Toki tässä yhteydessä Suonpäältä löytyi pienellä kaivamisella sellainen teoria jota en ollut itse ehdottanut. "Toinen syy on toki vähän raadollisempi. Tuon kirjan kritiikki ei miltään osin kohdistune minuun ja muodin "maltillisiin uskovaisiin" vaan heihin, jotka nyt lähettävät minulle ja monille muille hengellistä väkivaltaa sisältävää vihapostia. Miksi minua siis häiritsisi mitenkään se, että heitä kritisoidaan?" Toki tätä voidaan hieman liittää siihen miten blogauksessani kirjoitin siitä miten moittijat ovat varmasti eri henkilötä ja että he - nettipalstojenkin perusteella - moittivat myös tätä uutta kirjaa. Tosin tässäkin jää avautumatta se, mikä on se elementti joka saa maltilliset uskovaiset toisten asioiden kohdalla kirjaamaan miten tämä rakentaa uskoa kun toisessa kontekstissa se koetaan lähtökohtaisesti hyvin destruktiivisena.

Päivän mittaan vahvistuikin ajatus siitä että "Harhaanjohtajat" tulkitaan uskontomyönteiseksi vastaavanlaisin induktiivisin lisäpäätelmin kuin aivan maltillisten ateistien vastaavat tekstit tulkitaan uskonnonvastaisiksi. ; Kun jotain osiota kritisoidaan, se nähdään osana jotain laajempaa itnressiä. Kysymys olisi siis maailmankuvien taistelusta. Tai kuten Juuso Hämäläinen asian muotoili "En tiedä onko tätä aihetta syytä analysoida. Kullakin on omat luulonsa ja uskomuksensa. Kenelläkään ei parempaa tietoa." Eli tekstin nähdään aina ikään kuin ajavan jotain puolta tai laajempaa agendaa. Että tapellaan siitä onko uskovaiset vai ateistit oikeassa.

Vaikka kyseessä on rikosrekisterien läpikäynti ja niiden merkitys ontologisen totuuden ratkaisemisessa olisi ad hominemia sen ryönäisimmässä ytimessä. Sellaiseen alentumisen vihjaaminen on vakava syytös ja jos minun väittää sellaista tekevän ilman että todistaa tämän argumentaatioanalyysillä, niin onhan se hyvin lähtökohtaisesti loukkaavaa. Ja jos en ole tätä ottanut tai väittänyt niin sellaisen teeman mukaantuominen ikään kuin sanomanani asiana on yksiselitteisesti straw man -argumenttivirhe.

Näyttääkin olevan niin että jos kirjoittaja oletetaan tai tiedetään uskovaiseksi, ajatellaan että hän eriyttää fundamentalismin erikseen. (Järkevä oletus siinä mielessä että ovat uskovaisia eivätkä tuskin itseään tässä hauku.) Mutta jos ateisti tai ateistiksi tulkittu sanoo samat asiat, nähään ikään kuin automaattisesti, että hän moittii koko uskontoa ja yrittää kaataa prosessissa koko kirkon. (Koska ilmeisesti nähdään että kritiikki on sama kuin argumentti ateismille.)

Prosessin eteneminen tuo mieleeni nykyisin passiivisen "Paahtoleipä" -ateistiblogin. Sen pitäjällä oli kielenkäytöllisesti erikoislaatuinen tapa kutsua ääriuskovaisia "hihhuleiksi" ja käyttää muihin neutraalia kieltä. Tätä käsite-erottelua oli määritelty useissakin blogauksissa. Silti blogin saama yleisin uskovaisten palaute näytti olevan sitä että valitettiin kun blogisti ei osaa nähdä että kaikki uskovaiset eivät ole sellaisia. Ja miten hihhuli on loukkaava termi maltillisesta uskovaiseta. On ilmeisen vaikeaa rakentaa rautalanka jolla viesti tulee selväksi. (Lopputulos on yleensä se, että se ei tule. Mikä kertoo siitä että en ole näiden ongelmieni kanssa yksin. Vika on siis laajempi kuin pelkästään houkutteleva teoria siitä että "Tuomo ei osaa kirjoittaa"...) 

Elementtejä löytyy ainakin käsitteiden liimaamisesta.

Palautteita katsellessa tuntui toistuvan jännittävä asia. "Uskontokritiikki" -sanan käyttö koettiin asenteellisena ja vääränä. Tässä tuntui toistuvan se, että uskontokritiikin koetaan tarkoittavan juuri sitä että kritiikin ei osattaisi nähdä koskevan tiettyä kristittyjen osiota.  Tätä nousi esiin jonkin verran.

Reagoinnit olivat tässä usein kuitenkin hienovaraisia. Esimerkiksi Pekka Toivonen käytti heittomerkkejä "Blogikirjoitus sai minut kuitenkin kiinnostumaan kyseisestä "uskontokriittisestä kirjasta " niin paljon, että aion lukea sen itsekin." ja tämä tarkoittaa usein sitä, että käsitettä pidetään jotenkin huonona. Täysin varmaa tulkintaa tästä ei tietenkään voi saada. Kenties lainausmerkit johtuvat siitä että hän lainasi ilmaisua ilman että otti siihen kantaa. Onneksi hieman suorasukaisempaakin palautetta tuli. Niissä selitettiin että Pellin teos on neutraali eikä uskontokritiikkiä.
1: Toisaalta osa otti asian päinvastoin. Esimerkiksi Suonpää korosti että "Ei kaikki uskontokritiikki ole ateistista." Tämä sovitettiin mitä ilmeisemmin siihen aiemmassa väliluvussa kirjoittamaani skeemaan. Voi kun saisi näiden ihmisten ymmärrykset kohtaamaan niin saisin kenties pidemmän osan kuin puolet vastauksesta.

Ajatus oli omalta kohdaltani hyvin ällistyttävä. Koska minulle on jotenkin ollut "ilmiselvää" että kun tuon esille kirkon ongelmia niin ne koskevat tiettyä fragmenttia. Olen hyvin huolellisesti välttänyt sekularismia ja yleisiä ateismivaatimuksia. (Siitä huolimatta niihin liittyviä teemoja tuodaan kommenttilaatikoihini säännöllisesti.) Korostan myös olevani uskonnoton erotuksena ateistisesta. Uskontokritiikki on mielestäni juuri eri asia kuin ateistinen bashaus joka on sanavarastossani uskonnonvastustamista tai antiteismiä. Uskovaisia nämä erittelyt eivät kiinnosta. "ne on sitä yhtä ja samaa kaikki" tulee mukaan kuvioihin. Eli kun joku harrastaa uskontokritiikkiä ja hänet koetaan "militanttiateistiksi" niin sitten tämä "militanttiateismitulkinta" värittää myös tämän "uskontokritiikki" -sanan.

Toki olen nähnyt että asiassa on muutakin; Eli sitten jos todella ajaa hyvyyden asiaa ja on kristitty joka on ihan eri asia kuin ne fundamentalistit, niin sitten he ovat hyvät ja nousevat näitä vakavia ilmiöitä eikä viestintuojia vastaan.

Uskovainen voi taas kokea asian, kuten eräs tässä nyt nimeämättä jättämäni henkilöt sanoivat "ateistien touhut eivät kiinnitä maltillisten kristittyjen huomiota eikä asia vaivaa tai kiinnosta heitä mitenkään." Tämä selittääkin aika suurelta osin syvät yksin ja ilman apua jäämisen kokemukseni. Takana ei ole ilkeys vaan se mitä uskonyhteisöt joukolla minulle tekivät olivat heille vain "jonkun toisen ongelma". Tämä asenne tiivistyy hyvinkin saamaani kommenttiin jossa on mukana suorasukainen lausunto uskontokritiikistä ja sen sovellusalueesta. "Kirja esittää perusteltua kritiikkiä tiettyjä lahkoja vastaan. Siinä mielessä kirja ei ole ”uskontokriittinen” yleisellä tasolla vaan kritisoi tietyn uskonnon sisällä toimivien ryhmien toimintaa. Minkä takia nk. maltillisen kirkkoväen pitäisi reagoida siihen muutoin kuin kommentoimalla "joo, tiedetään"?" Uskonnollisen väkivallankäytön kohteena olemisen omakohtaisesti kokeneena en kykene suhtautumaan asiaan yhtä irrallisesti ja neutraalisti. Että pelkkä "tiedostaminen riittäisi puhdistamaan omantunnon". Eli pahalle ei tarvitse tehdä mitään kun sen olemassaolon tunnustaa.

Eli tottakai jos asiat kontekstoidaan näin, uskovaiset "ottavat itseensä" paljon helpommin kun ateisti puhuu. Kysymys ei näytä olevan siitä mitä sanotaan vaan siitä kuka sanoo. Sillä sanojan identiteetistä vedetään intressejä joilla sitten väritetään kaikki mitä he sanovat. Jos uskovaisen kommentti tässä on "mitä välii", on oma fiilikseni "miksi edes yrittää"...

TL;DR

Yritin selvittää mikä on se essenssi jonka kautta uskontokritiikki - eli uskonnon, sen instituutioiden ja henkilökunnan tai sen osa-alueen valtaa ja toimintatapoja koskeva kritiikki - koetaan positiivisena ja negatiivisena. Ihan sen vuoksi että olen melko kyllästynyt siihen tilanteeseen että yritän puuttua ongelmiin.

Ongelmiin joiden kanssa olen esimerkiksi itse joutunut ja jossa koin syvän ilman apua jäämisen kokemuksen. Tavoitteeni on yksinkertainen. Että yksikään toinen ihminen ei koe samaa kuin minä. (En usko että saan itseni kuntoon koskaan. En hae toivoa siihen että jokin asia parantaisi oman mieleni ja vastaavat.)

Silti yleisreagointi näyttää olevan ylenkatse, asennevammainen kimppuun hyökkääminen, olkiukottelu, kaiken kirjoittamani vääntäminen johnkin sellaiseen muotoon että se vaatii hyvin halveksuttavia taustaoletuksia jotka koskevat minua henkilönä ja persoonana.

Ja tämä keskustelu, johon täälläkin olevat ovat vuosien varrella osallistuneet, ovat auttaneet ymmärtämään syitä siihen mikä se perimmäinen syy on. Syy on se, että minulla on väärä ideologia. That's it. Rakentavan ja ei-rakentavan viestin välillä oleva tulkinta ero on selvä. Onko teisti vai ei. Jos on, se on rakentavaa, fiksua ja hyvin kontekstoitua tiedottamista olemassaolevista ongelmista uskoa kunnioittaen. Jos ei. Niin sitten se on hirveää militantisointia.

Ainakin kokemus opetti sen, että tulkintaerot johtuvat siitä mitä tahoa katsotaan edustavan. Ei siitä mitä on tai mitä sanoo. Asia sovitetaan mielessä olevaan "konventioon" ja siitä poikkeaminen on "järjettömyyttä" ja "sekavuutta". Koska ei ole olemassa sellaista rautalankaa jolla saataisiin selitettyä asioita ihmisille jotka eivät halua asioita ymmärtää, päädyin siihen että olen tähän asti käyttänyt bannivasaraa aivan liian vähän. Juuri mikään ei paranna tilannetta enemmän kuin se että joutuu kerran toisensa jälkeen reagoimaan siihen että joku lukee tekstiisi väen väkisin jotain jota siellä ei ole. Ja että ainut syy tähän on se, että häntä ei edes kiinnosta ottaa selvää mitä ihminen sanoo sanojensa takana. Koska kysymys on vallasta ja siitä kumman ideologia on oikeassa.

Tämä muuten takaa että kaltaisiani ihmisiä tulee olemaan jatkossakin. Mikä on siitä ikävää että olen käsittänyt että lausuntoni ovat hyvin monille uskovaisille - maltillisillekin - hyvin ärsyttäviä ja rasittavia. No. Ei tähän voi oikein muuta sanoa kuin että "Itse olette pedanneet".

]]>
1 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235744-opettavainen-kokemus-tai-ainakin-turhauttava#comments Ateismi Blogistan Uskonnottomuus Uskontokritiikki Sun, 16 Apr 2017 12:39:57 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235744-opettavainen-kokemus-tai-ainakin-turhauttava